Yamaba

Rammsteinin Du hast

2012-02-11T03:58:00.001+02:00

Pannaan tähän Claydermanin vastapainoksi vähän Rammsteinia. En nyt voi sanoa bändin fani olevani, mutta törmäsin tähän klassikkoon vuodelta 1997, ja on se vaikuttava. Avioliitto-ongelmien ratkontaa ... tosin en suosittele kokeilemaan tätä itse kotona.

Du
du hast
du hast mich
du hast mich gefragt
du hast mich gefragt, und ich hab nichts gesagt

Willst du bis der Tod euch scheidet, treu ihr sein für alle Tage?
Nein

Willst du bis zum Tod, der scheide, sie lieben auch in schlechten Tagen?
Nein

Rammsteinissa on samanlaista tunnelmaa kuin venäläisissä nykyelokuvissa. Itä-Saksastahan he kaikki ovat. Sosialismi on jättänyt vahvat jäljet. Eri kielisissä Wikipedioissa tosin tämä video liitetään Quentin Tarantinon ja David Lynchin elokuviin ... mutta minulle tulee siitä ja sanoituksesta mieleen ennemminkin Balabanovin elokuvat. Video alkaakin vanhan Volgan saapumisella tietä myöten röttelön viereen. Loppu on epäoikeudenmukainen ja tyly, aivan niin kuin venäläisissä elämää kuvaavissa elokuvissa. Sellaista vain tapahtuu. Ja sitten kävellään pois.

Koipileikkaus

2012-02-10T21:29:00.003+02:00

Käytiin isää katsomassa. Leikattu maanantaina. Tiistaina se oli vielä hyvin väsynyt, tänään jo kokolailla pirteämpi, niin kauan kuin pysyi istumassa. Koipeen virtaa taas riittävästi verta niin että se oli lämmin, eikä kuolioista ole enää tietoa. Mutta 20 m kävely rollaattorin kanssa pani sen jo puuskuttamaan kovaa ja hakeutumaan istumaan. Iso maha ja raskas perse haittaavat omalta osaltaan liikkumista, etenkin nousua ylös ja laskeutumista alas, mutta pääongelma taitaa olla se että lihakset heikkenee nopeasti jos niitä ei koko ajan käytä. Etenkin noin vanhalla ukolla; tarkkaa ikää en tosin muista. Oliko 83 v?

Tullessa käytin tyttären kanssa Apsilla ja ostettiin juustosämpylät sekä punaista greippimehua. On ne hyvää. Parempaa tankkaamoruokaa olisi vain toinen juustosämpylä siihen perään. Apsilla piti käydä nimenomaan siitä syystä että tytär halusi sen juustosämpylänsä.

Ballade pour Adeline

2012-02-10T09:25:00.000+02:00

Niin vain on, että kun Richard Clayderman soittaa tämän Paul de Sennevillen säveltämän kappaleen (1976), niin se kuulostaa aika tyhmältä.

Kun tytär soittaa sen kotona pianolla aika raakana tulkintana, on se pirun kaunis sävelmä. Kai tästä pitää päätellä että tytär soittaa pianoa paremmin kuin Clayderman. Tai ehkä se johtuu noista imelistä jousista Claydermanin takana, ja hänen liian hempeästä kosketuksestaan. Toki melodia on sävelletty vastasyntyneelle lapselle, mutta saisi tapahtumaa tulkita iloisestikin, eikä pateettisesti.

-30C aamulla. Panin auton narun päähän tunniksi ja vein tyttären kouluun. Pyörällä se on mennyt vielä kun pakkasta on -25C, mutta aika jäykäksi polkeminen jo käy. Pakkasen lisäksi tänään oli vielä kohtalainen pohjoistuulikin, joka Miinankävelylenkillä tuntui jäädyttävän naaman kerralla.

Iltapäivällä menen vastaan; isältä leikattiin koipi maanantaina, tekivät uutta verisuonta jalkaan, josta meinaa verenkierto loppua. Käydään sairaalalla katsomassa. Minulla on toisten ihmisten käsikirjoitusten lukupäivä taas kotona.

The same ulkomaaksi

2012-02-06T20:53:00.000+02:00

Sama tarina, hiukan eri yksityiskohdilla ja nyt suomalaisilla eikä lappalaisilla. Ei enää mistään sähköpostista, vaan Faceboogista, läntisen Keski-Euroopan edustajilta.

Since its getting cold in UK... Meanwhile in Finland:

+15 °C, Spanish wear caps, gloves and winter coats, Finns are sunbathing.
+10 °C, French desperately try to get their central heating on. Finns plant flowers.
+5 °C, Italian cars won't start. Finns drive with convertibles.
0 °C, Pure water freezes. Water in river Vantaa thickens a bit.
−5 °C, First people are found frozen in California. Finnish midsummer festival ends.
−10 °C, Scottish turn the heat on in their houses. Finns start to use long-sleeve shirts.
−20 °C, Swedes stay indoors. Finns are having last barbeque before winter.
−30 °C, Half of the Greek people have frozen to death. Finns start to dry their laundry indoors.
−50 °C, Polar bears evacuate North Pole. Finnish army starts it's winter training.
−70 °C, Siberian people are moving to Moscow. Finns are furious since the Koskenkorva booze can't be stored outdoors anymore.
−273 °C, Absolute zero. Finns admit that it is quite cold outside.
−300 °C, Hell freezes over. Finland wins the football World Cup.

Käyttäjältä: Rascal van Russ

PAKKASRAJAT

2012-02-05T16:31:00.001+02:00

Tämä on klassinen lista, on kierrellyt vuosia sähköposteissa, liekö 1980-luvulta peräisin. Tämän tai samanlaisen olen nähnyt joskus kauan sitten jo. Ennen Facebookeja posteissa läheteltiin tällaisia. Nyt ei juuri enää, mutta näkipä vielä. Pannaan tänne talteen, historiallista kamaa:

- 4° Kissa tahtoo samaan sänkyyn.
-10° Aika suunnitella lomaa Afrikassa. Lappalaiset menevät uimaan.
-12° Niin kylmä, ettei edes sada lunta.
-15° Ranskalaiset autot eivät käynnisty. ... ...
-18° Helsingin talonomistajat panevat lämmön päälle.
-20° Hengitys muuttu kuuluvaksi.
-22° Amerikkalaiset autot eivät käynnisty. Ei tarkene luistella.
-23° Poliitikot alkavat surra asunnottomien kohtaloa.
-24° Japanilaiset autot eivät käynnisty.
-26° Hengitystä voi leikata iglun rakennusaineiksi.
-29° Kissa tahtoo samaan pyjamaan.
-30° Saksalaiset autot eivät käynnisty. Lappalainen käynnistää Ladan.
-31° Ei tarkene suudella, huulet jäätyisi yhteeen. Lapin jalkapallojoukkue alkaa harjoitella kevätkautta varten.
-35° Aika suunnitella kahden viikon kuumaa kylpyä. Lappalaiset lapioivat lunta katolta.
-39° Elohopea jäätyy. Ei tarkene ajatella. Lappalaiset panevat paidan ylimmänkin napin kiinni.
-40° Auto tahtoo samaan sänkyyn. Lappalaiset panevat villapaidan päälle.
-45° Lappalaiset sulkevat kylpyhuoneen sisäikkunan.
-50° Merileijonat lähtevät Grönlannista. Lappalaiset vaihtavat sormikkaat rukkasiin.
-70° Jääkarhut lähtevät Pohjoisnavalta. Lapin yliopistolla vietetään urheiluiltapäivää.
-75° Joulupukki lähtee Napapiiriltä. Lappalaiset laskevat lakin korvaläpät alas.
-250° Alkoholi jäätyy. Lappalainen suuttuu.
-268° Helium muuttuu nestemäiseksi.
-270° Helvetti jäätyy.
-273,15° Absoluuttinen nollapiste. Kaikki alkeishiukkasten liike lakkaa. Lappalaisetkin myöntävät, että jo vain alkhaa olla vähän vilphoista, pisthäpppä toinen koshu...

Presidentinvaalit, äänestysreissu 2012, 2. kierros

2012-02-05T16:02:00.000+02:00

Aamulla pakkasta -33, joten äänestämään lähdettiin vasta alkuiltapäivästä kun aurinko oli lämmittänyt tienoot -25 lämpötilaan.

