maanantai 13. lokakuuta 2008
Viikon ryypänneen ihmisen kanssa puheleminen työasioista on vähän surullista. Siinä menee ihminen aika vapisevaan kuntoon, silmät seisoo päässä kuin vanhalla juopolla, ja katuvaisuus on hirveää. On vielä kohtuullisen nuori nainen. Niitä samoja miesongelmia kuin ilmeisesti suurimmalla osalla täällä Blogistaniassa asuvilla naisilla, mutta kokeilee vain välillä ratkaista ne viinalla, siinä tietysti onnistumatta. Mutta jospa se siitä, tällä kertaa ainakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Surullista vaikkain inhimillistä. Viina on vienyt monen hienon ihmisen. Minultakin kaksi isoisää ja kaksi tätiä. Toivon, että ystäväsi löytää onnensa ennen kuin hukkuu pulloon.
Kiitos, niin minäkin toivon. Minulta on mennyt yksi veli, yksi serkku ja muutama tuttu. Mutta jokinhan meidät aina vie.
Lähetä kommentti