Tytär on nyt ollut viikon töissä. Onhan siellä pellolla kuuma, itikoita, kärpäsiä ja paarmoja, ja lihakset käy kipeiksi keräilyasennossa. On oppinut puhumaan jo duunaripuhetta. Mutta sisukkaasti se sinne joka aamu on mennyt, ei myöhästele. Ja on aika ylpeäkin itsestään. Mansikoita tulee koreihin paljon, ainakin sen verran kuin 13-vuotiaalta voi odottaa. Päivät on 7-tuntisia, talo tarjoaa päivällä voileipiä, juomaa ja jäätelöä. Työsopimus on vain 2.5 viikoksi. Siinä pääsee hyvin työn makuun, selkäkivut alkaa jo hellittää, ja saa vähän itse hankittua rahaa. Ja hyvän kokemuksen.

En ennen ollut tiennytkään, että 13-vuotias saa laillisesti ryhtyä työtulosta perittävän ansiotuloveron maksajaksi Suomessa - jos täyttää samana vuonna 14. Mutta niin sieltä vain verotoimisto verokortin lähetti. Itse tytär sen puhelimella tilasi, tosin makasin vieressä sohvalla mahdollisesti tarvittavana neuvonantajana. Veroa tietysti menee vain 0% tuon vertaisista vuosituloista. Tämänvertainen lapsityö on minusta joka tapauksessa pelkästään hyvä asia.