Kuasin sieltä isommiks piässeitä kuusia, usseempia leppiä ja yhen koevun. Tiukkoo lunta ol 20 cm; hyvi raskasta kahlata, vuan helepotti paljo puihe pätkimistä paekalla. Puihi ei tarttunna mehtee ollenkaa, puhtaat rungot nii korkeella multapinnasta että ku varovasti sahas, sae ne hyvi nätisti pieniks.

Taaempana näkys ikäänku oesin kuatana pitkää kantoon. Nii minä teinnii. Minu on paljo helepompi tähätä runko oekeesee suuntaa ku sahhoo riittävän korkeelta. Mikkää ammattimetsurha minä en ou. Kannon oun sitten sahanna poekki muan rajasta yhellä sahhauksella. Ja aeka hyvi minä jokkaese oekeeseen paekkaa saennii. Tein tietysti hittaasti töetä, viime viikkoe jäliltä on aeka rapakunnossa. Ja siinä vaeheessa ku tein viärää suuntaa kallellaa olevaa leppää liian syvän kuatokolon, katoen jo parraaksi lopettoo. Ku läksin sahhoomaa puuta poekki, kallistu se het terän mäntyä koko levveyveltää sissää terän piälle, eikä sitä nalakkia työntämällä suanna purettua. Minulla ol sitä varte taettotikkaat, joilla virittelin korkeemmalle puuhu köyven, ja vein sillä puun nurite oekeeseen suuntaan. Kävelin tietysti ite alta poes riittävän vilikkaasti.
Vuan ku huolimattomuusvirheitä rupes tulemaa, lopetin. On siinä pantu nuri ja pätkitty puolen talaven puut perreelle, isä ne halakoo ja pinnoo kesällä. Ei ennee jaksa mottorsahhoo käsitellä, vuan kirvestä hyvinnii. Selekään koski, mikä ol iso naatinto, koska ei koskenna piähä. Iha oekeen työn hellyyvet lihaksissa. Tytär illalla hiero selän, ja yöllä nukutti makkeesti. Oun minä tyytyväene.
En ehkä ihan sano, että moottorsaha on miehen paras ystävä, vuan kyllä se niitä parraeta on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti