Oli taas äitienpäivä. Piti tehdä kakku, kuten traditioon kuuluu. Jotta päästiin eroon kermavaahdosta ja suklaakuorrutuksesta, keksittiin tyttären kanssa jotain muuta. Meille jäi mieleen 2010 päivän
greippikakku, joka oli meistä ollut mukava.
Sannalta sitten keksin että kakun rungon voisi tehdä tuorejuustosta. En minä eikä tytär ollut ikinä sellaista tehnytkään. Yllätys oli että kun pantiin litraan maitoa kahden ison sitruunan mehu hävisi se sitruunan maku melkein kokonaan. Muuten kaikki sujui ok.
Määrä ei yhdestä litrasta tullut kovin paljoa, joten tehtiin sama toisestakin litrasta. Pantiin siihen mukaan kaikki puristamisesta irronnut hedelmälihakin, mutta edelleen sitruuna hävisi maidolle. Mielenkiintoista. Suolaa siihen olisi voinut vähän laittaa, muttei uskallettu kun ei tiedetty pilaako se rosessin vai ei.
Kaivettiin neljästä greipistä sisukset ja tytär taiteili näistä aineksista kakun. Tässä puolessa välissä.
Ja valmis.
Madamelle pantiin murujen päälle juustoa, lihakeksejä ja kuivattua kanaa, tässä jo kupista huvenneena. Arveltiin ettei se syö greippejä kuitenkaan.
Epäonnistumisen varalta oltiin hankittu myös karamellijäätelöä. Itse asiassa jäätelökakku oli tarkoitus hankkia varasuunnitelmaksi, mutta ei kaupassa eilen illalla enää sellaisia jäljellä ollut. Jäätelö kelpasi päivänsankarille parhaiten. Loppujen lopuksi kävi yllättäen niin, että minä sain syödä äitienpäiväkakusta 3/4. Reseptissä voi tosin olla vielä vähän viilaamista, mutta minusta se oli ihan hyvää. Hyvin täyttävää. Maha turvoksissa koko iltapäivän. Lupasivat vaimo ja tytär tehdä minulle sinappi-mätitahnakakun syntymäpäiväksi. Kuulostaa herkulliselta. Sitä odotellen.
Kukkia ei hankittu. Niitä kukkii tuhansia pihalla. Pikkunarsisseja
Valkovuokkoja
Pikkutulppaaneja (
Tulipa tarda). Kummasti vain kreetalainen täällä pärjää.
Isoja narsisseja
Siinä mistä talvella kolattu lumi kaikkein viimeiseksi suli oli vielä yksi krookuskin kukassa.
Leskenlehtiä.
Scilloja sinisinä ja valkoisina, kevättähtiä (
Chionodoxa forbesii) ja kiurunkannuksia (
Corydalis solida). Tosin kiurunkannusta ei taida olla juuri tähän kuvaan sattunut, mutta melkein toki on.
Kun niiden ei tarvitse tapella heinikon kanssa, melkein mikä tahansa minkä tuonne tökkää leviää muutamassa vuodessa pensaaksi. Siemenistä leviävät moniksikin pensaiksi.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
3 kommenttia:
Meillä ei ollu kakkua, vaan kakkia :) aatoksi tein pannacottaa, mutta ohjeesta olis voinu tipauttaa yhden liivatelehden pois, oli niin jämäkkää. Mies kysyi, mitä tässä on, ja mie esittelin, että kermaa, vaniljasokeria ja siannahkaa.
Litrasta ei tosiaan paljoa juustoa tule, ja voi se olla maustamattomana aika valjua. Eilen just paistoin, ja söin koko litran juuston tuon odottavan pikkuäidin kanssa. Joka syö pihalla aina jotain koivunnorkkoja ja lepänkäpyjä... sisko ehotti, että sillä on raskaudenaikaisia mielitekoja :)
Koivuhan maistuu hyvältä. Sitä minäkin syön keväisin.
Missä vaiheessa se juusto maustetaan? Silloin kun se on maitoa, vai silloin kun se on valuttamisen jälkeen kuin maakosteaa betonia? Ruokalaji on meidän perheessä aiemmin tuntematon.
Mie panisin suolan jo alkuvaiheessa maitoon, että tulee tasaisesti, mutta muuten en oo maustanu. Muinoin piimäjuustoon sekoitin ruohosipulia kun olin hulauttanut möhnän siivilään.
Se on kyllä siitä hyvä materiaali, että jos sitä ei ihan kuivaksi valuta, se muovautuu vaikka minkälaiseksi. Ja totta on, että sitruunan maku häviää tyystin! Ihmettelin sitä itsekin.
Lähetä kommentti