Tie vei ensin mehtäpolkua pitkin.

Ennen pitkää päästiin jäälle moottorikelkkauralle. Läntinen taivas käy utuisaksi. Säätyyppi muuttuu. Pohjanmaalla tiettävästi sataa jo lunta.

Moottorikelkkojen valtatielle.

Siinä on mielenkiintoisen röpelö pinta.

Alkaa viimein äänestyspaikka häämöttää. Tuolla koivun takana.

Kunnantalon kulmalla on vielä edellisen kierroksen vaalimainokset kaikki jäljellä. Niihin ei ole kukaan koskenut kahteen viikkoon. Monessa muussa paikassa rivistöistä on poimittu pois muiden kuin jäljellä olevien ehdokkaiden kuvat. Eva Biaudetin kuvaa täällä ei koskaan ollutkaan; RKP ei jostain syystä halunnut panostaa kampanjaansa meijän kunnassa kovin suuresti. Sääli sinänsä, minä olisin voinut äänestääkin.

Äänestyspaikan sisällä toki selvisi ketkä viimeiselle kierrokselle olivat päässeet. Molemmat herrat oli esitelty asiallisesti, ja tässä eteisessä pääsi miettimään kumpaa äänestäisikään. Vaikea paikka. Tapanani on ollut äänestää joka kerta eri puolueen ehdokasta, eli että koskaan en äänestä samaa puoluetta kahta kertaa peräkkäin, oli vaali mikä tahansa. Nyt olin paha kyllä erehtynyt äänestämään toista heistä jo ensimmäisellä kierroksella, niin että oliko valintani selvä tälle toiselle kierrokselle? Ei se niin helppoa ollut ... piti tällä kertaa rikkoa periaatteitaan.

Osmankäämit siirtyy kevääseen

2012-02-05T04:15:00.003+02:00

Osmankäämit alkaakin jo siirtyä joukolla kevääseen. Pakkasta on öisin kolmissakymmenissä ja tämän kuvan ottoaikaan alkuiltapäivästä -25, mutta se ei niitä haittaa.Aurinko kuivaa niitä sen verran että tähkät alkavat selvästi pehmetä ja aukeamaan jo lähteneiden määrä nousee nopeasti.

Kaikki tietysti on mekaanista, tai fysikaalista. Varsinainen kasvi on juurakkona unessa järven pohjassa.

... luulen ainakin että unessa. Luulisi ajan käyvän pitkäksi muuten siellä kylmässä ja pimeässä makaillessa mitään tekemättä ...

Mitä kuolevat olisivat tehneet elämässään toisin: 5 suosikkia

2012-02-04T09:34:00.006+02:00

Tällaista löytyi The Guardianista. Mitään uusia asioita nämä eivät ole, mutta varmaan hyvä välillä muistuttaa itseään näistä:

1. I wish I'd had the courage to live a life true to myself, not the life others expected of me.
2. I wish I hadn't worked so hard.
3. I wish I'd had the courage to express my feelings.
4. I wish I had stayed in touch with my friends.
5. I wish that I had let myself be happier.

Töiden määrää ei ole helppo vähentää, mutta minulla on mieheksi onnena se, että toimin yhtä ideologista väitettä - työ ja vapaa-aika on pidettävä erossa toisistaan / töitä ei saa viedä kotiin - vastaan ja teen töitä kotona niin paljon kuin voin. Paitsi että tähän vie laiskuus, mukavuudenhalu ja oman sohvan lämpö + kylmä taloudellinen laskelma siitä että ei kannata hukata tarpeettomasti 4 tuntia päivässä työmatkoihin + luonnonsuojelullinen tyytyväisyys siitä että jättää 8 litraa nestemäistä energiaa polttamatta joka työpäivä kun jää kotiin ... niin voi tällä tavoin nähdä tytärtään ja vaimoaan enemmän. Mukava olla edes parina ja joskus kolmenakin päivänä kotona kun tytär tulee koulusta, ja tehdä joskus ruuat valmiiksi siihen kun vaimo tulee töistä.

Muitta kaipa sitten kuollessaan jotain kaduttavaa löytyy. Jos silloin on aikaa ja kykyä mietiskellä.

Osmankäämi Typha talvella

2012-02-03T12:00:00.000+02:00

Osmankäämejä kasvaa Suomessa kahta lajia, kapeaosmankäämi (Typha angustifolia) tässä ja

leveäosmankäämi (Typha latifolia) tässä. Leveys ja kapeus viittaa kukinnon ja tähkän kokoon. Matalien mutapohjaisten järvenrantojen ja kosteikkojen kasvi. Täällä meidän vuonon rannoilla sitä kasvaa kaikkialla, molempia lajeja. Niitä tapaa aina kävelyllä käydessään tällaisina aikoina kun jäälle pääsee.

Nimeä on pitänyt silloin tällöin miettiä, koska se on ikään kuin tarkoittavinaan jotain, mutta sitä ei silti ymmärrä. Se on ollut selvää, että 'osma' ei varmasti tarkoita tässä kielitieteilijöiden käyttämää lyhennettä osma = objektin sijainen määrän adverbiaali (esim. painaa kilon, ei kestä tuntiakaan), eikä 'käämi' tässä varmasti viittaa fyysikoiden käsitteeseen induktori, eli sydämen ympärille käärittyyn sähköjohtoon, jolla luodaan sähkövirtojen ohjauluun sopivia magneettikenttiä. Etymologit saattaisivat tietää paremmin nimestä, mutta epäilen olisiko Suomen kielen etymologisessa sanakirjassakaan mitään. Se on aika pieni sanakirja, eikä sen tekijöitä vaikuta biologia kiinnostaneen. Esa Helanderin Nimet kertovat -blogissa on kuitenkin järkeenkäypä spekulaatio asiasta: osma tarkoittaa ahmaa, ja käämi on sydämen ympärille kierretty lankakerä. Eräs suuresti kunnioittamani ihminen, jonka nimen julkaisen jos hän antaa luvan, kertoi sitä kutsutun Yläneessä papinkulliksi. Sen nimen ymmärtää hyvin. Kasvi seisoo yleensä jäykkänä, ryhdikkäänä ja juhlallisena paikoillaan, varsinkin talvella kun lehdet ovat painuneet lumen alle, ja etenkin leveämmän lajin tähkä muistuttaa aika paljon kooltaan ja muodoltaan miehen normaalikullia. Luontoportin lajikuvaus ilmoittaa että kasvilla on paljon painokelvottomia nimiä - muttei kerro niistä yhtään, vaikkei Luontoporttia edes paineta.

Ruotsiksi se on kaveldun, eli untuvakapula, -kahva tai -kaulin. Viroksi hundinui eli sudennuija; venäjäksi рогоз (rogoz), jonka merkityksistä sanakirjani ei suoraan kerro mitään, mutta sarveen se vaikuttaisi lähisanojen perusteella viittaavan. Saksaksi Rohrkolben eli ruokomäntä; ranskaksi roseau-massue eli ruokonuija, englanniksi sama eli reedmace, mutta myös bulrush eli häränkaisla. Kiinaksi 香蒲 xiāngpú on tuoksuva ruoko. T. latifolia, jonka kasvualue ulottuu sinne ja myös Japaniin, ei isommin tuoksu, mutta Kiinassa varmaan jokin laji tuoksuukin. Japaniksi se on 蒲 gama ja tarkoittaa vain itseään eli osmankäämiä. Kiinalaista nimeäkin käytetään, tosin luettuna japanksi kaba.

Se on hyvä eriste. Jos se ei ole huurussa vaan kuiva, tuntuu se talvellakin pian lämpimältä käteen kun sitä vähän aikaa puristaa. Tähkästä saa täyden kourallisen villaa.

Useimmat tähkät ovat vielä kovia, mutta kevät alkaa näkyä siinä että jotkut alkavat jo purkautua. Siementen pääleviämisaika vaikuttaa olevan keväällä hankiaisten aikaan, jolloin kevättuulet kuljettaa siemeniä kauas sekä ilmassa että jään pintaa pitkin.

Jotkut avautuu keskeltä. Tänne mahtuisi hyvin kärpänen asustelemaan. Se voi kärpäsen talvimökki ollakin. Mistäpä sen tietää.

Lämmittelyjä

2012-01-31T20:36:00.000+02:00

Tinttejä on tänä talvena käynyt hyvin. Viime talvena ne mystisesti katosivat joululta, vaikka ruokaa oli. Nyt ei ole ollut sellaista mystiikkaa, vaan ruokaa on kulunut. Näitä linnunmakkaroita on, sekä pieniä linnunpullia. Yhdessä kopissa maapähkinöitä, toisessa auringonkukan siementä ja kolmannessa jotain puristettuja ja kuivattuja energiapapanoita. Maahan ripottelen kauraa. Peltosirkkuja ei silti käy koskaan. Talitinttejä, käpytikkoja ja närhiä pihassani käy, sekä oravia. Ei juuri muuta, mutta aika hyvin ne jaksavat syödä. Ruualla ne lämpiminä pysyy.

Minä siirsin työsohvani takan eteen, missä pysyn itse lämpimänä.

Sattui tällainen pitkä viikonloppu, eli 5 päivää, jolloin olen joka päivä lukenut, kommentoinut tai editoinut 100-250 sivua ihmisten käsikirjoituksia. Kun aamulla viideltä aloittaa ja illalla viideltä lopettaa, joutaa päivällä tekemään aurinkokävelyn tai pari hyvinkin. Mutta huomenna katkeaa tällainen hyvä sohva- ja järvielämä. Pitää lähteä harjoittamaan sosiaalista kanssakäymistä.

Turvat huurussa

2012-01-31T04:45:00.002+02:00

siellä tänäkin talvena kuljetaan. Ja kulmakarvat.

Valoa

2012-01-30T22:10:00.002+02:00

Valo vain jatkuu ja jatkuu päivästä toiseen. Ei ole pilvistynyt eikä harmaantunut vielä ollenkaan. Se tuntuu. Menee suoraan rinnasta sisään. Ei oikein tiedä miten sitä kameralla kuvaisi. Valo on kertakaikkisen huumaavaa, niin kauan on siitä kun sitä on näin paljon nähnyt. Eikä tammikuun aurinko ole vielä edes korkealla.

Petäjään keskipäivällä paistava aurinko tulee kuusen oksien takaa katsottuna vielä kuitenkin melkein vaakatasosta.

Se ei pääse vielä edes koivun runkojen puoliväliin, mutta on silti kovin kirkas pelkkään kaamokseen tottuneelle mielelle.

Vielä laskevakin aurinko valaisee kuusikon. Ei se kesällä koskaan näin valoisa olekaan.

Seuraavana päivänä aurinko taas nousee, pysyy taivaalla 5 min kauemmin kuin edellisenä päivänä, ja valaisee taas. Huurteisista puista tulee kovin siroja ja melkein keimailevia siinä valossa.

Kyllä minä tykkään pakkasesta.

Jäällä

2012-01-28T21:09:00.000+02:00

Käytiin porukalla päivällä jääkävelyllä. Pehmeitä paikkoja ei montaa tavattu. Pari vain. Muuten oli hyvä kävellä. Sen jään tunnelmaa ei kuitenkaan oikein saa kuvattua. Tässä on vedetty tietokoneessa valotusta rajusti pieneksi, jotta sai auringon esiin. Sillä oli siellä sellainen.

Oli hyvin miellyttävää kävellä suurella avoimella paikalla auringon paisteessa. Pitkä aika. Koti on tuolla horisontissa, ja sinne on vielä mukava kävely.

Värit alkaa hiljalleen palata maailmaan. Tämä on kuvattu aurinko takana, eikä värien kanssa ole leikitty mitenkään. Taivas vain on sininen jos siellä ei ole pilviä.

Ei jää kyllä kovin paksua vielä ole. Noin 10 cm. Se hyvin kantaa jalankulkijan ja hiihtäjän. Mutta kun lumikerros päällä on kulunut 5-10 cm paksuiseksi, niin kyllä jää näillä keleillä alkaa vahvistua.

Tällaista säätä, tämänpäiväisen jatkumista, panen tilaukseen: päivisin -15, öisin -25, kirkasta aina. Miellyttävät lämpötilat ja kaunista ilmaa. Saa jatkua tällaisena huhtikuun alkuun, jonka jälkeen saa lähteä lämpenemään. Järvet ja maa on vettä täynnä, lisää ei tarvitse sataa. Maassa on nyt sen verran lunta että syysruis hyvin talvehtii ja karhu tarkenee pesässään; enempää sitä ei tarvita.

Tammiaamua

2012-01-28T12:02:00.000+02:00

Aurinko jo nousee 8.51. Tuntuu selvästi että joulunajan pimeys on jäänyt jo taakse. Pakkasta -21C.

Lunta on n. 30 cm. Kaikki pakkaslunta, vielä yhtään suojaa näkemätöntä. Miina jaksaa kyllä hyvin puskea sen lävitse halutessaan, mutta ei enää halua samassa määrin kuin lumen ollessa vielä 10-20 senttistä. Lyhyillä jaloilla siellä on jo raskaampaa. Se on tässä kuvassa vähän ahman näköinen. Mitähän kaikkea sekoitusta se onkaan?

Järvellä on mielenkiintoinen jääilmiö. Siellä ei ole enää 30 cm lunta, 10 cm vettä ja 8 cm jäätä. Nyt on 10 cm lunta, 1-2 cm jäätä, 3 cm vettä ja lopulta alusjää, jonka paksuutta en tiedä. Mikä tarkoittaa sitä, että nyt järvelle pääsee taas kävelemään. Kokeiltiin vähän matkaa, rannan lähellä tosin pysyen. Joskus saapas painuu yläjään lävitse, mutta aika pitkiä matkoja siellä pääsi kävelemään kuivin saappain. Suksilla voisi päästä jo ihan hyvin, paitsi sauvat voisi mennä koko ajan lävitse yläjäästä ...

Pakkanen on hyvä asia. Sen onnellista jatkumista toivotellen.

Rusakon ruokaa

2012-01-27T22:16:00.000+02:00

Joulun aikaan kaatamani haavan latvuksen oksien kuoret sopii hyvin rusakoille. Niissä ei ole niin paljon happamuutta suojuksena kuin alempana kasvavissa puunosissa. Jänikset harvoin lentää.

Näiden oksakasojen luona rusakot nyt pääosin viihtyy. Toistaiseksi vielä ainakaan varsinaisen puutarhan puita ei ole kukaan syönyt. On siellä kyllä rungonsuojustakin enemmän kuin viime talvena.

Parhaat joulutortut

2012-01-16T21:33:00.002+02:00

Tässä ne on viimein keksitty. Parhaat joulutortut. Resepti talteen ensi jouluksi.

Pakkasesta löytyi voitaikinaa. Se leikattiin neliöiksi ja paistettiin uunissa. Näin pitää torttu tehdä. Ei mitään imeliä tahnoja, jotka pilaa maun, eikä mitään taitteluita, jotka pilaa lehtimäisen kerroksellisuuden.

Syödään käsin repien kerros kerrokselta. Parhaita lämpiminä ja kylminä.

Lunta

2012-01-15T17:28:00.001+02:00

Yritettiin Miinan kanssa järvelle, mutta ei sinne pääse. Lumikerros painoi ohuen jään alas, jolloin sen päälle virtasi 5 cm vettä, joka puolestaan pysyy vielä pitkään sulana paksun lumikerroksen alla. Ei voi mitään. Piti tyytyä katsomaan maisemaa rannalta käsin.

Kallion reunasta löydettiin vielä vähän vihreää.

Miina on laihtunut 3 viikossa kilon, eli on nyt 47 kg. Se on hyvä tahti, ei mitään kiirettä olekaan. Se on -10 asteen koira, eli liikkuu parhaiten siinä lämpötilassa, eikä vielä pidä sitä kylmänä, vaikka vain istuskelisi pihassa. Jatketaan samaan tahtiin.

Napoleon XIV

2012-01-14T21:52:00.002+02:00

Suuria klassikoita. Kaikki neljä.

Priuksen puskuri 2

2012-01-14T20:08:00.000+02:00

Autossa on nyt uusi "puskuri". Tuo viivan alapuoli siis. Kesti 2 päivää ja maksoi minulle 200 euroa. Vakuutus maksoi loput. On siinä ja entisessä pellissä pieni väriero, vaikkei se tässä kuvassa näy. Eikä minua haittaa.

Vuokrasin korjausajaksi hybridi-Auriksen. Oikein näppärä auto. Helppo ja miellyttävä ajaa. Riuskiakin selvästi lyhyempi, joten se oli hyvin ketterä kaupungissa ja parkkeeraus helppoa. Maantiellä se on lyhyytensä takia vähän kiikkerä, ja tavarakonttia siinä ei ole paljon mitään. Takapenkille kuitenkin mahtuu normaalit 3 ihmistä. 1.8 l moottori, joten yhdessä sähkömoottorin kanssa se kiihtyy kohtuullisen nopeasti, jos ohitella tarvitsee. Jonkin tonnin Riuskia halvempi; hinta näkyy vaihtelevan aika laajassa kirjossa varustelutason mukaan. Sanoisin sitä hyväksi kaupunkilaisen hybridiksi. Taulukon mukainen bensiinin kulutus 3.8 l/100 km, mutta sehän tarkoittaa lämpimän kuivan kesäkelin optimaalista kulutusta. Toki tuolla sohjossa ja pakkasessa kului 5 l/100 km. Aika hyvä sekin.

Tammitalo 2

2012-01-14T19:39:00.002+02:00

Ei tarvitse kulua kuin viikko, niin maisema on jo toinen. Sataa lunta kolmatta päivää. Kyllä sitä kertyy. Alan uskoa että kyllä sitä ehtii kertyä vielä metrin verran jos tämä säätyyppi jatkuu.

Ei minulla sinänsä mitään valittamista. Itse asiassa tykkään autolla ajosta pehmeässä paksussa lumessa, myös kaupunkiajossa. Eilen perjantai-iltana oli oikein mukavaa sutia pari tuntia ruuhkassa ympäri kaupunkia kuskaamassa ihmisiä seminaarista koteihinsa yms paikkoihin. Raaka navakka pohjoisviima ja ilma sakeanaan lunta; mukavin viedä autolla jokainen sinne minne piti. Sitten vielä kotiin kaiken päälle. Mielenkiintoista, kun ei pidä kiirettä.

Tammitalo

2012-01-07T10:49:00.004+02:00

Sää kääntyy viimein kuivaan pakkaseen, pilvet välillä rakoilee. Lunta on jo kaikkialla maassa ohut kerros, paitsi sakeimmissa kuusikoissa. Jääkeli paranisi, jos sitä ei tulisi paljoa lisää, vaan pitäisi tasaista hyvää pakkasta nyt viikon pari.

Ollaan jo menty viikko tammikuuta. Vuosi sitten piti alkaa suunnitella lumien pudottamista katolta näihin aikoihin vuotta; talon ympärillä oli korkeat kasat kolattua lunta. Siitä ollaan nyt kaukana. Jos hyvin menee, ei tänä talvena tarvitse kiivetä katolle ollenkaan.

Puuta uuniin. Päivä pitenee nyt jo 3 min vuorokaudessa.

Loppiainen

2012-01-06T23:15:00.001+02:00

Kuusi on riisuttu alasti, viety ulos ja karsittu seuraavaa käyttöä varten, mihin sitten seivästä tulee tarvitsemaankaan. Viimeiset jouluruuat on syöty ja viimeiset joulumusiikit kuunneltu. Taas kerran, ja vuodeksi kaikki säilyvä taas säilöön. Yksi suklaanami tinapaperissa on koristeiden seassa, joka joulu kuusessa ja jo niin vanha ettei sitä kukaan uskalla syödä. Talteen se meni taaskin. Ihan kova se on.

Olisi saanut olla vähemmän kuolemanviivoja jouluaikaan, olisi saanut ottaa rennosti enemmän. Kolme artikkelia väänsin loppuun, ja yhden kirja-arvostelun, senkin 550 -sivuisesta opuksesta. Ensi viikolla alkaa heti maanantaina aamulla aikaisin tavallinen sirkus laitoksella. Siihen mennessä n. 300 sivua kommentoitavaa. Tavallista elämää taas.

Kohtahan on pääsiäinen.

Priuksen puskuri

2012-01-05T22:47:00.001+02:00

Riuskista löytyy huonojakin puolia. Tällä kertaa se mitä olen pitänyt etupeltinä, mutta mitä autoliikkeessä sanoivat puskuriksi. Puskuri ... ohutta muovia se on. Ajoin pimeässä sakeassa räntäsateessa lyhyillä valoilla tiellä olleeseen isoon lumipaakkuun ja heti murtui. Jos se olisi peltiä, siihen olisi tullut lommo, jonka olisi taputellut suoraksi, mutta tämähän murtui. Annoin kotiin päästyäni ensiavun reikälevyllä, jotta lokasuoja ei hankaisi pyörää. En tiedä onko muutkin autot menneet muovisiin pelteihin. Hyppäsin tämän auton ostaessani kerralla 1980-luvun Nissaneista tähän päivään, joten minulle on modernien automerkkien materiaalit aika tuntemattomia.

Reilun tonnin sanoivat huollossa menevän korjaukseen. Sillähän ostaisi jo kulkevan vanhan auton, sellaisen joilla ajelin ennen tätä. Joissa pellit vielä oli rautaa. No, katsotaan mitä vakuutusyhtiö sanoo. Ennen minulla ei ollutkaan kuin liikennevakuutus, koska mitään muuta ei vanhoihin romuihin kannattanut ottaa, eikä niihin saanutkaan. Tässä pitää opetella uusia taitoja, kuten vahinkoilmoituksen täyttämistä.

Veistos

2012-01-01T19:01:00.003+02:00

Taidetta koteihin. Puuveistos. 482 cm.

Haavan rungolla on muutaman vuoden kasvanut piippuköynös (Aristolochia durior). Irrotin sen puusta, mikä ei ollut vaikeaa. Se ei tartu kiinni, eikä sillä mitään kärhiä olekaan: se nojaa vain. Laskin sen maahan ja kuorin haavasta moottorisahalla senttisen kerroksen kuorta pois. Niin kovaa ja jäässäkin, että käsin se olisi monen päivän homma. Meni sitä näinkin, lavatornin purkaminen vei oman aikansa. Päähän tein liiterin nurkasta löytyneestä vesivanerin palasesta hatun sateensuojaksi. Porasin reunoihin reiät ja kiinnitin galvanoidulla rautalangalla oksiin kiinni.

Nostin sitten köynöksen takaisin rungolle ja virittelin punotusta rautalangasta oksien päiden kautta tukilankoja lisäkasvulle. Jospa se siinä kasvaisi. Ensimmäiset vuotensa se kasvoi syvässä varjossa, viime kesänä karsin jo huavan oksia korkealle, eikä se siitä valosta vielä tuntunut kärsivän. Jospa se ei kärsi aukeastakaan. Pakkanen sitä ei näytä haittaavan.

Vähän kaksipiippuinen juttu tämän huavan kuato. Ihan hyvä puu se oli, ja täysin terve, ei lahoa rungossa missään. Iso ja komea. Se kuitenkin kasvoi tuossa lannoitetun rodomaan keskellä ihan liian kovaa ja lihoi kesäisin melkein silmissä. Teki pitkine oksineen syvän varjon taakseen, ja pitkä juuristo sillä oli. Piti kaataa se pois niin kauan kuin sille vielä jotain mahtoi. Kuorimisen tarkoitus oli 1) kuivattaa runko, jotta se pysyisi tuossa pystyssä mahdollisimman kauan; siksi vesitiivis hattukin, ja 2) kuivattaa juuristo ensi keväänä. Tapahtuuko niin, vai saanko alueen täyteen haavanvesoja, jää nähtäväksi.

Saksalaisia nuorisoelokuvia

2012-01-01T09:48:00.001+02:00

Ollaan joulun tietämillä katsottu joukko saksalaisia filmejä, lähinnä lasten- ja nuortenfilmejä. Pääosin hyvää tavaraa. Niitä katsoo näin yli 50-vuotiaana taas mielellään 15-vuotiaan tyttären kanssa; voi olla että 30-vuotiaat eivät ole niiden pääasiallinen kohdeyleisö.

Die Wilden Hühner (2006)
Die Wilden Hühner und die Liebe (2007)
Die Wilden Hühner und das Leben (2009)
Ohjaus: Vivian Naefe
Oikein herttaisia tyttöelokuvia. Viisi kaveria ja saman verran poikia seikkailee erilaisissa elämänkokeiluissa. Tytöt on ensimmäisessä elokuvassa niin nuoria, jotain 12-13 -vuotiaita, että heidän kasvunsa ja samalla tekemisen pieni vakavoituminen näkyy hyvin elokuvien edetessä.

Freche Mädchen (2008)
Freche Mädchen 2 (2010)
Ohjaus: Ute Wieland
Nämä elokuvat ovat kolmesta tytöstä, 14-16 vuotiaista, ja nämä keskittyy nimenomaan poikaseikkailuihin, toki ihmisen kasvua on mukana myös. Vauhdikasta teinirakkauskomediaa.

Die Rote Zora (2008)
Ohjaus: Peter Kahane
1930-luvun Kroatiaan sijoittuva tarina punatukkaisen tytön johtamasta rosvojoukosta. Tämäkin on nimenomaan teinikuva. Henkilöhahmot on tyylitelty aika pelkistetyiksi, on ne hyvät ja ne pahat, niin että tämä tuntuu enemmän filmatulta näytelmältä kuin elokuvalta. Vauhtia on kyllä, mutta ei paras tässä joukossa.

Französisch für Anfänger (2006)
Ohjaus: Christian Ditter
Erittäin vauhdikas teinikomedia ujosta saksalaispojasta, joka rakastuu puoliranskalaiseen tyttöön, ja joutuu yrittämään selvitä opiskelijaretkestä Ranskaan ranskaksi. Saksalais-ranskalainen yhteistuotanto. Oikein hieno. Teinirakkauskomedioiden huippua. Noin 14-15 vuotiaiden kamaa ennen kaikkea.

Summertime Blues (2009)
Ohjaus: Marie Reich
Tämä on vähän samanlainen tarina, ilman luokkaretkeä, ja sama poika (François Goeske - joka itse asiassa on puoliksi ranskalainen hänkin ja oikeasti osaa täydellistä ranskaa) näyttelee toista pääosaa, nyt 3 vuotta vanhempana kuin edellisessä elokuvassa. Tässä vain mennään Englantiin ja yritetään tulla toimeen sillä kielellä, kahden tytön suhteen. Joista toinen tosin osaa saksaa. Tämä on paljon vakavampisävyinen kuin edellinen, koska elokuvan kehys tulee vanhempien avioeroista ja heidän uusista suhteistaan, eikä elämä niissä raameissa ole helppoa. Paikoitellen enemmän tragediaa kuin komediaa. Loppu sentään on onnellinen, vapautus katharksiksesta. Hyvin tehty elokuva joka tapauksessa. Noin 15-16 vuotiaiden tarinaa.

Sommer – Für die große Liebe musst du kämpfen (2008)
Ohjaus: Mike Marzuk
Teinirakkautta tämäkin, maailmalla kiertäneen 15-vuotiaan pojan tulo syrjäiselle Pohjanmeren saarelle vähäksi aikaa mummon luo asumaan, ja sikäläiseen nuorisojoukkoon törmääminen. Turpaan tulee, mutta myös se tyttö löytyy. Tämä on myös hienolla kädellä tehty elokuva. Ottaa katsojan mukaansa alusta lähtien ja pitää otteessaan.

Die Welle (2008)
Ohjaus: Dennis Gansel
Tämä on ollut Suomessakin elokuvateattereissa ja kuvaus löytyy suomenkielisestä Wikistä. Muista ei. Lukiolaiselokuva, ei mitään teinirakkautta, eikä rakkauselokuva ollenkaan. Eikä komedia. Mutta äärimmäisen hyvin tehty elokuva siitä kuinka helposti ihmisistä saa pelkän pienen kokeilun kautta ryhmäkuriin alistettuja johtajaa tottelevia olentoja. Ja ihmiset tykkäävät siitä. Hyvä elokuva, mutta tätä ei pidä katsoa ihan pienten lasten kanssa. 15-vuotiaalle menee.

Romy (2009)
Ohjaus: Torsten C. Fischer
Elämänkertaelokuva Romy Schneiderista (kuuluisa itävaltalainen näyttelijä). Pääosassa Jessica Schwarz, joka näytteli opettajaa Die Wilden Hühnerissä, ja jonka takia tämäkin elokuva meille hankittiin. Hän näyttelee hyvin, kuten aina, mutta elokuva on tehty selvästi nimenomaan faneille. Se on kokoelma pääosin synkkiä tunnepitoisia kohtauksia Schneiderin elämästä, takautumia ja eteenpäinmenoja. Jos ei tunne Schneiderin elämänvaiheita hyvin, on katsominen aika sekavaa. Esimerkiksi pitäisi tietää, että kun näytetään Scheiderin toisen aviomiehen vanhempien talon edessä olevaa korkeaa siniseksi maalattua rauta-aitaa, jonka yläreunassa on piikkejä, niin juuri niihin piikkeihin Schneiderin edellisestä avioliitosta oleva poika repäisi reisivaltimonsa ja kuoli verenhukkaan. Ei sitä kerrota elokuvassa; itsekin luin vasta jälkeenpäin Schneiderin biografian Wikistä. Eli tämä elokuva on faneille, muiden ei ehkä tarvitse koskea tähän. Ei se huono ole, mutta se ei ole tarina, vaan kohtauksia tarinasta.

Räiskeet

2012-01-01T07:50:00.000+02:00

on ohitse. Miina ei onneksi välitä niistä mitään. Noin yleensäkin, mistä se ei välitä, se ei välitä, ja sillä selvä. Ei se aina viitsi käydä tervehtimässä edes taloon tulleita vieraita.

Uusi vuosi on jälleen kerran alkanut. On näitä jo nähty, mutta eläkkeelle on vielä pitkä matka.

Miina 48

2011-12-29T22:20:00.003+02:00

Punnitsin Miinan jouluaattona. En enää jaksanut nostaa sitä suoraan käsivarsilleni. Se on liian iso, liukas ja painava. Mutta otin selän päältä käsin etujalkojen takaa syliotteen - niin kuin ihmistä nostetaan takaapäin - ja sillä tavalla sain sen helposti ja selkääni katkaisematta itseni kanssa vaa'alle.

Vaaka antoi Miinalle painoksi 48 kg. On vuodessa lihonut useamman kilon. Miina oli aika järkyttynyt kuullessaan, että tilanne merkitsee laihdutuskuuria, tai ainakin painon kohoamisen pysäyttämistä. Se ei viitsisi kävellä paljoa; lyhyitä matkoja kyllä usein hyvinkin mielellään, mutta nekin hitaasti ja hartaasti nuuskien joka paikan. On enempi tutkija kuin urheilija. Ruokahalu on kuitenkin hyvä, joten niin niitä kiloja kertyy. Kesällä se ei kuumalla jaksakaan kävellä, mutta nyt talvella paremmin. -10C olisi kaikkein parhain. Ei vielä kylmä, mutta sopivan viileä Miinalle.

Joten olen ruvennut pukemaan valjaat Miinalle päälle ja kävelyttämään sitä hihnan kanssa. Vedän sitä perässäni, niin että liikuntaa tulee, ja lenkeille mittaa lisää. Ei me mitään juoksuvauhtia pidetä, ja seisahdetaankin välillä. Onhan se toki jo 10-vuotias, eikä niveliä kannata rasittaa ylenmäärin. Mutta alkaa tottua vauhdikkaampaan ja pidempään menoon, viikko tätä kohta on jo tehtykin.

Ruumiillisesta rasituksesta saa endorfiineja erittymään. Lenkin jälkeen tuntuu hyvältä.

Torni 2

2011-12-27T19:23:00.004+02:00

Torni auringon noustessa.

Tänään sille tuli jo käyttöäkin.

Joo, pelotti siellä vähän. Ei ole tottunut tuollaisiin paikkoihin.

Kuukauden polttopuut 2013-14.

Torni

2011-12-26T18:01:00.000+02:00

Väsäsin tapaninpäivän ratoksi pienen tornin.

Märillä poluilla

2011-12-26T16:40:00.001+02:00

Järvi on noussut monin paikoin monta metriä kauemmas maalle. Ei toki korkeussuunnassa, mutta pituussuunnassa kuitenkin. Täyttää Miinan ja minun normaalisti kulkemat polut.

Tässäkin polun pohja on, ja kyllä siitä kumppareilla edelleen pääsee, jos nimenomaan tästä haluaa mennä. Saa nähdä miten pajut pärjää talven veden alla. Joko ne pärjää, tai polun viereen aukeaa näköala järvelle.

Tästä pääsee pusikon lävitse kiertämällä, jos on väärät kengät jalassa.

Mutta tässä ei enää nykyään auta kuin kääntyä takaisin. Sillan tuo pää on painunut jo aika syvälle. Se, missä ylipäänsä voi kävellä, alkaa käydä aika ahtaaksi. Pari kolme päivää kun pitäisi -20C pakkasta, niin aukenisi tilaa kävellä missä suinkin haluaa.

Tieparka on tämän näköinen. Pyörätie jo päivän sateessa sulikin ja kelpaa käveltäväksi. Autotie on vielä paksussa jäässä.

Tapaninpäivää

2011-12-26T12:21:00.000+02:00

Lämmintä +4, vettä sataa paksuista pilvistä. Kaikkialla on märkää. Metässä kulkee hyvin ja helposti, kävelyteille ei mielellään itseään tarjoa. Jään päällä vettä. Pikkuisen liukasta.

Chasseurs de dragons : Lohikäärmeenmetsästäjät

2011-12-25T22:34:00.006+02:00

Erittäin hienoja ranskalaisia animeja. Yhtäältä Chasseurs de dragons on TV:ssä 2006 lähtien esitetty piirrosanimesarja, jota on myynnissä DVD:nä nykyään; Saison 1. Saison 2 ei ole vielä saatavilla ainakaan Ranskan Amazonissa. Toisaalta Chasseurs de dragons on elokuva, joka on toteutettu nukkeanimaatiotekniikalla. Sopivat sekä lapsille että aikuisille; elokuva on vähän pelottavampi. Edellisissäkin on joskus hurjasti karjuvia lohikäärmeitä, ja joskus niitä tapetaan miekalla yms välineillä, mutta vähemmän pelottavia ne ovat kuitenkin kuin elokuva. Ei sekään kauhuelokuva ole, lohikäärmeet vain on esitetty siinä kamalampina. Kummassakaan ei koko aika ole ollenkaan pelkkää taistelua, eikä se ole keskeisessä asemassa. On melskettä toki. Mutta keskeisessä asemassa minusta näissä on animeissa on matkustaminen hyvin oudossa mutta kauniissa maailmassa, oudot ihmis- ja lohikäärmetyypit, sekä tietysti metsästäjien ja heidän ystäviensä keskinäiset välit.

Joka tapauksessa ne ovat hyviä. Ja erilaisia. Ne ovat erilaisia kuin japanilaiset ja amerikkalaiset animaatiot; vaikea sanoa missä. No, amerikkalaiset on aika tökköjä ja niissä se mäiskiminen on keskeistä, sekä suoraviivainen sankarius vaikeuksien kautta voittoon. Amerikkalaisissa on kaikissa sama tarina, enkä minä niitä juuri viitsi katsoakaan. Niko - lentäjän poika on tietysti tehty täysin samalla sapluunalla; myy hyvin, mutta jättää huonohkon maun suuhun.

Japanilaiset on monipuolisempia, ja Chasseurs de dragonit on samanlaisia siinä; esiintyjien käyttäytyminen ja ajattelun logiikka vain on ranskalaista, ei japanilaista. En tiennyt että Euroopassa näin hyvää ja omaperäistä animea osataan tehdäkään. Amerikassa Chasseurs de dragonit ei näytä myyvän kovin hyvin, mutta kyllä monessa maassa muualla maailmassa.

Jos ei osaa ranskaa - eikä meilläkään kukaan puhuttua ranskaa osaa, vaikka kirjoitetusta voi jotain selvää saadakin - ei haittaa mitään. Tarinoiden juonista pääsee kiinni eläytymällä niihin. Englanniksikin näitä kai on saatavilla, mutta suosittelisin katsomista autenttisella alkuperäiskielellä. Niihin maisemiin minä kaikkein eniten olen ihastunut.

Jouluaatto

2011-12-25T09:17:00.002+02:00

Joulu sitten tuli taas. Jouluaattona siihen touhuun piti jo väkisin ruveta. Tosin olin hakenut tyttären kanssa kuusen jo edellisenä päivänä. Reilu 3m, sillä on käyttöä seipäänä joulun jälkeenkin. Minä hoitelin aattona lumityöt (3-4 cm märkää räntää; 45 min), autojen pesut, alakerran imuroinnin ja lattian pesun, saunan lämmityksen, ulkovalot ja -kynttilät, ruuan levittelyn pitkin pihapuita linnuille, koiran kävelyttämisen ja kuusen paikalleen laittamisen. Vaimo hoiti ruokapuolen. Tytär autteli kumpaakin, ja etenkin siivosi omaa huonettaan. Kuusi koristeltiin porukalla. Siihen kepeästi päivä meni. Loppu oli jo saunomista, syömistä ja porukalla oloa.

Lahjojen määrä on onneksi lähtenyt jo selvään laskuun. Tyttärelle jotain. Kirjoja minulta; minähän en koskaan osta kenellekään mitään muuta kuin kirjoja. Paitsi isälleni paxin (sauvasekoittimen), mutta se meni tarpeeseen, ja sen joululahjan annoin jo marraskuussa. Tyttären pienenä ollessa lahjoja oli isossa säkissä ja pukki ne jakoi, mutta ne ajat on jo takana.

15-vuotiaat tytöt näkyy ostavan toisilleen pieniä pehmoleluja, meikkitavaroita, shampoita, nahkasaippuoita ja nahkarasvoja. Siellä pääasiallinen lahjatrafiikki näkyy nykyään kulkevan. Heitä on useampia jotka ostavat toisilleen. Sieltä tulleet ei tuossa pinossa näykään. Vaimo kroonisena ostoksilla kävijänä ei mitenkään ollut malttanut olla ostamatta minulle kahta pientä lasia, mitä en olisi tarvinnut. Minulla on jo lasi viinan juontia varten, vieraille voi antaa pikaristakin. Tytär antoi joululahjaksi hartiahieronnan, mikä oli oikein hyvä. Tuntuu mukavalta, eikä sitä tarvitse varastoida mihinkään kaappiin.

Aattopäivän satoi rännän jälkeen vettä, illalla pakasti mukavasti. Samalla alkoi tuulla kovaa, mikä puhalsi lyhyjen sisällä olemattomat ulkokynttilät sammuksiin, jolloin sydämet kytivät tuhkaksi. Tein niihin uudet sydämet mättämällä steariinin päälle keoksi puutikkuja ja nostin ne tuulensuojaan. Siellä paloivat aamuun asti. Vielä kun klo 6 jälkeen läksin koiralenkille, mutta sieltä palattuani tuuli vielä kovemmin. Saapahan polttaa samoja kynttilöitä vielä tänä iltana. Rituaali sekin. Siinä hukataan aika paljon energiaa, enkä sen enempää illalla kuin aamullakaan nähnyt koiralenkillä ketään naapureita kävelyillä toisten pihojen koristeita katselemassa. Valtakunnan bruttokansantuotteeseen se kuitenkin tuo oman lisänsä.

Nyt pitäisi pysytellä pari päivää väkisin tekemättä töitä.

Sisäisin korvin

2011-12-19T12:35:00.006+02:00

Ihminen voi omissa asioissaan kuunnella jopa itseään ...

ei huonompi ajatus:
Haiwei to helth

Uudet tuoreet karppaajakäännynnäiset alkavat olla vähän ongelma töissä ruokapöydässä. Piti ottaa asiasta vielä lisää selvää, jotta pärjää keskusteluissa.

Istutus

2011-12-18T18:09:00.005+02:00

Istutin planeetan pintaan Pinus cembran taimen. Se ennen pitkää kasvaa tuota rodoa isommaksi ja alkaa varjostaa, mutta siihen menee aikaa. Sen paikka on tuossa ison kiven vieressä, mistä 2 v sitten kuoli siinä muutaman vuoden ollut vastaava puu. Keväällä rodojen aurinkosuoja ravisteli siitä neulaset pois, eikä se siitä koskaan enää toipunut. Tätä uutta pitää varoa. Taimi Mustilan arboretumista, kanta Metsäntutkimuslaitoksen kasvattamaa kantaa, minkä pitäisi pitää neulaset alaoksissaankin pitkään.

Olisi sen voinut istuttaa aiemminkin, mutta siinä oli metrinen kasa vanhoja oksia. En ollut joutanut siivoamaan paikkaa aiemmin. Luulin jo, että tältä syksyltä jää, mutta nyt kun on satanut viikon vettä, on lumikin taas useimmista paikoista hävinnyt, ja maa on sulaa. Rodon lehdet on likaiset roiskuneesta puumurskeesta, mutta sade ne ennen kevättä puhdistaa.

Kuulin juuri fysiikan kokeisiin lukevalta tyttäreltäni, että painoani ei mitatakaan kiloissa, vaan ne kertovat pelkän massani. Painoni lasketaan siitä voimasta millä planeetta vetää minua kohti itseään, siis suunnilleen 620 newtonia eli 620 N.

Räntäleijonaksi

2011-12-12T22:10:00.001+02:00

sanovat Facebookissa Suomen kansalliseläintä, sitä joka vaakunassa on ... ja sitä räntää tulee taas taivas sakeanaan. Lumipeite kasvaa tunti tunnilta, sen verran lumista se on. Mutta naamalla selvää räntää.

Joulukuun pimeää

2011-12-10T18:55:00.002+02:00

Paksut pilvet, sakea lumisade, vaikka se ei jostain syystä järveä vasten näykään. Paitsi että vastaranta häipyy näkyvistä. Puolen päivän aikaan, mutta on niin pimeää, niin pimeää että värit häipyy kokonaan pois. Aalto jäädyttää kaislan nokkaa, mutta järvi vielä lainehtii.

Taas yksi päivä mökillä harvennushommissa. Kuvat niistä risuista on kuitenkin niin samanlaisia kuin entisetkin, että mitäpä niitä tänne panemaan. Palatessa oltiin taas ihan märkiä, minä ja Miina, mutta hyvää se teki kuitenkin. Selkä ei tykkää istumisesta. Päivä olisi hyvä tehdä jotain raskaampaa ja liikkuvampaa viikossa, tavallisten kävelyjen lisäksi.

Kohta saunaan.

Kotisushia 家庭寿司

2011-12-08T21:44:00.001+02:00

Helppo ja hyvä kotiruoka. Makisushi 巻き寿司 eli kääritty sushi. Tarvitaan bambuinen sushiliina, merilevää (nori 海苔) levyinä ja riisiä. Ei sen tarvitse mitään erityistä sushiriisiä olla, kunhan ei ole aivan irtonaista.

Sille perustalle asetellaan katkarapuja, avocadoa, kurkkua, keitettyä porkkanaa ja ohueksi levyksi paistettua kananmunaa. Kaikki nämä pitkät suikaleiksi leikattuina. Voi sinne panna muutakin mitä tykkää - mutta liharuokaa sushi ei ole.

Sushiliinan reunasta kiinni ja aletaan pyörittää.

Puristetaan kohtuullisen lujaa.

Vaihdetaan kohtaa ja taas puristetaan.

Jos lopputulos on neliömäinen, ei se haittaa.

Kieritetään liina pötkyn ympärille ja muotoillaan se kierittelemällä ja puristelemalla pyöreään muotoon.

Sitten jo tuli pyöreä pötky.

Leikataan poikittain suuhun sopiviksi paloiksi. Päätypalat myös.

Voi syödä sellaisenaan. Voi kastaa soijakastikkeeseen (shooyu 醤油), tai voi lisätä kastikkeeseen wasabia (ワサビ（山葵）), jolloin maku on täydellinen.

Nopeaa tehdä, hyvää syödä. Säilyy hyvin useamman tunnin jääkaapissa, kunhan peittää. Käy siten myös seuraavaksi ateriaksi.

Lalehin versio 2011

2011-12-08T19:17:00.002+02:00

Itsenäisyyspäivän mussiikkia

2011-12-06T20:27:00.000+02:00

Klassikko vuodelta 1989, eli kylmän sodan viimeisiltä ajoilta.

94. itsenäisyyspäivä. Tässä ollaan jo sen verran itsenäisiä, että voi soittaa sen kunniaksi vaikka ruotsalaista musiikkia, joka ei liity asiaan mitenkään. Ihan vain siksi että tämä on nätti.

Det bor en ängel i mitt rum

hon har sitt bo ovanför mitt huvud

hon gör mej lugn

och hon viskar till mej

allt det jag säger dej

Det bor en annan i min kropp

hon har den vackraste av själar

hon är kärlek och hopp

och hon berättar för dej

hur mycket jag älskar dej

Det bor en ande vid min fot

som blåser värme över huden

det kittlar och du såg att jag log

men när hon andas på mej

är det för att jag ska komma och värma dej

Här är jag med allt det andra

som gör en människa hel

och jag hoppas jag hoppas att du orkar

och att ängeln i rummet

det är henne du ser

Ihtenäesyyspäivee

2011-12-06T20:13:00.001+02:00

Nyt piäs tuas ajamaan lumisilla teillä. Vähän liukkaella. Noppeus laskee sitä myöten; mittarin 91 km/h tarkoittaa käätännössä n. 85 km/h. Musta pilikku kaavvempana lentämässä tien yl on harakka. Uamu valakenoo hiljallee.

Jatkoin harventelua. Otin essiin jalokuusia. Niitä on tuossa monenlaesia lajia. Tavallinen kuus kasvaa niitä noppeemmin ja ol jo täättämässä joka paekkoo.

Samaten otin tammet essii pihlajii alta. Niitä on minulla tuossa 9 kappaletta, 4-5 m korkeita. Suavat jo ruveta levenemmää ja paksuntammaa runkoosa. Siemenestä oon kaekki kasvattanna ja millonka lienenkää tuohon istuttanna ... toesta kymmentä vuotta sitten joka tappaaksessa. Toesta kertoo jo saen niihen piältä ottoo puut poes, sen verran hittaampia ovat virumaan. Katkomiain kuusia kerräelin tammii juurelle. Pittäävät jänikset poekessa. Sitä luulis että jänis vua tunkoo ihtesä irtonaesten kuusii lomite tammen kylykee ja alakaa pistellä kuorta poskeesa, vuan eepä tunge. Arno Kasvi Turusta väetti että mustaviinmarjan oksat ajjaa saman asian. En tiijä mitenkä ne jänikset hengissä pyssyy ku eevät viiti pientäkää vaevoo nähä ruokoo suuhusa suahakseen. Mutta parempi minulle näe. Kohta nuissa on jo niin paksu kuor että ne ei ennee jänikselle maestu. Kuhan par vuotta aarinkoo suavat ja paksunovat.

Tuommosta puuta ol tammii piälle ja vierelle kerinnä jo kasvoo. Siinä on hyvä mua. Pihlaja ja leppä kasvaa noppeesti. Metriä vuoteen ku ylispuina kunnolla vaahtiin piäsöövät. Ohutta riukua nekkii kuitennii, ahtaassa joutuneet kasvamaa. Ei jouva eikä kerkiä harventammaa kovi ussei, vua nyt alako olla jo aeka. Polttopuuta niistä ei paljoo tule, ja suurin osa kuatamastan tavarasta ol tuostae paljon ohuvempoo rimmoo.

Sen verran lunta puihen oksilla että ihan märäks siellä tul. Pakkastakkii vua -1 C. Vuatteet sae lämpösen uunin kylykee vasten kuivamaa.

Se hyvä puol on joulukuisissa mehtähommissa että siellä ei huonompikuntonenkaa mies kerkiä oekee väsyä. Pimmee tulloo nii noppeesti, etennii tämmösenä paksuin piliviin päevänä, että kottiin tulloo lähtö siinä vaeheessa ku just alakaa vaahtiin piästä. Se onnii paras aeka lopettoo.

