Viikon ryypänneen ihmisen kanssa puheleminen työasioista on vähän surullista. Siinä menee ihminen aika vapisevaan kuntoon, silmät seisoo päässä kuin vanhalla juopolla, ja katuvaisuus on hirveää. On vielä kohtuullisen nuori nainen. Niitä samoja miesongelmia kuin ilmeisesti suurimmalla osalla täällä Blogistaniassa asuvilla naisilla, mutta kokeilee vain välillä ratkaista ne viinalla, siinä tietysti onnistumatta. Mutta jospa se siitä, tällä kertaa ainakin.

Pitää tuhota nuo laskurit. Ne ehkä haittaavat erästä kunnioitettua vaikka harvinaista kävijää. Joka tapauksessa ne ovat työnsä tehneet. Blogia laskeva laskuri on luotettavasti laskenut yhteen jo puoli vuotta, ja kävijöitä laskeva laskuri on osoittanut, että ei täällä käy paljon ketään. 790 kävijää puolessa vuodessa, ja minä itse olen niistä ainakin puolet, jos en enemmän, eri koneilta eri suunnilta. Samaan aikaan nuorten naisten blogeissa käy kymmenen ja sata tuhatta kävijää. He kiinnostavia ovat, eivät gorilloituvat vanhat miehet. Minä olen täsmälleen samaa mieltä niiden muiden 100 000 kuljeskelijan kanssa.

Hyvä niin. Täällä saa kirjoittaa mitä tahansa, se ei minnekään leviä.

Olen miettinyt sitä tappajaa. Lehdissä on niin monia selitysperusteita asialle, mutta jos jätetään pois mielikuva koulukiusatusta ja pillua saamattomasta kostajasta - joka ei johda mihinkään - ja ajatellaan tällaista tyyppiä terroristina, niin sitten asian voi alkaa mieltää mielekkäästi. Vähän Ybermenschiä, vähän kuoleman ihannointia, vähän 1700-luvun intialaista thugia, vähän maineen tavoittelua, vähän hihhuliporukan sosiaalista konformismia, ja vähän valmiin toimintamallin suoraa soveltamista, sekä pyssy kouraan, niin saadaan tyyppi, jonka voi ymmärtää.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että nämä tapaukset eivät jää tähän. Pitää ilmeisesti alkaa henkisesti varautua siihen, että seminaarihuoneeseen voi joskus työntyä joku pyssy kourassa ja polttopullo toisessa. Voi olla, että olisin ensimmäinen ammuttava, koska opettajista saa ilmeisesti bonuspisteitä. Mutta joka tapauksessa pitäisi uskaltaa yrittää pysäyttää ja vaikka tappaa Ybermensch niin äkkiä kuin mahdollista. Häirintakin saattaisi auttaa jonkun pakoon. Ja häpeähän opettajalle olisi jäädä henkiin, jos oppilaita tapetaan silmien edessä.

Olemme siirtymässä kohti mielenkiintoisia aikoja.

Panin ruukkuun ja toin sisään lämpimään Ipomoea purpurean. Kylvin sen kesällä puutarhaan, mutta ei se näin kylmänä ja märkänä kesänä oikein jaksanut ulkona kasvaa. Kukan tekoon on vielä hyvän aikaa, eikä tiedä milloin hallat alkavat. Mutta jospa se sisällä pärjäisi paremmin. Ohjasin sen kasvamaan vanhan Yucca elephantipesin runkoa myöten ylös. Sen taas taisin saada pikkuisena taimena lahjaksi 1990, joten se on nyt 18-vuotias parimetrinen puu. Toivotaan, että tulevat toimeen keskenään.

Bedřich Smetanan lisäksi toinen hieno tsekki oli Karel Čapek, ja pannaanpa tähän vähän häneltä:

PUUTARHURIN RUKOUS

Hyvä Jumala, anna armossasi sadetta joka päivä, jos vain sopii, keskiyöstä kello kolmeen. Ja kuten tiedät, hienoa ja lämmintä, jotta se hyvin imeytyy.

Mutta varjele sateelta Silene, Alyssum, Heliathemum, laventeli ja muut, joiden äärettömässä viisaudessasi tiedät pitävän kuivuudesta, ja joiden nimet voin kirjoittaa paperille, jos niin tahdot.

