Pimeä ravintola

Käytiin eilen 20-vuotisen avioliiton kunniaksi syömässä pimeässä ravintolassa. Varasin pöydän toissapäivänä verkon kautta. Kännykät kiinni ja kellot taskuun, niin ettei mitään valoa vahingossakaan tullut mistään. Tarjoilijat oli sokeita, joten he osasivat hyvin toimia pimessä ja pitää meistä huolta. Tytärtä hirvitti alussa, mutta ennen pitkää hän jo sanoi, että pimeässä on kodikasta. Siellä rentoutuu, kun kukaan ei näe.

Se oli hyvin jännää. Kuulo herkistyi äkkiä pimeässä ja kaikkien naapuripöytien keskusteluista tuli Phil Spectorin tyyppinen wall of sound. Sen kuuli liiankin hyvin. Oman suunsa liikkeet syödessä kuuli myös, mutta se oli mukavaa. Ihan pimeää en minä eikä tytär onnistunut näkemään, näköhermot syötti silmien eteen kaikenlaisia himmeitä harhakuvia, mutta vaimo sanoi näkevänsä pelkkää pimeää.

Syöminen oli mukavaa. Kaikki tuoksut, maut, lämpötilat, kovuudet, pehmeydet ja muut ominaisuudet huomasi terävästi. Näöstä pitää tosiaan luopua, jotta joutaisi maistamaan ruokaansa. Intialaiseen ruokailutapaan tuntoaisti tuli osaksi syömistä; puunhan he vielä hyväksyvät joissakin tilanteissa luonnon tekemänä materiaalina, mutta metalli sormien ja suun välissä tuhoaa kunnollisen syömisen. Meistä jokainen teki tilanteessa omat sovelluksensa. Vaimo siistinä ihmisenä ei tökkinyt lautastaan sormillaan, vaan söi mitä lusikkaan tai haarukkaan sattui; minä kokeilin vasemmalla kädellä mitä lautasella oli ja pidin haarukkaa oikeassa kädessä, söin molemmilla käsillä; tytär söi kaiken sormillaan, paitsi keiton. Ruuassa ei ole vain maku, siinä on myös tuntu, joka on tärkeä. Ja mukavaa; en muista milloin viimeksi olisin uittanut sormiani syvällä keittokupissa ja nuollut niitä, tai yrittänyt arvata sormenpäillä, mikä on oliivi ja mikä kastikkeessa uinut pieni viinirypäle, ennen kuin se ehtii suuhuni ja paljastaa itsensä. Viinikin maistui pimeässä äärettömän hyvältä.

Pimeys muutti ajan nopeuden. Tunnilta tuntunut ruokailu kesti kellon mukaan kolme tuntia. Hinta oli kolminnelinkertainen tavalliseen ulkona illastamiseen verrattuna, mutta ruoka gourmet-laatua, ja kokemus hupina ja nautintona hyvinkin kymmenen kertaa tavallisen arvoinen. Pitää käydä joskus toistekin.