sano vanaha kansa,
mutta se oli aikaa, jolloin tavaraa oli paljon vähemmän kuin nykyään. Kuskattiin tyttären kanssa eilen kaksi farmariautollista roinaa kierrätysasemalle. Aikakauslehtiä ja valokopioita parilta vuosikymmeneltä, pahvia reilun vuoden kertymä, samoin elektroniikkaa ja kotitalousmetallia. Vaimon viilipurkin kansistakin kertyy vuodessa kohtalainen kasa alumiinia. Roinaa on ollut kertymässä sekä verstaassa että työhuoneeni nurkissa toista vuotta. Sai senkin siivottua täksi vuodeksi pois.
Tytär on vielä sitä mieltä että häneltä ei heitetä mitään pois. Hänen komeroonsa vielä mahtuu pahvilaatikko poikineen, ja suunnitelmissa on, että kunhan hän joskus muuttaa kotoa pois, hänen huoneensa ja komeronsa saa jäädä ennalleen. Niin se varmaan menee ...
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä allergisemmaksi alan käydä tavaralle. Tyhjä on kaunista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Minä myös. Koriste-esineitä en huolis yhtäkään! Olen miettinyt, että jos joutuisin nyt asumaan yksin, niin oliskohan mulla siellä kämpässä muuta kuin patja lattialla...
Sillä olisi hyvä aloittaa. Siihen tavara ei kuitenkaan millään voisi jäädä ...
Heh, mikä niissä vanhoissa aikakauslehdissä oikein jaksaa viehättää. Täällä on nimittäin hieman samaa vikaa, ei voi heittää mitään pois. Ei edes niitä lehtiä. Joutaisivat kyllä. Ja uusia ei enää tilata.
Suursiivous on hauskaa, etenkin näin vuoden vaihteessa. Hoitelin tässä muutaman päivän samoja hommia. Tosin kaapit ovat vielä pullollaan jos jonkinlaista rompetta. Huh.
Onhan ne lehdet nättejä, ja niissä on mielenkiintoisia tarinoita. Värikkäitä ammattilaisten ottamia valokuvia ja vaikka mitä. Minulle kuitenkin kertyi vähitellen vajaan kuution pino paperitavaraa, joka ei enää mahtunut mihinkään hyllyhin eikä kaappeihin. Monissa niistä ei ollut edes niitä värikuvia. Ei niitä voi lukea, ennen kuin jää eläkkeelle, eikä edes silloin. Kierrätyksessä niistä on edes jotain hyötyä.
Lähetä kommentti