Vielä muistuu mieleeni maaliskuinen seminaari-istunto. Se oli yksi parhaita seminaariryhmiä mitä minulla on koskaan ollut: ystävällistä ja iloista, mutta asiallista ja kovatasoista tieteellistä keskustelua. Kovaa töitä tekeviä, kielellisesti lahjakkaita ja taitavia opiskelijoita.
Istunnon jälkeen älykäs, kaunis, ihana, mukava, rintava neitonen hyvin avokaulaisessa puserossa
tulee luokseni, laskeutuu nojaamaan pöydänkulmalleni,
ja ryhtyy puhumaan vielä vähän lisää äsken esittämästään paperista.
Hänen kasvonsa on n. 80 cm päässä omastani, ja se on ainoa asia mihin uskallan katsoa.
Yritän tajuta mitä hän sanoo, ja vastata siihen jotain järkevää. Keskustelemme vähän aikaa ja sitten hän menee hymyillen pois.
En vieläkään ymmärrä miksi hän niin teki. Halusiko hän kiittää miellyttävästä seminaarista? Halusiko hän kiusata minua hieman?
Halusiko hän muistuttaa olevansa hyvä nainenkin,
eikä vain hyvä kirjoittaja?
En tiedä.
Seksuaaliobjektiksi minusta ei näin nuorille naisille enää millään ole, joten se tulkinta, jonka olisin 20 vuotta sitten, ja ehkä 10 vuotta sittenkin voinut tehdä, ei ole tässä aiheellinen. Joka tapauksessa, ystävällismielinen hänen tekonsa kuitenkin oli.
Hän varmasti tiesi mitä teki. Hänen rintojaan minä olisin halunnut tuijottaa ja painaa pääni niihin, mutta en kertaakaan kääntänyt silmiäni niihin. Ne oli liian lähellä. Siitä mitä puhuttiin päähäni ei jäänyt pienintäkään muistoa.
Ikäisiäni miehiä riepotellaan harva se kuukausi
lehtien palstoilla seksuaalisesta häirinnästä,
mikä tietysti olisi paha juttu minullekin,
mutta vielä enemmän minua pelotti oikeastaan se,
että hän olisi alkanut inhota minua,
jos olisin reagoinut hänen rintoihinsa suoraan jollakin tavalla.
Se taisikin olla kaikista viimeisin seminaari-istunto.
Näin häntä vielä sen jälkeen silloin tällöin ruokalassa.
Hän aina paistoi silmiini kuin kynttilä harmauden keskellä.
Ja aina hän katsoi pöytien yli minuun, nyökkäsi ja hymyili.
Niin minäkin.
Sitten hän hävisi jonnekin Helsingin suuntaan,
töihin, luvaten palata graduunsa kesällä.
Mutta muistan ja tunnen vieläkin kaiken kuin eilisen päivän.
Minun vieläkin tekee mieli päästä tuijottamaan häntä
ja tarttumaan hänen rintoihinsa.
Jos nainen haluaa, että hänet huomataan,
niin kyllä hänet huomataan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti