Kuvakin viimein. Tavallinen vuoripolku Hieizanin rinteillä. Hinokimehtee. Se voisi hyvin olla vaikkapa yamaba.

Tarzan ja pikkuväki loppui. Ei siinä sitten koskaan päiväkotiin asti päästy; lienen erehtynyt, jostakin syystä.

Tyttären vuoro valita seuraava kirja. Otti Alcottin Pikku naisia äitinsä hyllystä. Saapa nähdä mitä tykkää kirjasta ja sen pissiksistä. Ikinähän ei olla mitään kesken jätetty, oli miten kamalaa tahansa. Tarzanissakin vain pussasivat yhtenään. Minä vielä kestän tuollaiset, mutta tyttärelle tämä alkaa olla epävarmaa aikaa, rakastamisenkin hän pystyy lukemaan vain räkästämisenä. Ja kikattaa päälle. Pussaamista ei pysty lukemaan ollenkaan. Voi pientä ressukkaa, jonkun vuoden päästä sitä revitään eri suuntiin jo kovaa, eikä se mahda itse sille yhtään mitään. Eikä se enää silloin lue isänsä kanssa iltasatua.