Vähän vielä betonikiveä

Aloittelin vielä pienen kiveyksen tekoa. Torikiviä jäi heinäkuussa jonkin verran ylitse. Olen käyttänyt erilaisten kuormien jämiä takapihalla käytävien tekoon. Jälki on vähän kirjavaa kun betonikivet on mitä sattuu. Mutta ei se täällä haittaa. Päinvastoin.

Teen taas vähän vilunkia Finnfoamilla. Periaatteessa vasemmalla on savipohjainen kasvimaa ja oikealla mahdollisen pihagrillin rakentamisen tarpeiksi tehty alue, josta puolen metrin matkalta savi on kaivettu pois ja alue täytetty 30-100 mm murskeella, jonka päälle on tasattu kuorma sepeliä. En tule sitä grilliä koskaan rakentamaan; serkku jonka kanssa sen veistämisestä joskus puhuttiin, on jo haudassa. Enkä sitä tarvitse kun en mitään grillaa; pidän paikan mieluummin avoimena keräämässä lämpöä luumuille, joita alueen reunalla kasvaa. Joka tapauksessa pohja on valmis, jos siihen joku tulevina vuosisatoina haluaa rakentaa.

Se on routimaton ja paikoilleen asettunut alue, jonka voi rauhassa kivetä. Rajavyöhyke on kuitenkin epätasainen. Koska muuri on pysynyt kohtuuhyvin paikoillaan, pomppimatta keväisin, siinä ilmeisesti ei ole pahasti routaa. Mutta on seassa savea jonkin verran kuitenkin - yhden pinnassa näkyneen patin kaivoin lapiolla pois - eikä murskesyvyys ole yhtä syvä kuin edempänä. Edelleenkään en tiedä onko tällaisella 30 mm vaahtolevykerroksella mitään merkitystä, mutta pannaan sellainen nyt 60 cm leveydelle, kun sitä kerran vielä muutama levy on.

Teen minkä kiviä taas riittää. Tällä työmaalla ei ole kiire. Kunhan jotain tekemistä on. Päätarkoitus kiveyksellä on helpottaa paljain jaloin kävelyä alueella; sepelin päällä kävelyn ollessa vähän raakaa hommaa, etenkin jos on jokin kantamus. Tekee sitä, mutta ei riemuiten. Toinen tarkoitus on lisätä alueen kykyä imeä ja varastoida lämpöä

Lumpeeni siinä vieressä lammessa pukkaa harvakseltaan tänäkin kesänä kukkaa. Kerran valkeaksi muututtuaan ei se enää punaiseksi ole palannut. En edelleenkään tiedä syytä.