Ja anna auringon paistaa koko päivä, vaikka ei tietenkään liikaa, eikä Astilben, Gentianan, Hostan eikä Rhododendronin päälle.

Ja anna aina paljon kastetta ja vähän tuulta, runsaasti kastematoja, mutta ei etanoita eikä kirvoja eikä härmää. Ja jos sopii, anna kerran viikossa sataa mietoa lanta- ja kyyhkysenkakkaliuosta.

Amen

Ihmiskohtalot hiljalleen järjestyvät. Minulla on nyt kolme tyytyväistä ihmistä. Yhtäällä.

Toisaalla minulla on yksi, joka otti tulevan työttömyyden rauhallisesti; toinen, joka oli muutaman tunnin sitä mieltä että ahkeruus jätettiin nyt epäreilusti palkitsematta, mutta joka sitten rauhoittui ja alkoi miettiä toimintavaihtoehtojaan; ja kolmas, joka on vielä Puolassa, eikä ole sanonut mitään.

Kyllä tämä tästä.

Nyt on ollut vuorossa ihmiskohtaloiden miettimistä. Minun pitää valita muutama mahdollinen palkattavaksi opetushommiin syyslukukaudelle ja jättää toisia mahdollisia pois. Mitään paikkaa ei pysty panemaan auki, mikä olisi reilumpaa. 
Toimin ennakkotietojen varassa; viralliset tiedot erilaisista virkavapauksista
tai irtisanoutumisista tulevat vasta kesäkuussa. 
Silloin on saman tien oltava jo valmiina esitykset 
syksyn viranhoitajista, jotta ihmiset ylipäänsä
saisi töihin ajoissa. Viralliseen päätöksentekoon menee aikaa,
eikä keskikesällä tapahtu mitään.

Olen nukkunut huonosti useamman yön tämän takia. Sitä mielellään palkkaisi kaikki töitä tarvitsevat. 

Olen saanut asetelman jo aika tarkkaan hahmotelua päässäni, kyseltyä ihmisiltä suostumuksia ehdotuksiini, 
sekä mietittyä perustelut niille, jotka raivostuvat valinnoistani. 

Kun asetelma nyt alkaa olla valmis, niin jospa taas alkaisin nukkua kunnolla. 

 

Niin, pitäisi saada kolme kloonia itsestään. Neljästään myö pärjättäis.

Yksi olisi kotimiehenä. Tekisi talonmiehen hommat, halaisi vaimon aamulla töihinsä, kirjoittelisi hitaasti juttujaan, olisi vastassa kun tytär tulee koulusta, tekisi iltaruuan tyttären kanssa
läksyjen päälle, puhelisi vaimon kanssa illalla ja lukisi tyttären kanssa kirjaa ennen nukkumaanmenoa. Kasvaa niin kovaa ja vanhenee joka vuosi niin vauhdilla,
että ei se enää montaa vuotta kotona pysy.

Toinen olisi veivaamassa sirkusta. Joka päivä, niin että mikään ei kasaantuisi ja virrat saisi soljumaan kaikkien kannalta mukavasti. Kirjoittelisi vain sähköpostia, suosituksia ja lausuntoja.

Kolmas pitäisi huolta ulkomaanreissuista. 
Asuisi vakinaisesti Ulaanbaatarissa tai Saigonissa tai Santiago de Chilessä. Tai ihan vaan Kiotossa. 
Kirjoittelisi monipolvisia juttuja sekalaisilla aineistoilla.

Neljäs asus erakkona mökillä kynttilän ja tillikan valossa,
hankkis uuven koeran kaveriksee.
Söes jos järvestä jottai tulis,
tai kellarissa oes kesäjjäliltä vielä jottai,
tai kehtois hiihtee kaappaa.
Näkis kaekki aaringollaskut ja nousut. 
Kävelis tai hiihtelis pitkiä reissuja metissä,
muistas todos os nomes latinaks. 
Kiipeilis nuorena istuttammiisa puihin.
Kirjottas harvakseltaa tarpeettomia juttuja, 
kynällä paperille,
eikä julukasis niitä missää.