Gostiniza Sverdlovsk Гостиница Свердловск

Jekaterinburg, Isetin varrella, Uralin vuorten kupeessa. Venäjän Shanghai. Saavuin sinne yöllä, mutta ei kesäkuussa ole pimeää sielläkään.

Hyvin nopeasti kasvava kaupunki, josta on tulossa tai tullut jo maan toiseksi suurin kaupunki, niin että se ohittaa/on ohittanut jo Novosibirskin ja Pietarin. Muutoksen, rahan, vallan ja talouskasvun tuntu on siellä hyvin selvä. Ekaterinburg elää kaupasta ja teollisuudesta, öljykaupunki se ei ole.

Minun piti olla yötä Gostiniza Sverdlovskissa. Sverdlovsk oli kaupungin nimenä 1924-1991, siellä päin vaikuttaneen vallankumousjohtajan kunniaksi. Ekaterinburg puolestaan on vanha nimi, annettu Katariina I:n, eikä Katariina Suuren kunniaksi. Kun täällä ensimmäistä kertaa yövyin 5 vuotta sitten, oli hotelli vielä täysin neuvostoaikainen. Se oli aikoinaan kaupungin päähotelli, suuri ja mahtava, rautatieasemaan vastapäätä asema-aukion toisella puolella. Huone oli silloin homeessa, kokolattiamatto risainen, kylpyhuoneet kaakelit vaarallisesti hajalla tai osin irti, ovet miten sattuu. Joka kerroksessa oli töissä enemmän kuin yksi ynseä nainen, joka huolehti huoneiden avaimista ja vieraiden valvonnasta, aivan neuvostotapaan. Aamiainenkin oli aitoa Neuvostoliittoa isossa isossa hallissa.

Kun kävin hotellissa toisen kerran, siellä pitivät järjestystä miehet mustissa nahkatakeissa, ja aulassa seisoi sotilas, tai ainakin mies sotilasunivormussa, rynnäkkökiväärin kanssa. Kerrosten kontrollinaiset olivat poistuneet, ja ainakin sen yhden kerroksen huoneet oli uusittu kaakeleita myöten.

Nyt kolmannella kerralla koko julkisivu oli uusittu, samoin ikkunat, ja huoneiden remontti oli tehty isommalla rahalla. Ja nimi oli vaihtunut! Se on nyt Marins Park Hotel. Merelle on pitkä matka meni minne suuntaan tahansa, eikä mitään puistoakaan ole lähimailla, mutta sellainen se nimi vain on. Vastaanottovirkailijat ovat muuttuneet ystävällisiksi ja heillä on merimiespuvut päällään. Kalashnikovit on hävinneet, ja nahkatakkimiehet, mutta aulassa päivystää edelleen päivin öin 1-3 turvamiestä puvut ja ravatit päällään. En nähnyt onko kenelläkään asetta; radiopuhelimet heillä oli kaikilla käsissä. Tarkastivat tai ainakin pitivät silmällä kaikki hotelliin tulijat. Remontti jatkuu. Kevyesti puetut naiset oli siivottu heidätkin pois, mutta ainakin miespuolinen vieras sai saapuessaan kirjekuoren, jossa neuvottiin lämmintä seuraa halutessaan vierailemaan naapurissa yökerhossa. Enhän minä toki mennyt - jos se jotakuta kiinnostaa.

Ekaterinburg oli Neuvostoliiton luhistuttua Venäjän rikollispääkaupunki, jossa oli useita liigoja. Huumekaupan keskus se on nykyäänkin. Ilmeisesti kyse on siitä, että joku liiga otti hotellin valvontaansa, ja rikollisuuden vastaisen kampanjan edetessä on siirtynyt keräämiensä pääomien avulla lailliseen bisnekseen. Voi olla että hotellin viimeisin muutos kertoo omistajan vaihdoksestakin ... mutta turvamiesten määrä ja heidän toimintatyylinsä kertoo edelleen liigojen toimintatavoista. Puku päälläkin kovapintaista, kouluttamatonta, kielitaidotonta, vahvan näköistä väkeä. En ole missään muualla koko Venäjällä nähnyt samanlaista turvamieskaartia hotellissa, en missään. Varsin avoin ja systemaattinen rahan teko naisilla viittaa samaan.

Hotelli on kohtuuhintainen, turvallinen kaikkien turvajärjestelyjen keskellä, äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyvin kätevä junalla liikkujalle. Asemalle pääsee kävellen aukion poikki parissa minuutissa. Ikkunasta avautuu koko ajan kiihkeää elämää, ja lisää kohtaa kun kävelee ulko-ovesta ulos. Tykkään tästä hotellista. Siellä näkee koko ajan muutoksen suunnan ja nopeuden.

Miliisi näköjään yrittää kaupungilla nollatoleranssia. Meinasin saada sakot punaisia valoja päin kävelystä. Pieni katu, hiljainen, ei yhtään autoa tulossa mistään, mutta miliisit vahtimassa 100 m päässä valoista kulkijoita. En saanut sakkoja, koska kielitaidon puutteen vuoksi papereiden täyttämisestä ei tullut mitään, enkä ollut hirveän yhteistyöhaluinen. Lopulta asia raukesi siihen, että sormea heristettiin minulle kovaa, ja se siitä. En tuollaistakaan ole Venäjällä ennen nähnyt, paitsi kauan sitten Neuvostoliitossa sen ollessa vielä voimissaan. Paikalliset sanoivat, että liigat on ajettu esikaupunkeihin tai tuhottu; keskustassa ei näe enää avointa toimintaa ollenkaan. Eli on siellä selvää yritystä, ja hiljalleen onnistuvaakin, saada maa toimivaksi. Uutisissa kuulee vain korruptiosta ja ihmisoikeusrikkomuksista; pitää nähdä käytännössä että poliisi toimii, ainakin kielitaitonsa puitteissa, lakia valvoen. Tällaisen takia näissä paikoissa pitää matkustaa, riittävän hitaasti.