Yksi kolumbialainen oppilaani näytti seminaarissa pientä Utuben filmiä kolumbian koirista ja lapsista. Se on paikallisen taideprojektin tuotosta. Tekevät sekä filmejä että näytelmiä, joissa kolmen eri sisällissodan (vasemmistolaiset, oikeistolaiset ja narcot) kodeistaan ajamat ihmiset esiintyvät. Kertyvät Bogotán kaltaisten suurkaupunkien slummeihin. Näillä näytelmillä ja filmeillä pyritään opettamaan ihmisiä rauhanomaiseen elämään ja hyvään käytökseen, eli viemään heitä kohti konfliktinratkaisua. Tällainen taiteentutkimus menee tietysti jo hyvän matkaa yhteiskuntatieteiden suuntaan, mutta ei se minua haittaa. Tässä filmissä on näytetty lapsille miten videokameraa käytetään ja annettu heidän tehdä filmi siitä miten koiria pitäisi kohdella hyvin. Epäilisin, että tämä on kuitenkin jonkun aikuisen leikkaama.
Minua itseäni tässä videossa kuitenkin kiinnostivat nimenomaan nuo koirat itse. Niitä ei ole jalostettu liian pitkälle, ja ne liikkuu vapaasti. Toki elämä voi olla kovaakin, ajoittain, mutta niin se on ihmisillekin. Pääosin hyvinvoivan ja terveen näköisiä ne kuitenkin ovat, niin lapset kuin koiratkin. Hyvä tietää, että sitten kun Suomesta on kaikki koirat jalostettu sairaiksi, Kolumbiasta voi vielä saada terveitä sekarotuisia koiria.
Itse asiassa, tilastollisesti, kolumbialaiset ovat nyt keskimäärin rikkaampia ja he elävät pidempään kuin suomalaiset siinä Suomessa, jossa minä synnyin. Ehkä Suomessa oli tasaisempi tulonjako, mutta ei meillä silloin tehty kotitekoisia filmejä katsottavaksi toisella puolella maailmaa. Maailma muuttuu nopeasti yhdenkin ihmisiän kuluessa nykyään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti