Täältä pois.

Mitä useammin Virossa käyn, sitä enemmän siitä tykkään. Mikään maan asiantuntija en ole, tämä oli vasta kolmas reissu siellä. Ensimmäinen oli talvella joskus 1995 tienoilla; silloin se tuntui vielä Neuvostoliitolta. Toinen oli viime kesänä, jolloin se oli jo aivan erilainen; nätti, mutta vähän tylyn oloinen. Nyt kolmannella kerralla aloin oikeasti tykätä. Nuorempi väki muualla kuin keskeisissä hotelleissa mielenkiintoisesti kieltäytyy ymmärtämästä suomea, ja vaatii puhuttavaksi englantia. Tällä kertaa aloin itse sotkea viron sanoja puheeseen, ja reaktio oli heti ja usein, vaikkei ihan aina, selvästi lämpimämpi. Samalla kieli, josta ensimmäisellä kerralla tuntui ettei siitä tajua mitään, alkaa vähän avautua kun tottuu intonaatioon. Ja on vähän ottanut selvää sanastosta, ääntämisestä ja kieliopista.

Tätä kohti.

Halusin ajella vähän ennen kotiin menoa, ja kävin Mustilan arboretumissa.

Se on Helsingistä Kouvolaan vievän tien varrella, 120 ha kokoelma erilaisia puulajeja. Olen kävellyt siellä useaan otteeseen, mutta tällä kertaa jätin sen väliin. Katsoin vain heidän taimiaan ja otin taas useita matkaan. Myyvät kohtuuhalvalla (5-12-25 euroa taimen koon, lajin ja astian mukaan) sellaisten puiden taimia, mitä mistään muualta ei saa. Arboretumiin pääsee ja taimia voi ostaa mihin aikaan tahansa. Tuossa kuvassa on arboretumin kahvila, ja sinne maksetaan sen aukioloaikana. Jos se on kiinni, on kahvilan ovessa kolo, josta työnnetään rahat sisään; tasaraha vain pitää olla mukana. Koristekasveja myyvä taimitarha juuri ennen arboretumia on eri juttu; se on tavallinen taimimyymälä, joka myy isokokoisia taimia isommalla rahalla. Arboretumin taimiin saa nykyään siementiedot, eli tiedon siitä mikä on siemenen alkuperä.

Mustila on joka tapauksessa mukava ja hyvin mielenkiintoinen paikka. Voin suositella sitä yhtä hyvin kuin Tallinnaakin.