Miina ja orava

Minulla on pihassa kaksi lintulautaa, joissa on auringonkukkaa ja maapähkinöitä. Orava käy siellä myös syömässä, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Siinä on kuitenkin omat vaaransa. Miina keksi, että pihassa orava vierailee, ja mielellään metsästäisi sen. Miinalla on ovelta matkaa ruokapaikoille 15-18 m, ja isona painavana koirana hän lähtee suoraan kohti melkoisella metelillä. Oravalla on matkaa lähimpään puuhun 0-3 m, ja se on Miinaa paljon ketterämpi ja lyhyellä matkalla nopeampi. Näin orava on puussa reilusti ennen kuin Miina paikalle saapuu. Minusta tilanne on aika reilu, enkä ole siihen puuttunut. Miina on äärimmäisen iloinen mahdollisuudesta päästä oravan tappoon. Oravan tehtävänä noin yleensäkin on pysyä tarkkana, ja selvitä hengissä kissoista, ketuista ja pöllöistä, sekä syödä toisten eläinten poikasia, jos kohdalle sattuu.



Ei oravatkaan silti aina ole tarkkoina. Se oli kerran hajamielinen, lähti liian myöhään liikkeelle, joutui paniikkiin ja lähti vielä väärään suuntaan. Eli Miinaa kohti. Meni Miinan oikeaa etujalkaa hipoen millimetrien päässä Miinan hampaista, mutta hengissä kuitenkin selviten. Kiipesi petäjään niin korkealle kuin pääsi.

Sellaista on elämä, ja varmasti oravaa pelotti. Siltikään minä en tilanteeseen puutu, enkä ota Miinalta hänen iloaan. Orava on tervetullut syömään ruokaani, mutta sen on itse pidettävä itsensä hengissä.

Kävin Miinan kanssa päivän mökillä. Tyhjensin vedet keittiön tiskialtaan putkistosta, ettei jäädy talvella. Tarkastin paikat. Harventelin moottorisahalla vähän nuorta kuusikkoa, leikkasin metän reunasta vanhoja kantoja maanmyötäisiksi, muotoilin pähkinäpensasta vähän ohuemmaksi niin että hevoskastanja pääsi esille sen sisältä. Kaadoin ja pätkin kaksi isoa pihlajaa omenapuiden vierestä. Ovat siinä jo tarpeeksi seisseet ja levenneet, alkavat käydä haitaksi. Käveltiin Miinan kanssa rannalla ja metissä. Katseltiin aurinkoa, joka paistoi koko päivän, hyvin alhaalta tosin. Tein peräkärriin polttopuukuorman, jonka ajoin kotiin. Hitaaseen tahtiin kaikki, ilman kiirettä, mutta koko päivä kuitenkin liikkeessä. Nyt on jo ruumis ja pääkin väsynyt.

Hyvin epätavallinen päivä. Joskus näitäkin.

Kamerakin oli mukana, mutta ennen kuin muistin ottaa mitään kuvia, sammuivat valot. Nopeaa näin marraskuun lopulla.

Piti olla huomenaamuna Kööpenhaminassa klo 8.15, mutta näyttää jäävän lähtemättä. Finnairin infosivut ja Checkmytripin sivut ovat pitkin päivää näyttäneet eri tietoja. Checkmytrip jopa väittää joka toisen lennon toimivan, joka toisen ei. Puhelimella ei pääse lävitse minnekään. Puolta tuntia pidempää en tosin ole minnekään odottanut, enkä viitsi enää. Kai tässä on orientoiduttava siihen, että "maanantaina 16.11., kaikki muut reittilennot paitsi AY090 Bangkok-Helsinki on peruutettu."

