Ubuntulointeja

Pitäisi lukea käyttöohjeita, se pienemmällä kirjoitettukin, eikä vain luottaa yli 20 vuoden kokemukseen - jota tässä tapauksessa ei ollut. Ladattu tiedosto piti polttaa buuttauskelpoisena CD:nä, eikä tavallisena, ja syystä jota tiedä en, sitä ei voinut tehdä tavalliselle CDR-lautaselle. Piti olla CDRW. No, tutkimuksissa tuli käytettyä loppuun hyllylle jääneet vanhat 700Mb CDRrät. Eihän niillä enää oikein mitään teekään, kun niille ei mitään mahdu. Energiajakeeseen ne kelpaavat nyt hyvin.

Mac vielä muutti ladatun .iso-fileen automaattisesti .dmg-fileeksi, joka taas ei sopinut Windowsin buuttaamiseen. Eli koko homma olisi pitänyt tehdä vain sillä .iso-fileellä. Kai tässä taas jotain oppi. Luultavasti vain sen ettei pidä hermostua, ei kiirehtiä, eikä jättää kesken.

Ubuntu 9.10 siis latautuu vanhaan Aceriin aivan hyvin. Mutta enemmät tutkimukset siltä saralta jätän myöhemmäksi, tämä ei ole päätyötä. Selkeän näköiseltä siellä kyllä kaikki näytti. Mutta olen nyt jo niin tottunut Macciin, että kömpelöltä vieras tietysti tuntui. On tottunut käyttämään neljää sormea ohjauslevyllä ja tietää mistä mitäkin löytyy.

Mäccini sekoilee taas. Otan esiin minkä ohjelman tahansa, niin se vaihtaa ohjeiden kyselyfontiksi japanin katakanan, mutta kielenä pysyy suomi. Automaattisesti. Tässä jää päälle outoja pakkoliikkeitä, jotka ennen pitkää vaihtuvat toisiksi automaattisiksi pakkoliikkeiksi. Macistä on yritetty tehdä liian käyttäjäystävällinen.

Eventually I'll learn which one is the least of the three evils.