maanantai 7. syyskuuta 2009

Siporex ja pyykinkuivaus

Eilen kun satoi kaatamalla vettä ja vaimo pesi ison pyykin, päästiin käyttämään vinttiäkin kuivaamiseen. Ennen vanhaan, kun talo oli vielä keskentekoinen, vintti meillä pääasiallinen kuivauspaikka olikin. Kun sitä sitten muutettiin asuttavaan kuntoon, hitsautin sepällä kahteen lattarautaan mutterit, jotka ruostesuojasin ja muurasin vastakkaisiin seiniin. Kiersin tapetoinnin jälkeen muttereihin kiinni veneenrenkaat seinän läpi poratuista rei'istä. Siporeksiin ei saa ruuveja kiinni kuin roppaamalla, eikä roppu kestä pitkään suoraa ulospäinvetoa, etenkin jos siihen liittyy ajoittaista nytkytystä. Niinpä sen kanssa pitää keksiä mielenkiintoisempia systeemejä.





Saunanetteisessä ja koenhoetohuoneessa on kuitenkin riittänyt tilaa pyykeille tähän asti, joten ensimmäistä kertaa n. 6 vuoteen vintin systeemin tekemisen jälkeen se viimein otettiin käyttöön. Siellä on nykyään kaikenlaista kalustetta tiellä, mutta lakanat kuivui joka tapauksessa. Keksintöä saa vapaasti käyttää, en ole sitä patentoinut. 





Lisäänpä tänne vielä asiasta, siltä varalta että tänne tulisi joku hakurilla, ja tästä olisi hänelle hyötyä. Tällaisista ei puhuta siporexin rakennusohjeissa kuitenkaan mitään.

Kodinhoitohuoneeseen ja saunan suihkuhuoneeseen, missä pyykit talvella yleensä kuivataan, tein pyykinkuivaustelineet teräsputkesta. Hain Kuusakoskelta rosteriterästä pari pitkää salkoa. Sitä saa sahattua rautasahalla siististi poikki, rälläkälläkin jos on kiireempi. Mitähän se paksuus oli, jotain 20-30 mm luokkaa. Porasin puuporalla seiniin reiät sopiviin kohtiin niin, että putken pätkät on 50-100 mm seinän sisällä. Ulkoseiniin vähän syvemmät, niin että putken sai ujutettua sisäseinien reikiin. Laatoittaessani tein kaakeleihin reiät samalle kohdalle. Vanhalla pieneksi kuluneella pienen rälläkän terällä on helppo tehdä pieniä siistejä reikiä, kun rällättää molemmilta puolilta. Saa ne reiät nakertaa laattojen kulmistakin, jos tähtää niihin kohtiin ristisaumat, mutta siitä tulee liiaksi ammattilaisen jälki, eli että on tehnyt kaiken helpoimmalla tavalla. Minusta on miellyttävimmän näköistä kun teräsputki painuu seinään laatan keskeltä. Saumasin putket juurestaan silikonilla, jotta eivät pyöri, ja lopuksi työnsin päälle rautakaupoissa valmiina myytävät koristerikat. Niitä on LVI-osastolla, ja onneksi teollisuus käyttää kaikessa standardimittoja, niin että sopivat täsmälleen yhteen.



Teräsputki ei ole niin paksua että sen varassa pystyisi vetämään leukaa, mutta märät pyykit se hyvin kantaa. Ei ole tässä muutaman vuoden mittaan taipunut yhtään, eikä tietysti ruostunutkaan. Naruja niihin saa viritellä niin tiheään kuin haluaa, sekä ripustella pyykkipoikatelineitä. On khhssa paikka koneelliselle kuivaimellekin, muttei sitä olla tarpeettomana koskaan hankittu. Ja on siellä sähkökäyttöinen putkikuivain, muttei sitäkään ole tarvinnut kuin ehkä kerran talvessa, jos jonkun vieraan vaatetta on pitänyt saada nopeasti kuivaksi. Noilla kylmillä putkilla on pärjätty hyvin.


Tällekään keksinnölle ei ole patenttia.

2 kommenttia:

RH kirjoitti...

Siisti systeemi!

Yamaba kirjoitti...

Kiitos.