Kontortapetäjä

Löydettiin tyttären ja koiran kanssa kävelyllä muutama kontortapetäjä (Pinus contorta). Joku joskus mehtäänsä muutaman taimen istuttanut, kuka ja milloin liekään. Enää se paikka ei ole varsinaista mehtää, vaan pieni metsikkö keskellä omakoti- ja rivitaloasutusta. Puiden istuttaja ei luultavasti enää maata ja puita omista, vaan on ymmärtääkseni myynyt maan kunnalle jo ainakin parikymmentä vuotta sitten. Eli se mitä kontortalle tehtiin ei ollut ainakaan yksityismetän tuhoamista.

Istuttihan mehtäyhtiöt sitä puuta 1970-luvulla tuhansia hehtaareja eri puolille Suomea, mutta siemenen alkuperä lienee ollut huono. Ei siitä ole juuri sen jälkeen kuulunut, paitsi että niitä on kaadeltu pois, joko sellaisenaan lahoamaan tai sellukattilaan. Ehkä se ei mehtäpuuna Suomessa kunnolla menesty, mutta mukava että niitä siellä täällä näkee. Vähän vaihtelua. Ei Suomessa kovin montaa puulajia kasva luontaisesti.

Kontortapetäjä on mielenkiintoinen puu, koska sen kävyt on serotiinisia. Ne ei avaudu joka vuosi kuten tietääkseni kaikkien euraasialaisten petäjien kävyt. Kontorta pitää käpynsä kiinni ja siemenet sisällä. Niiden itävyys kestää vuosikausia. Kontorta odottelee mehtäpaloa, ja kun se tulee, tappaa se ehkä ohutkuorisen kontortankin, mutta myös kilpailevat naapuripuut. Samalla kuumuus aukaisee kaikki ne kävyt joita kontorta on vuosikausia oksilleen kerännyt, ja vapauttaa siemenet leijailemaan palaneeseen maahan, missä nyt on tilaa kasvaa.

Kun ei kehdattu järjestää mehtäpaloa, otettiin vain käpy. Pantiin se eilen kuumaksi lämmitetyn saunan kiukaan päälle. En tiedä miten kauan aukeamiseen oikeastaan lienee mennyt, mutta kun puolen tunnin päästä kävin katsomassa, auki käpy oli. Ei tarvinnut kuin ravistella siemenet ulos. Ensi kevät näyttää onko nämä siemenet vielä itäviä.