Olin pari päivää mökillä ajamassa raivaussahan siimapäällä heinää nurin. Siellä on aari poikineen ajettavaa, se mitä isä ei jaksa, tien reunukset mukaan lukien. On siellä tietysti viitakekin, mutta kyllä sen koneen kanssa on mukavampaa. Nopeamaa ja tarkempaa, ja sillä saa puhdistettua mm. laattakivien välit ja rakennusten seinänvieret tarkkaan. Jälleen kerran mietin, pitäisikö minun sittenkin muuttaa puutarha-alalle.

Oli loistavan viileää, vain +15C ja navakka pohjoistuuli, niin että ei siellä juuri pidempään koskaan tarennut ulkona istuksia. Tällaisesta kesästä minä tykkään. Sopivan viileää työilmaksi. Niitetyn heinän tuoksua ja omaa hikeäni kaipaan kesältä aina kovasti, mutta helteillä ei ole mitään väliä. Kuka niitä mihinkään tarvitsee?

Isä oli niittänut nurin kymmenen kahdestatoista pari vuotta sitten istuttamastani niinipuusta. Ovat vattupusikon keskellä, joten periaatteessa hyvin heikosti havaittavissa, etenkin, jos havainnoitsija on jo vähän huononäköinen 80-vuotias mies, joka tuntee kyllä koivun, lepän ja tammen, mutta ei niinipuuta. Olen kieltänyt häntä tekemästä metässä mitään, mutta ei vain usko.

Kotiin tullessa, peräkärrissä kuorma pilkottua koivua ensi talven saunapuiksi, pysähdyttiin tytären kanssa taas kesäteatteriin. Tällä kertaa en tuijotellut naisia, vaan katsoin näytelmää, joka eteni hyvin. Se oli suomalainen komedia venäläisestä naisesta, joka tulee Suomeen ja saa hyväksi kaiken mihin koskee tai ryhtyy. Oikein mielenkiintoista.