Sinne se meni heinäkuu, eikä sitä enää takaisin saa. Se oli hyvää aikaa. Oltiin päivät kotona tytären kanssa, hän luki kirjan päivässä ja minä olin tekevinäni jotain tietokoneella. Leikin artikkelien kirjoittamista ja kuuntelin musiikkia. Mutta muuten tehtiin ruokaa itsellemme ja vaimolle, pelattiin pelejä, syötiin mansikoita ja muuta mitä tuolla kasvaa. Katsottiin videoita jos satoi, ja syötiin jäätelöä. Uitiin kun vesi lämpeni, käytiin mökillä saunassa kun teki mieli.

Siitä sitten alkoi piristyäkin puolen kuun jälkeen. Sain minä kolme artikkelia viimeisteltyä ja yhden kirjoitettua ensimmäistä kertaa kasaan. Luin yhden väikkärin ja kaksi gradun käsikirjoitusta. Neuvoin sähköpostilla monia muita. Opiskelijat ei lepää kesälläkään, sanovat käyttävänsä kauniin kesäyöt gradun kirjoittamiseen. Illat olin puutarhassa, enkä ole tännekään mitään kirjoittanut pitkiin. Kyllä sitä elämää olisi jatkanut.

Mutta huomisesta lähtien ravaan pitkin Suomea seminaari- ja kokoussirkuksessa. Hallintoväki palaa lomiltaan ja aloittaa hillittömän kokoustamisen, missä pitää olla mukana. Tällaisiksi ovat elokuut menneet.

Mutta tänään vielä kävin tyttären kanssa kesäteatterissa, pidemmällä reissulla. Kaukana keskellä Savoa pitkän kapean mehtätien takana oli jonkun isännän talonsa viereen kosken partaalle rakentama pieni kesäteatteri, missä vanhat ukot esittivät tukkilaisromantiikkaa. Paras teatteri tänä kesänä. Ne ukot ei kainostelleet. Vitseissä ei kompasteltu ja piruetit meni komeasti. Lauluakin tuli hanurin säestyksellä, nuotin vierestä ja ajoittain eri tahtiin, mutta reippaasti. Sitä kahtel mielikseen. Mieli tek ite mukkaan näyttelemmään. Ossoon minnäe reuhkata ja keksiä tahissa heiluttoo. Jos vielä joskus tunkis ihtesä kesäteatterrii, vaekka sitte eläkkeellä.

Paksusta lankusta tehdyt ja vain nimeksi höylätyt puupenkit joen penkassa, taivasalla, pienessä ripeksinnässä, lämpöisesti päällä, ja komea jokimaisema kaiken taustana. Siitä ei teatteri enää parane. Enkä ihmettele miten paljon sinne korpeen oli löytynyt yleisöäkin; kannatti käydä. Eläkeläisiä tosin suurin osa, mutta sen verran lapsiakin, ettei tyttären tarvinnut tuntea oloaan oudoksi. Mutta niitä kuitenkin niin vähän, että pääsivät ilmaiseksi sisään. Rahantekoa varten se teatteri ei ollut.