Oulussa ja Kajaanissa on oma draamansa. Meillä on 2 viimeistä vuotta säästetty jo niin rajusti, että ilmeisesti useiden miljoonien vajetta ei ole. Vuoden lopussa voi joutua lomauttamaan, esimerkiksi minut, velattoman miehen. Noilla nuoremmilla on kaikilla joko opinto- tai asuntolainoja niskassaan. Uusi budjetointijärjestelmä, josta uusi johto ei saa selvää. Riittääkö raha selviää vasta ennen pitkää.
Eri asia sitten on, tekeekö hallitus uuden budjetin kesken vuotta, millä leikataan yliopistojen rahoitusta kunnolla, kuten 1990-luvun alussa. Lamahan ei ole vielä oikeastaan millään tavalla meillä tuntunut. Työmarkkinajärjestöt on päinvastoin järjestäneet taas parin prosentin palkankorotuksen. Varsin tarpeeton tässä tilanteessa, missä valtion tuottavuusohjelma puree edelleen, uusi yliopistolaki nostaa kustannuksia eläkemaksujen osalta, vuokrat nousevat, Aalto on imuroinut kaiken OPM:n pätkärahoituksen kuiviin, ja yliopistot itse säästävät yrittäessään kerätä pääomia tulevaisuutta varten.
No, saa nyt nähdä kuinka tässä käy. Töiden osalta on helpompi vuosi kuin edellinen. Kaikki työt hoituu nyt, jokainen hoitaa asiansa, minun ei ole tarvinnut olla paikkaamassa ketään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti