perjantai 2. toukokuuta 2008

Voi näitä naisia. Hän tulee sisään, hyvin pitkät kintut ja hyvin lyhyt hame, istuu tuolille eteeni, ristii jalkansa, niin että hameen helma nousee reittä pitkin entistäkin ylemmäs. 

Ja alkaa kysellä mahdollisuuksista harjoittaa jatko-opintoja tieteenalallani. Hänellä on mukanaan tenttikirjalista, 
jossa on erilaisia meidän alan kirjoja, 
mutta ennen pitkää selviää ettei hän niitä juuri ole lukenut. 
Mutta hän on kuitenkin aloittanut, ja jättänyt kesken, 
alan opinnot erään toisen EU-maan yliopistossa, 
muttei olekaan loppujen lopuksi sieltä kotoisin
vaan eräästä ei-EU-maasta,
sekä on itse asiassa jo yliopistossani opiskelemassa toisenlaista ainetta,
josta saanee maisterintutkinnon vuoden sisällä. 
Ja haluaisi jatkaa asumista tässä kaupungissa, mutta vaihtaa pääainetta.

Yleensä kun ihmiset tulevat puhumaan luokseni väitöskirjan tekemisestä,
heillä on pitkät housut jalassa ja varsin selvät sävelet siitä mitä he haluavat tutkia. Sellaisten ihmisten kanssa on helppo toimia. 

Tämänkertainen vieras oli kovin hämmentävä. 
Samalla kun määrätietoisesti yritän olla katsomatta hänen koipiaan, 
yritän tentata häneltä mikä hänen opintotilanteensa on
ja saada selvää hänen vastauksistaan, jotka ovat varsin pyöreitä.
Selvästi hän yrittää onkia koko ajan selville mitä oikein olisi se mitä minä haluan kuulla, 
jotta hän osaisi antaa oikeita vastauksia. Ja heiluttelee jalkojaan. 

Minun piti kehottaa häntä menemään naispuolisen kollegani puheille. Naiset ei hämäänny tällaisista visuaalisista efekteistä. Luultavasti tämä vieras vain halusi kartoittaa tilannetta ja pukeutui tavalla, millä varmasti tiesi jäävänsä miespuolisen ihmisolennon mieleen. 

Ei siinä mitään pahaa, mutta nyt kestää varmasti monta päivää ennen kuin saan hänet mielestäni. Jos naiset olisivat kiviä tai kantoja, heitä voisi katsoa tai olla katsomatta, ajatella tai olla ajattelematta, mutta kun ovat naisia, niin heidät on pakko nähdä, 
heitä on pakko ajatella, eikä heitä voi millään keinolla pyyhkiä mielestään. 

Paninpa silmäni kiinni tai pidin ne auki, näen koko ajan mielessäni ne kintut, lanteet, rinnat, kaulan ja naaman, mikä oli nätti sekin.

Ei vanhoja miehiä pitäisi tahallaan tulla rääkkäämään.

Ei kommentteja: