Jälleen kotona

Kotimatka kesti yhteensä 26.5 tuntia, tosin iso osa siitä odottelua eri paikoissa. Loppumatka oli hankalin, nuoskaa lunta 10 cm tiellä, ei aurattuna ollenkaan tai huonosti aurattuna. +1 aste. Rekkojen urissa teillä ajoi aamuyöstä, mikä ei ihan helppoa ole, koska rekka on sen verran leveämpi kulkupeli. Mutta eipä ollut kiirettä. Ja valoa oli monin verroin enemmän kuin lähtiessä. Joulun tunnelmaa melkein.

Kotona kävin saunassa pesemässä matkan hiet pois. Se oli vielä lämmin perheen jäljiltä. Kiukaalle en toki aamukolmelta enää koettanutkaan heittää vettä, mutta ylälaude oli vielä niin kuuma, että sille sai laskeutua varovasti. Hyvä rakenne talvisaikaan. Kuumalla kivellä on mukava loikoa. Neljältä aamulla menin nukkumaan, Suomen aikaa. Koreassa klo 11. 

Heräsin kuudelta, kuten muutkin. Mitenkäs sitä nyt päivällä nukkumaan. Söin viiliä pitkästä aikaa aamulla ja käytin Miinan kävelyllä. Rupesin kolaamaan pihaa. Tosi on, että kiveyksen päältä oli helpompi kolata kuin kivituhkan päältä. Kivituhka käy pehmeäksi märän lumen alla ja kola uppoaa siihen. Nykyisten kolien terä on rakennettu ottamaan syvään. Kolasin kolmanneksen pihaa, läksin sisään lukemaan lehden ja menin yhdeksältä takaisin nukkumaan. En kovin vahvassa kunnossa ole, tunnin hikoilu riitti palauttamaan kyvyn nukkua, oli ruumiin kello missä ajassa tahansa.

Heräsin iltapäivällä kolmelta, söin ja menin takaisin kolaamaan. Tytär tuli kaveriksi auttamaan. Tarvitsee voimaharjoittelua. Päivällä oli pakastanut ja lumi jäätynyt paikoilleen. Se piti väkisin irrottaa maasta, eli hikeä tuli toinenkin tunti. Hyvä vain.

Vahvasti on tunne, että kotona taas ollaan, ja talvi on. Mutta ei tämä oikeastaan sitä kolmatta piiriä ole. Se on siellä missä ajetaan pimeässä tiukassa ruuhkassa paskaisilla teillä.