Jo meni Miina hiljaiseksi. Lopetti suosiolla haukunnan, ei tarvinnut minun edes komentaa. Mökkinaapurilla on tällaisia, mitä koiria sitten lienevätkään. Kaksi tällaista valkeaa Miinaa selvästi isompaa, ja kaksi tummanruskeaa, Miinan kokoista, näitä kahta arempia, taka-alalla räksyttäviä. Ei nämä koirat ihmisvihamielisiä ole, vaikkakin täysin kouluttamattomia, eivät usko isäntäväen komentoja, niin kuin yleensä Kennelväellä tahtoo olla. Sen takia ne on aidan takana. Mutta Miinaa kohtaan niistä lähti niin kova aggressiivinen meteli, että vaikka Miina kuinka yritti vastata, niin vähemmistöön se auttamatta jäi. Lopetti sitten haukkumisen kokonaan, piti minua itsensä ja naapurin koirien välissä. Kaupunkikotonamme lahden takaisten aitauksessa olevien hirvikoirien kanssa Miina vielä pärjää haukussa, vaikka niitä onkin kaksi, mutta ovat sentään pienempiä. Näiden neljän kanssa ei ollut mitään lähtöjä. Oli se vähän järkyttynyt.
Tavataan kyllä vielä. Kävelen siitä aidan vartta oman tonttini reunaa usein sinne istuttamiani puita katselemassa.
2 kommenttia:
Aika hurjaa, jos neljä tuonkokoista on, ja kouluttamattomia!
Siltä ne ainakin vaikuttavat isäntäväkensä seurassa.
Lähetä kommentti