Kukapa uskoisi minun lukeneen kaikki ilmestyneet P.C ja Kristin Castin kirjoittamat House of Night kirjat? Ne ovat murrosikäisten ja nuorten naisten genreä, kohtuullisella erotiikalla ja jännityksellä maustettuja vampyyrikirjoja. Ne ovat myös selvästi Harri Potterin genreä, sikäli että ollaan nuoria, outoja, oudossa koulussa, ja taistellaan yliluonnollisilla voimilla pahaa vastaan. Potterit ovat kuitenkin sukupuolineutraalimpia - naiset voi vetää minua turpaan tämän takia mutta kuitenkin - koska päähenkilö on miespuolinen ja koska Pottereissa on vain rakkautta, mutta seksi puuttuu. Pottereita lukevat niin pojat kuin tytötkin. Yön talot on selvästi suunnattu naisille, ja vaikka niissäkin erotiikka on suurimmaksi osaksi pussaamista, halaamista ja veren juontia (josta saa orgastisen olon), myös tavallinen seksi leijuu ilmassa vähän päästä. Se että ne selvästi ovat Potterin inspiroimia ei ole mikään paha asia. Ne on erittäin hyvin kirjoitettuja.
Tytär sellaisen ensin suomen kielellä kirjastosta lainasi. Upposi siihen niin syvään, että raivosi kun niitä ei ollut enempää käännetty. Sanottiin hänelle, että lue englanniksi, ja niin tytär löi nyrkin pöytään ja vaati äitiään tilaamaan hänelle seuraavan osan Amazonilta. Pitkälle hän siinä pääsikin, luki varmaan puoleen kirjaan, ennen kuin antoi periksi. Kouluenglannilla ei vielä kovin helposti 14-vuotiaana kirjaa lue. Tyttären siinä minulta sanoja kysellessä kiinnostuin itsekin kirjasta, ja kun se jäi häneltä syrjään, aukaisin sen loppusyksyllä katsoakseni mikä siinä tytärtä niin hirveästi kiehtoi.
Se oli menoa. Tilasin Amazonilta seuraavana päivänä kaikki mitä oli ilmestynyt.
Niissä on hyvä tarina ja hyvät tyypit. Niitä on myös jännä lukea miehenä. En oikein tällaisia naisten kirjoja naisille ole ennen lukenutkaan. Julkisessa keskustelussa mies on suhteellisen paha olento. Ei absoluuttisen paha kuten paholainen, mutta essentialistisesti paha verrattuna naiseen, joka on essentialistisesti hyvä. On väkivaltaista vuosituhantista mieskulttuuria, seksuaalista häirintää, pelon maantiedettä, miehen katsetta, naisen pienempi euro ja niin edelleen. Tässä kirjassa tilanne oli aivan toisenlainen. Yhteisöllisenä rakenteena matriarkaatti, mikä poistaa maskuliinisen valtadimension tekemättä miehistä silti sen heikompia kuin naiset. Heitä vain ei ole johtajan paikoilla, mutta muuten kyllä aktiivisesti toimimassa, samoin kuin naisiakin. Miehet esiintyvät jatkuvan naisten halun kohteina, etenkin jos he tulevat fyysisesti lähelle, ja samalla pahimmassakin miehessä on jotain hyvän toivoa vielä jäljellä. Vain nainen voi olla absoluuttisen paha. Normaalin julkisen keskustelun sukupuoliroolit on käännetty tässä päälaelleen.
Hyvin outo lukukokemus. Miellyttävä.
Enkä usko että niistä kirjoista on tyttärelle haittaa. Kasvaa nopeasti, ja vaikka nurkissa ei ole poikia vielä pyörinytkään, niin ei siihen varmaan enää kauaa mene. Hyvä rakkaudesta on lukea ja kiihkostakin. Tietää mitä ne ovat kun vastaan tulevat.
Eduskuntavaalit 2011, lämmin ja aurinkoinen, hyvin tuulinen päivä. Harrasta pienen kaupungin tärkeän toimituksen tunnelmaa, niin kuin aina vaalipäivänä. Ystävällistä ja kohteliasta, iloisen ja totisen sekaista toimintaa. Liput liehuvat Osuuspankin edessä, ja eläkeläiset parveilevat äänestämään. Tässä kuitenkin valokuvan rajan ulkopuolelle jätettyinä. 
