Syksy on kyllä jo tullut, kylmään ja pohjoistuuleen on jo tottunut. Eli on kaivanut vaatteita päälle. Vettä on satanut viikon, tasaiseen kuurotahtiin, ja lämpötilat on olleet +8 - +14 tienoilla. Varmaan tästä vielä joskus vähän lämpeneekin, mutta vuodenaika on joka tapauksessa vaihtunut. Hyvä näin, jo oli aikakin. Miinakin rupeaa taas kävelemään, niin että sen kanssa voi käydä pidemmillä lenkeillä. Kesällä se lopetti kävelyn melkein kokonaan. Tepasteli hyvin hitaasti sen verran että paska lähti suolesta liikkeelle, minkä jälkeen alkoi ehdotella kotiin lähtöä. Nyt menee jo muutama kilometri, tosin ei niin kovaa kuin viime syksynä, välillä hyvinkin hitaasti kulkien. Ikää alkaa olla Miinalla jo kohta 10 vuotta, ja vuosi merkitsee kyllä selvää muutosta. Ylämäissä sen parhaiten huomaa. Alamäissä vielä häntä heiluu reippaasti.
Ollaan taas menossa kesän ja kevään yksityiskohdista kohti syksyn ja talven tasaisia pintoja. Tässä näkyy jo kissankäpälissä. Ennen pitkää se leviää kuivakkopenkistä laajemmalle. Alkaa olla jo lunta ikävä. Mutta vielä näitä yksityiskohtiakin täällä kasvaa. 
Kun ottaa auringonkukasta salamalla valokuvan kohti pilvistä taivasta, niin siitähän tulee ihan auringon näköinen.
3 kommenttia:
Onpa hieno auringonkukan kuva! Tuosta saa tulkut naposteltavaa.
Joo, jos kestää niille asti. Tintit tulee syömään yleensä heti kun ne kypsyy. Joskus olen vienyt niitä liiteriin talteen talvea varten. Samojahan ne tietysti on kuin säkissä, mutta omassa maassa kasvaneita kuitenkin.
Tintit ne tosin on nämä auringonkukat kylväneet, en minä. Kai ne sitten on niitä kasvattajia, ja niiden pitää antaa sato korjata.
Huikea auringonkukka!
Toivottavasti Miina vielä piristyy!
Lähetä kommentti