Kaappien asennusta

Ei kai se Helsingin reissu kuitenkaan lepoakaan ollut, helpompaa vain kuin normaalisti. En vieläkään kärsi lukea mitään, ja jos avaan tietokoneen, vie tieni vain musiikkivideoihin, varovasti blogeihin, ja vielä varovammin sähköpostiin.

Mutta kaappeja olen asennellut. Eilen vaimon ja tyttären kanssa. Niitä on yksi seinällinen yhteen makuuhuoneeseen, ja ongelmaksi tuli kesken kaiken se, että seinät eivät ole suorat. Tasoitettaessa on nurkkiin ja seinien yläosiin tullut hiukan enemmän tavaraa, ja kun mitta on otettu hyvin tarkkaan kaappien etureunan tasalta, on niiden takaosan kohdalla jo ahdasta. Hiukan. Alakaapit saatiin kolmestaan työnnettyä melkein paikoilleen pelkällä voimalla, niin pitkälle ettei niitä enää saanut irti. Löin kuminuijalla perille ne viimeiset sentit. En tiedä miten lastulevy kasaan menee, mutta jokin siellä joka tapauksessa periksi antoi.

Yläkaapeille se ei enää alkuunkaan onnistunut, seinät kapenivat jo selvästi. Otin pois tapetin kummaltakin seinältä yläkaappien kohdalta. Tuli nähtyä miten lasikuitutapetin saa seinästä pois; kapealla lastalla vain työntelee, kyllä se lähtee, vähän palasina tosin.

Mutta se ei riittänyt, kolme milliä jäi vielä liikaa. Katsoin parhaaksi nukkua yön ennen kuin ryhdyn piikkaamaan. Tänään ymmärsin, että ei piikkaaminen kannata, paljon helpompaa on ottaa höylällä lastulevyseinästä liiat pois. Niin se kävi. Höyläsin reunakaapeista ulkoseinät vinoon, eniten perältä ja yläreunasta. Vielä piti höylätä viimeksi paikalleen pantavasta laatikosta perä vinoksi; se oli niin tarkka, että jos sen olisi saanut täsmälleen suoraan paikalleen, olisi se voinut mennä, mutta kaaduttuani tikkailta (kaappi tuli mahani päälle, ei vahingoittunut yhtään) päätin tehdä senkin helpommin. Ne on aika painavia, ja sen muotoisia, ettei niitä saa helposti pideltyä. Viistottuani takareunat se lonksahti helposti paikoilleen, meni tönimällä pohjaan.

Kaikki tiukasti paikoillaan, ei klappia missään. En ropannut yhtään niistä seinään, enkä edes ruuvannut toisiinsa. Alakaapit ei liiku minnekään vaikka haluaisi, ei niin millään, ja yläkaapitkin on tiukasti toisiaan vasten. Jos vuosien vieriessä käy niin, että ne alkavat höltyä - en oikein tiedä miten lastulevy tällaisessa paikassa käyttäytyy - niin roppaaminen ja ruuvaaminen on hyvin helppoa.

Nyt on vaimolle 3400 mm lisää kaappitilaa täytettäväksi, lattiasta laipioon.

Tykkäsin. Nyt pitäisi päästä tekemään rakennushommia kuukaudeksi pariksi, niin sitten maistuisi varmaan taas lukeminen ja kirjoittaminen. Ei se käy, mutta vanhan viisaan Karl Marxin ajatus siitä, että hyvää elämää elävä ihminen tekisi 8 tuntia töitä paimenessa, harjoittaisi toiset 8 tuntia taidekritiikkiä, ja nukkuisi lopulta 8 tuntia, on täyttä asiaa. Smithiläinen työnjako saa aikaan tehokkuutta, mutta pilaa elämän. Ihmisen pitäisi voida tehdä hyvin monenlaisia töitä, sekaisin, koko ajan.