maanantai 8. elokuuta 2011

Vaimon viidakko

Vaimo päätti viimein ryhtyä rajoittamaan lilan syysleimunsa leviämistä. Se kasvaa puolitoistametrisenä viidakkona ja leviää vuosi vuodelta. Mikään muu tässä kukkapellossa ei sille pärjää. Hyvin siinä kyllä kasvaa kaikki muukin. Siinä oli talon rakennustyömaan jäljiltä 0.5-1m syvä syvennys, joka täytettiin kunnan kompostilla sen jälkeen kun sitä ei enää tarvinnut materiaalien säilytykseen. Pohjalla on viisto kallio. En tiedä mitä jätteitä oli kompostoitu, mutta ei siinä syötäviä kasveja kasvateta, joten sillä ei ole erityistä väliä. Joka tapauksessa hyvin kasvaa. Seurauksena on ollut n. 4x6m alue, johon vaimo ei ole enää itse mahtunut sekaan, ja jossa lila vähitellen päihittää kaiken muun. Se ei tässä kuvassa näytä niin isolta, mutta jos vaihdetaan kuvakulmaa, niin se näyttää tänä kesänä jo tältä:Eikä ole kovin montaa vuotta siitä kun siihen yksi pieni ruukkutaimi on istutettu. Joten vaimo ryhtyi mittavaan uudelleenorganisointiurakkaan. Elokuun alettua kasveja on alkanut muuttaa suurin joukoin paikasta toiseen, ja viidakkoon on raivattu lapiolla juurineen kaivaen tilaa käytäville. Ajatus on, että paikka jaetaan lohkoihin, joissa on omat kukkansa, niin että matalammat ja hitaammat myös pärjäävät. Lilalle oma lohkonsa. Ei vaimo siitä luovu.

Laattoja voi asetella multamaahan, mutta ne on parin vuoden päästä jokainen eri suuntaan kallellaan. Tässä kokeillaan hoitaa asia samalla tavoin kuin viime viikolla tehty käytävä. Jonkin verran hiekkaa mullan päälle tasoitteeksi, siihen 3 cm Finnfoam, ja sen päälle pareittain 30 cm pesubetonilaattaa, kakkosluokan halpaa tavaraa betonitehtaalta peräkärrillä haettuna. Eli tuloksena on 60 cm käytävät lohkojen välillä. Kasvit eivät myös pysty periaatteessa kasvamaan Finnfoamin lävitse, niin että lohkojen pitäisi pysyä kohtuudella erillään toisistaan. Harva tekee yli 60 cm maanalaista rönsyä. Tai, no, aika näyttää. Routa tietysti taas liikuttelee, mutta se ei niin haittaa, jos 1) se liikuttaa koko käytävää kohtuullisen yhdessä ja 2) viidakko kasvaa siihen kuitenkin tiukasti ympärille, niin että pienet muutokset ei näy.

Vaimo on hoitanut pääosin viidakkonsa järjestelyn ja laattojen latomisen, kunhan minä olen hommannut ne paikalle sekä tehnyt pohjat.

Toimii jos toimii; jos ei, niin sitten taas jotain keksitään.


2 kommenttia:

lepis kirjoitti...

Violettihan on nii-in ihanaa!

Yamaba kirjoitti...

Niin kai se on ... pitää uskoa kun sen kerta toisen jälkeen kuulee.