Betonikivimuurin korjaus

Tein joku vuosi sitten naapurin tonttia vasten muurinpätkän, jotta parkkipaikka ei olisi liian jyrkässä alamäessä. Mutta se alkoi hiljalleen kallistua naapurin puolelle, olisi muutamassa vuodessa jo kaatunut sinne.



Kaivoin lapion leveydeltä muurin sisäpuolen auki, mikä oli monimutkaisempi homma kuin olisin odottanut. Olin mättänyt sinne täytemaaksi hajallisia kattotiilejä, ylijäämäbetonin palasia, ja nauloja. Ajoin aikanaan pihasta moottorisahalla pieniksi ja poltin takassa vajaa 100 lavaa, joista tuli iso kasa tuhkaa ja nauloja. Tuhkan siivilöin suurimmaksi osaksi kukkapeltoihin, naulat mätin silloin sopivalta tuntuvaan paikkaan ruostumaan. Puhtaan hiekan kaivaminen olisi ollut helppoa, mutta kaikki tämä roju teki homman hitaaksi. Lapio pysähtyy poikittain olevaan naulaan, ei sille mitään mahda. Otin sen kaiken roinan sieltä pois, sellaista ei pidä panna muurien välittömään läheisyyteen. Korjausrakentaminen opettaa.

Kuskasin tavaran tontin toiseen reunaan, missä on kunnan maata. Siellä on kivilouhikkoa, entistä rantaviivaa 1800-luvulta ennen järven pinnan laskua. Siellä on hyvin hankala kävellä, joten olen nykyään täyttänyt kivien väliä pellosta nousevilla pienillä kivillä, peltoa syventäessäni esiin tulleella ylijäämäsiltillä ja muurin vierestä nousevan tyyppisellä kiviaineksisella roinalla. Ihan hyvää hyvyyttäni, en ole veloittanut siitä kunnalta pennin senttiäkään.

Tein sitten muurin perustuksiin lievän kallistuksen oman tottini suuntaan sepelillä. Perustukset on kyllä murskeesta, mutta aiemmin tein sen päälle hiekasta tasoitetun kerroksen, johon kivet oli helppo latoa. Murkut oli kuitenkin asettuneet taloksi muurin onkaloihin, oikein isolla joukolla, ja kuskanneet sitä hiekkaa pitkin kivien välejä arkkitehtuurinsa rakennusaineiksi. Sepeliä ne ei yhtä helposti kanna. Sepeliin kivet on ladottava nuijalla kovemmin lyöden, mutta ei se muuten sen vaikeampaa ole. En myrkyttänyt murkkuja täällä. Ei niistä kaukana talosta mitään haittaa ole, ja palaavat kuitenkin ennen pitkää. Työtä tietysti vähän häiritsivät käymällä kimppuun, mutta enemmän minä heitä häiritsin.



Katsotaan nyt pysyykö muuri näillä kallistuksilla ja perustuksilla paikoillaan. Jos ei, niin pitää rakentaa ankkurit parkkipaikan alle ja täyttää muurin kolot betonilla. En vain liiemmin tykkää betonin käytöstä; haluan rakenteet, jotka voi helposti tarvittaessa purkaa ja muuttaa toisenlaisiksi. Paikkakunnan kivituhkassa on ruostetta, sen takia uusi pinta näyttää ruskealta. Se muuttuu takaisin harmaaksi kunhan seuraavan kerran kunnolla sataa. Ruosteinen hieno aines painuu alas, ruostumaton karkeampi muru jää pinnalle. Outoa, mutta niin se vain näkyy toimivan.

Koko hommaan meni kahtena iltana 4 tuntia kumpanakin. Niin sitä vain saa aikaansa kulumaan pikkuhommiin. Istumatyöntekijän selkä ei ole enää kipeä ollenkaan, syvälihakset tulee kuntoon vaihtelevissa työasennoissa.