Niin paljon kuin puhtaasta lumesta tykkäänkin, vähitellen rupeaa jo huolestuttamaan. Vasta tuli viikonloppuna 10 cm lisää, tänään tuli toiset 10 cm ja edelleen sataa aivan sakeanaan. Kyllä sitä työntäisi, mutta paikat alkaa loppua. Helpottaa kyllä osaltaan kolaamista, koska kolattavaa pinta-alaa ei ole enää paljoa jäljellä. Vallit kuitenkin nousee jo reilusti yli metrin, pariin metriin paikoitellen. Vaimo motkottaa että kapeassa solassa on jo hankala peruuttaa autoa. Pieniä lumimääriä korkeallekin työntäisi kyllä, mutta paksun lumen kanssa se on aina hankalampaa. Kohta täällä ei pärjää kuin lapiolla. Sillä voi nostaa lunta hyvin pariin metriin suoraksi seinäksi.
Ajotien laitaan sitä voi vielä työntää, lumiaura nostaa siitä kulkiessaan penkalle. Täällä ei ole jalkakäytävää vastuksena.
Ja yksi vaihtoehto on lopettaa kolaaminen ja tampata lumi autolla litteäksi. Siitä vain saa keväämmällä ison, välillä jäätyvän sohjon pihaansa.
Toki tänne voisi kutsua raktorin työntelemään lumivalleja kauemmas, mutta se olisi jo liian helppoa, eikä omenapuut tykkäisi siitä. Noissa korkeissa valleissa, pienissä hankaluuksissa, logistiikan suunnittelussa ja isossa hiessä on oma mielenkiintonsa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Sano vaimolle, että kolaa itte, jos pittää valittaa! Osta sille vaikka oma kola. Mur.
On sillä oma kola, vähän kevyempi, ja kyllä se tekee lumitöitä kun ehtii. Usein vain tulee minua paljon väsyneempänä ja myöhemmin kotiin. Eilen illalla myöhään se oli urakoinut pihassa lapion kanssa ja tehnyt sitä mikä ei mieheltä ollut onnistunut, eli levensi kulkutietä reilusti.
Hienoa :) Meillä on akka ollut niin laiskana, että isäntä osti tänään lumilingon...
Lähetä kommentti