Mielenkiintoista. Ainoa ulkomaanmatka tänä syksynä, sekin työnantajan määräämä, ei itse haluttu eikä missään tapauksessa toivottu. Sitten rikkaat lentäjät vetää lakon päälle. Kaksi päivää olen jo nukkunut tai käynyt kävelyillä koiran tai koko perheen kanssa, ja lukenut kyllä kaksi graduakin odottavien pinosta. Voisin hyvin nukuskella kaksi päivää lisää, sen minkä Köppösen matka olisi vaatinut. Se olisi pelkkää voittoa, onnea ja iloa. Onnenpoika onnenpoika, kuten Röyhkä vanhassa laulussa laulaa.

Mutta lentäjiä kohtaan en silti tunne mitään sympatiaa.

坂本九 上を向いて歩こう

Tätäkin lauloin joskus karaokessa hänen kanssaan, Akabanessa. Kauan sitten.

Valse Triste

Sain suruviestin Tokiosta. Entinen englannin oppilaani on juuri kuollut, rintasyöpään. Tyttärensä kirjoitti. Tapasin hänet ensimmäistä kertaa syksyllä 1986 muun luokan kanssa, tulimme hyvin toimeen, ja pidimme yhteyttä yli 20 vuotta, tutustuen myös toistemme perheisiin. Hän itse oli ikebanan ja origamin opettaja. Emme koskaan edes suudelleet, mutta hän antoi joskus ryypätessämme minun juoda pohjat laseistaan.

Isänpäivää

Isänpäivä on keksitty naisia varten, niin kuin yleensä kaikki juhlat. Minusta tämän päivän ohjelma olisi ollut, että luen ja kommentoin koko ensi viikon esseepinon valmiiksi, ja tarkistan että jokaisen päivän luennot ovat ok kunnossa. Lähtö on huomenna 6.30, eikä viikolla taas paljoa ehdi mitään valmistella. Autot voisi pestä, sekä käydä koko porukan kanssa pitkällä kävelyllä.

Naisten mielestä taas tällainen päivä on keksitty paakelsien paistamista varten, ja että minun tehtäväni on kantaa biojätettä kompostiin, ja hakea pakastemansikkaa yms tarpeita. Sekä odottaa, että ruokakin joskus valmistuisi.

No, ei se mitään, tällaiset vain pitää ottaa naisten päivinä. Pesin minä sen auton, tytär jopa ehti lopussa huuhtelemaan, ja vaimo lähti illalla mukaan koiralenkille. Paakelseja on syöty, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Mutta päivän kunniaksi hyvää musiikkia:



Vuodelta 1977, sanat Järvenpää-Valtonen, sävel Jagger-Richards
Tästä ei laulu enää parane.

Elämänuraa

Päättyneen viikon kunniaksi:



Jos olet julkku
niin käy toki julkusta.
Kävele kadulla
kilistä kulkusta.
Hei juu ja elämänuraa.

Nuoruustango

Ajelin kotiin, ratiosta kuului mehtäratio, ja sieltä tämä laulu, jota en ole kuullut vuosikymmeniin. Minulla oli joskus tyttöystävä, joka lauloi tätä. Hänellä oli kamalan kaunis SKDL-naisen ääni. Vähän niin kuin Kiti Neuvosella. Tätä laulua ei ohita pysähtymättä.



NUORUUSTANGO
Anu Kaipainen sanat, Kaj Chydenius sävel, Kiti Neuvonen laulu
1971 [1970]

Lämpöni lempeni annan
kaunis on nuoruutein
Nää suven ruusut kannan
itseni yksin tein

Ei ole muuta antaa
kuin tämä nuoruutein
Sulle sen tahdon kantaa
en ota itsellein

Muuta en koskaan tahdo
kuin sinun olla vaan
Elämä ympärilläin
kaikkoaa kokonaan

Huominen päivä ei meitä
vaaranna varjollaan
kun sinun saan vain olla
täysin ja kokonaan

Pakkanen

Tykkään kovin kirkkaasta selkeästä syyspakkasesta. Se voittaa hyvin juhannuksen valon ja elokuun lämpimät tummat yöt. 

Annoin tyttärelle kamerani, ja hän otti.