Pohjanmeren rannalla

Sain ylipuhuttua perheen siihen että vuokrataan pyörät ja lähdetään ajelemaan, eikä ajeta junalla taas johonkin muuhun kaupunkiin. Sopimus oli että ensin vain pari kilometriä ja tullaan takaisin jos ei ole mukavaa, mutta kun he pääsivät polkemisen makuun, niin ei enää mitään ongelmaa. Pyörät on hyviä ja rannikkoa lukuun ottamatta täällä on hyvin tasaista. Pyöräteitä ja -väyliä on joka paikassa, ja pyörille on omat liikennevalonsa risteyksissä. Ja pyöriä on paljon. Päivän vuokra pyörältä oli 7.50, pantti 50 e. Minä sain punaisen, naisille mustat. Satula oli kovin alhaalla, nostin sen ylös kuvan ottamisen jälkeen.

 Ajeltiin jonkin verran eksyillen Wassenaariin ja sieltä rantaan. Perillä syötiin rantakuppilassa ja käveltiin sitten Pohjanmeren rannalla. Hiekkaa niin pitkälle kuin suinkin pystyi näkemään, kumpaankin suuntaan. Navakasta tuulesta huolimatta ihmisiä, lapsiperheitä, koiraperheitä ja hevosilla ratsastajia kohtuumäärä vaeltelemassa pitkin hiekkaa.

 Jatkettiin sitten pohjoiseen Katwijkiin päin hiekkadyynien poikki. Ne ovat haavoittuva ekosysteemi, eikä siellä saa liikkua kuin määrättyjä teitä pitkin. Mutta sehän riittää. Täällä ei ole tasaista, vaan ylä- ja alamäkiä.

 Heinien ja piikkipuskien lisäksi siellä kasvaa petäjiä, joita sanoisin rannikkomännyiksi (Pinus pinaster). Välimeren alueelta kotoisin, mutta pärjää täällä niin kuin Englanninkin rannikoilla mereisessä ilmastossa.  2-neulasinen petäjä, mutta hyvin pitkät neulaset. Niistäkin näkee että eteläinen laji se on. Vaikuttaa viihtyvän hyvin Hollannin hiekkaperässä.

 Sisemmällä maassa takaisin Leideniin päin ei enää ole hiekkaa, vaan jälleen tasaista. Eikä vedestä ole puutetta. Koko tämä seutukunta on Reihin deltaa. Se jakautuu moniin pieniin virtoihin ja kanaaleihin ennen Pohjanmereen laskemistaan, ja kaikki vesialueet käytetään kyllä hyväksi. Kerrostalojakin rakennetaan suoraan kanaaliin likoamaan.

 Ja omakotitaloja, joiden verannalta pääsee omalla veneellä matkailemaan. Jos haluaa; ei noiden laitureissa kyllä pieniä jollia kummenpia näkynyt. Vettä on, mutta ei se kovin nättiä ollut, ja haisikin lievän epämiellyttävästi. Jos näillä olisi kirkkaat puhtaat vedet virtaamassa talojensa perustuksia pitkin niin sitten paremmin ymmärtäisin halun päästä sen ääreen.

Reilun viiden tunnin reissu siitä yhteensä tuli. Vajaa tunti siitä rannalla syömässä ja kävellen, muuten lähes koko aika pyörien selässä, mitä välillä pysähdyttiin karttaa tai maisemia katselemaan. Kun Leidenista rantaan on suoraan 10 km, ja reissua tehtiin mutkitellen myös pohjois-eteläsuunnassa yhteensä  reilu 4 tuntia ajaen, niin arvelisin meidän ajelleen ainakin 40 km. Kyllä se jaloissa jonkin verran nyt tuntuu, etenkin minulla jolla ei edes Suomessa ole pyörää nykyään, mutta hyvät pyörät ja hyvät tiet teki reissusta kuitenkin aika kevyen. Hiihtolomallahan perhe on, saa tämän verran kuntoillakin.