sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Kontortapetäjä

Löydettiin tyttären ja koiran kanssa kävelyllä muutama kontortapetäjä (Pinus contorta). Joku joskus mehtäänsä muutaman taimen istuttanut, kuka ja milloin liekään. Enää se paikka ei ole varsinaista mehtää, vaan pieni metsikkö keskellä omakoti- ja rivitaloasutusta. Puiden istuttaja ei luultavasti enää maata ja puita omista, vaan on ymmärtääkseni myynyt maan kunnalle jo ainakin parikymmentä vuotta sitten. Eli se mitä kontortalle tehtiin ei ollut ainakaan yksityismetän tuhoamista.

Istuttihan mehtäyhtiöt sitä puuta 1970-luvulla tuhansia hehtaareja eri puolille Suomea, mutta siemenen alkuperä lienee ollut huono. Ei siitä ole juuri sen jälkeen kuulunut, paitsi että niitä on kaadeltu pois, joko sellaisenaan lahoamaan tai sellukattilaan. Ehkä se ei mehtäpuuna Suomessa kunnolla menesty, mutta mukava että niitä siellä täällä näkee. Vähän vaihtelua. Ei Suomessa kovin montaa puulajia kasva luontaisesti.


Kontortapetäjä on mielenkiintoinen puu, koska sen kävyt on serotiinisia. Ne ei avaudu joka vuosi kuten tietääkseni kaikkien euraasialaisten petäjien kävyt. Kontorta pitää käpynsä kiinni ja siemenet sisällä. Niiden itävyys kestää vuosikausia. Kontorta odottelee mehtäpaloa, ja kun se tulee, tappaa se ehkä ohutkuorisen kontortankin, mutta myös kilpailevat naapuripuut. Samalla kuumuus aukaisee kaikki ne kävyt joita kontorta on vuosikausia oksilleen kerännyt, ja vapauttaa siemenet leijailemaan palaneeseen maahan, missä nyt on tilaa kasvaa.

Kun ei kehdattu järjestää mehtäpaloa, otettiin vain käpy. Pantiin se eilen kuumaksi lämmitetyn saunan kiukaan päälle. En tiedä miten kauan aukeamiseen oikeastaan lienee mennyt, mutta kun puolen tunnin päästä kävin katsomassa, auki käpy oli. Ei tarvinnut kuin ravistella siemenet ulos. Ensi kevät näyttää onko nämä siemenet vielä itäviä.

5 kommenttia:

RH kirjoitti...

Miten se eroaa tavispetäjästä? Siis ulkonäöltään?
Mutta johan on ollu lyhytnäköistä istuttaa hehtaarikaupalla vierasta lajiketta luontoon! Onneksi ei ole tapahtunu mitään katastrofaalista. Kai.

RH kirjoitti...

Miten se eroaa tavispetäjästä? Siis ulkonäöltään?
Mutta johan on ollu lyhytnäköistä istuttaa hehtaarikaupalla vierasta lajiketta luontoon! Onneksi ei ole tapahtunu mitään katastrofaalista. Kai.

RH kirjoitti...

Taas tuli tuplaklikkaus... hiiri tekee niitä omia aikojaan.

Lepis kirjoitti...

Kovvoo on! Aika erikoista, että löysit sitä sieltä päin.

Yamaba kirjoitti...

Kontorta on kaksineulasinen kuten meikäläinen petäjäkin, mutta sen runko on musta. Saman näköinen kuin kuusella suunnilleen. Kaarnakin on samaan tapaan ohut, ei tulelta suojaava kuten silvestriksellä. Kävyt on usein poikittain, siis makaavassa asennossa oksaan nähden, ja niitä voi olla sulkeutuneina vanhoissakin oksanhaaroissa. Käpyjen suomuissa törröttää pieniä piikkejä. Ei erityisen teräviä, mutta kärkeviä nystyjä kuitenkin. Kun sellaista käpyä kerran kädessään pitää, tuntee sen sen jälkeen aina.

Sitä on istutettu aikanaan Suomessa jonkin verran, mutta Ruotsissa jo jotain 50 000 ha. Briteissäkin jonkin verran; siellä lienee vanhimmat viljelymetsät Euroopassa, jo 1800-luvulta lähtien. Koska se on nimenomaan pioneeripuu, se on nuorena nopeakasvuinen ja tuottaa enemmän massaa kuin silvestris. Kasvaa samanlaisilla mailla. Tanskassa sitä on Jyllannin länsirannan hietikoilla tuulensuojapuuna. Sellua siitä saa. Mitään katastrofia siitä ei seuraa. Eihän se edes siemennä jos ei käy mehtäpaloa aukaisemassa käpyjä. Varjossa sen taimet ei oikein menesty.

Koska kontorta pärjää, siemenen alkuperästä riippuen, Lapissakin, niin sitä voi löytää melkein mistä päin Suomea tahansa. Mentiin koiran kävelyllä läpi yhdestä sakeasta kiiltopaju-leppäpusikosta, mihin ei normaalisti kehtaa yrittää itseään tunkea, ja sen sisältä kontortoja yllättäen löytyi. Kolme vain, rivissä, eli varta vasten ne on joku joskus vuosikymmeniä sitten istuttanut.