Vettä järvestä

Rodon lehdet on märkiä tänään siksi että vaimo hermostui sunnuntaina. Kukat pitkin tonttia alkoivat nuupahtaa, vesi lammesta vähetä, eikä sieltä kastelukannulla kaikille olisi jaksanut kantaakaan. Vaimon hermostuminen merkitsee aina töitä minulle. 2002 tai 2003 oli pitkä kuiva helle, jolloin kaikki ruskistui. Silloin lupasin ennen pitkää hankkia taloon järvestä vettä. Vesipumput oli siinä vaiheessa myyty jo koko maasta loppuun. Jäin odottelemaan että kunta ruoppaisi vieressä olevan melkein umpeen kasvaneen lahden mistä vettä olisi kätevä ottaa läheltä. Olen siihen antanut kirjallisen luvankin naapuritontin omistajana. Ei sitä kuitenkaan koskaan tapahtunut; se ei ole tuotannollinen investointi, ja on aina jäänyt syrjään.

Niinpä nyt sitten. Sunnuntaina kuljettiin vaimon kanssa pusikossa 10 m narunpätkää vetäen ja mittailtiin reittejä lähimpään niemeen, missä on kunnollista avovettä. Tämä meidän järvi on matala mutapohjainen vesialue, missä monennnäköinen ruovikko kasvaa sakeasti, ja täyttää matalammat lahdet eloperäisellä jätteellä. 130m oli lyhyin järkevä reitti. Nousua on tontin topografisen kartan mukaan 6 m.

Maanantain kuljeskelin rautakaupoissa ja soittelin maahantuojille. Veden imeminen osoittautui fysikaalisesti mahdottomaksi sille matkalle sillä nousulla; pitäisi olla paksumpi ilmakehä. Paine ei riitä. Joten sitten järveen upotettava työntävä pumppu. Nekin oli maahantuojalta jo loppuneet, uutta oli ulkomailta tulossa elokuussa, pieni erä. Mutta tiistaina rautakaupan alahyllyn takanurkasta löytyi yksi, joka oli unohtunut. Olivat saaneet viikko sitten 10 pumppua, joista 9 oli myyty samana päivänä, ja tämä yksi oli jäänyt piiloon. CLEN DIVERTRON 1000. Täsmälleen se mitä etsin, ja mitä maahantuojan tekninen asiantuntija oli suosittanut. Sitten 130 metriä tuuman korkeapaineputkea ja 2 x 20 m puutarhaletkua - jota oli jäljellä enää pari 13mm rullaa, mitkä heti kaappasin. Rautakauppa ei saanut sitä enää mistää lisää. Eikä 13 mm liittimiä, sopivat oli myyty kaikki. Kotona oli verstaan hyllyllä 13 mm kupariputkea, josta klemmareilla tein toimivan liittimen. Olin tietysti viimeisillä hetkillä liikkeellä. Varastot ei missään enää ole isot, kaikki perustuu tavaravirtoihin, ja jos tulee tavallista isompi kysyntäpiikki, on valtakunta äkkiä tyhjä tavarasta. Näin toimii markkinatalous. Messinkihelat putkiliikkeestä; niitä sentään oli.

Tiistai-iltana kierittelin vesiputken pusikoiden lävitse rantaan. Tytär auttoi pumpun ja helojen asennuksessa. Keskiviikkona iltapäivällä tuli sähkömies, ja vedettiin maakaapeli vesiputken viertä rantaan. Töpseli seinään, ja vettä alkoi tulla. Kaikki kävi hyvin kätevästi.

Nyt minulla on rannassa pumppu, jonka kuka tahansa ohikulkija, jolla on järeät tongit mukanaan, tai saha, pystyy viemään matkassaan. Varsin rauhallisia nämä rannat kuitenkin on. Tuollaisen uppopumpun ehdoton etu kuitenkin on, että se työntää vettä hyvin perille asti, eikä sen kanssa tarvitse äheltää siemenveden kanssa. Se olisi iso homma keväisin 130 metrisellä putkella. Tämä pumppu tarvitsee vain heittää järveen ja kytkeä sähköt; se on heti käyttövalmis.

Eilinen ilta ja tämä päivä ollaan kasteltu ympäriinsä kaikkea mikä kasvaa. Tänä iltana rupesi sitten viimein satamaankin, mutta se ei haittaa. Maa on niin kuumaa, että pieni sade höyrystyy sieltä nopeasti. Kastelun päälle saa hyvin sataa, liikaa sitä vettä ei nyt tule. Helokit saa rehottaa rauhassa.

Kuten näkyy, minä en kukkiani sommittele. Kasvit katson sopiviksi kullekin maalajille, mutta sen jälkeen riittää että kasvaa.