Leipätyössä alakaa sen verra jo hilijetä ettei tarvihe olla jokkaesta vappaapäeveesäkkii töessä. Niinpä tässä on piässy jo kahtena päevänä mehtähommii. Jos lumen tulo pyssyy aesoessa nii vielä tuonne miel tekis. Niinipuihen taemii piälläkii on pihlajia paljo ja kuuset meinoo hukuttoo marjakuuset.

Talvirenkaat

2011-12-04T16:18:00.002+02:00

Sekä räntää että vettä tänään, erikseen ja yhdessä. Sopiva autonpesuilma. Vaihdoin myös tyttären pyörään uudet talvirenkaat. Entiset oli jo niin vanhat, että niissä oli halkeamia, joista ujuttautui hiekkaa sisään.

Näillä sen pitäisi jokunen talvi taas pärjäillä koulu- ja kaverimatkat.

Katoksessa oli kuivaa, mutta kolea tuuli viluutti kuitenkin jonkin verran.

Tytär teki sillä aikaa tuulihattuja sisällä. Ne lämmittivät.

Kirkas ilima

2011-12-03T18:24:00.003+02:00

Kävin Miinan kanssa mökillä kahtomassa mitenkä siellä männöö. Kaekki kunnossa, ves vappaana, mua pikkusen kuurassa aakeilla paekoella.

Käveltiin joulukuisissa puolukkametissä, joessa ei ennee kerättävvöö ollu.

Siivottii vähän linnunpönttöjä. Ol tuossae telekkä tuas poekaset tehnä.

Harventelin pihlajia. Se leviäes kovasti, niinkun kuussii. Mikkää muu ei niille pärjee. Ruahasin rungot semmosinnaa kassaa. Tul oksat samalla yhteen paekkaan, missä ne myöhemmi hoejellaa.

Vua ei siitä kovi issoo kassoo rankoja syntynnä. Alaku kuitennii. Ee tässä mittää kiirettä, eikä tarvetta suaha paljoo noppeesti aekaseks. Tul nuita puita tehtyä viime syksynä sen verra enemmä.

Tulpaha oltua päevä ulukona. Liikuttua sen verra että mukavalta tuntuu ja väsyttää, vua lihakset ei kippeiks tullu.

Die Wilden Hühner

2011-12-02T21:56:00.001+02:00

Tytär tykkää näistä elokuvista, kolme niitä kaikkiaan on, villeistä kanoista. Murrosikäisten elämää ongelmasta toiseen. Mukaviahan ne on, eikä niissä ole onnellisia loppuja. Elämä vain jatkuu ristiriitoineen, porukassa toinen toistaan auttaen kuitenkin.

Hänen ensimmäisen vuosikymmenensä elokuvat oli yksinkertaisempia. Niissä oli selvä hyvä ja selvä paha, ja loppu oli aina onnellinen. Ihmiselämän toinen vuosikymmen on paljon monimutkaisempi. Onneksi en itse enää ole sen ikäinen.

2011-12-02T07:46:00.000+02:00

Valoa ei tähän aikaan vuodesta koskaan kovin kauaa riitä, oli auringon vähän näyttäytyessä kuinka kirkasta tahansa. Päivän muodollinen pituus on nyt n. 6 tuntia, minkä ajan ulkona näkee tehdä jotain ilman keinovaloja. Sen jälkeen pitää panna sähköt päälle, jos haluaa jotain tehdä.

Kaadoin päivällä rodojen päältä muutaman pihjalan. Kasvavat ja levenevät joka vuosi ja tekevät aika syvän varjon jo. Panin rungot illalla pokasahalla pätkiksi; vedin roikalla lampun petäjän oksaan. Noilla muutaman kerran saunan lämmittää.

Päättämätön

2011-12-01T11:58:00.003+02:00

Ei osaa nyt oikein luoto päättää mitä mieltä olisi ja mitä tekisi. Jäätyä vai sulaa, pilvistä vai kirkasta, lunta vai paljasta. Kaikkea vuoronperään ja edestakaisin.

Mutta lumen ja pimeiden päivien jälkeen näyttää sammal auringossa häikäisevän vihreältä.

Jälleen kotona

2011-11-28T17:16:00.005+02:00

Kotimatka kesti yhteensä 26.5 tuntia, tosin iso osa siitä odottelua eri paikoissa. Loppumatka oli hankalin, nuoskaa lunta 10 cm tiellä, ei aurattuna ollenkaan tai huonosti aurattuna. +1 aste. Rekkojen urissa teillä ajoi aamuyöstä, mikä ei ihan helppoa ole, koska rekka on sen verran leveämpi kulkupeli. Mutta eipä ollut kiirettä. Ja valoa oli monin verroin enemmän kuin lähtiessä. Joulun tunnelmaa melkein.

Kotona kävin saunassa pesemässä matkan hiet pois. Se oli vielä lämmin perheen jäljiltä. Kiukaalle en toki aamukolmelta enää koettanutkaan heittää vettä, mutta ylälaude oli vielä niin kuuma, että sille sai laskeutua varovasti. Hyvä rakenne talvisaikaan. Kuumalla kivellä on mukava loikoa. Neljältä aamulla menin nukkumaan, Suomen aikaa. Koreassa klo 11.

Heräsin kuudelta, kuten muutkin. Mitenkäs sitä nyt päivällä nukkumaan. Söin viiliä pitkästä aikaa aamulla ja käytin Miinan kävelyllä. Rupesin kolaamaan pihaa. Tosi on, että kiveyksen päältä oli helpompi kolata kuin kivituhkan päältä. Kivituhka käy pehmeäksi märän lumen alla ja kola uppoaa siihen. Nykyisten kolien terä on rakennettu ottamaan syvään. Kolasin kolmanneksen pihaa, läksin sisään lukemaan lehden ja menin yhdeksältä takaisin nukkumaan. En kovin vahvassa kunnossa ole, tunnin hikoilu riitti palauttamaan kyvyn nukkua, oli ruumiin kello missä ajassa tahansa.

Heräsin iltapäivällä kolmelta, söin ja menin takaisin kolaamaan. Tytär tuli kaveriksi auttamaan. Tarvitsee voimaharjoittelua. Päivällä oli pakastanut ja lumi jäätynyt paikoilleen. Se piti väkisin irrottaa maasta, eli hikeä tuli toinenkin tunti. Hyvä vain.

Vahvasti on tunne, että kotona taas ollaan, ja talvi on. Mutta ei tämä oikeastaan sitä kolmatta piiriä ole. Se on siellä missä ajetaan pimeässä tiukassa ruuhkassa paskaisilla teillä.

Kolmanteen piiriin ...

2011-11-27T03:19:00.001+02:00

Kohti Danten helvetin kolmatta piiriä, missä kylmässä mudassa liukastelevat ihmisparat yrittävät vaivoin suojautua taivaalta putoavalta jäiseltä sateelta. Niin paikkaa näyttävät kaverit kotona kutsuvan. Jospa se on sellainen. Koreassa on nyt +10, tyynen pehmeä pilvinen sää.

Incheonin lentokentän kahvilan ilmaisesta verkkopalvelusta.

Korean puikot

2011-11-26T16:32:00.001+02:00

Joka maassa pitää olla täällä erilaiset ruokailuvälineet. Kiinassa on isot ja paksut muoviset puikot, mallina muinaiset keisarilliset norsunluiset puikot. Lusikka on posliinista, lyhyt ja syvä. Se on oikestaan kauha, josta kaadetaan lientä suuhun, itse lusikkaa ei suuhun panna.

Japanissa on puiset kapeat puikot, bambua tai maalattua puuta. Ei muita ruokailuvälineitä. Syödään pienistä kupeista, jotka nostetaan tarvittaessa huulille ja juodaan kupin reunalta neste.

Koreassa on kapeat teräksiset puikot, jotka usein vielä ovat litteät. Niille olen kuullut kaksi selitystä: 1. mallina ovat muinaiset kuninkaalliset hopeiset puikot, koska hopea saattoi reagoida värimuutoksella tiettyihin myrkkyihin, ja 2) teräspuikko kestää suunnilleen ikuisesti, ei tarvitse kerran ostettuaan heti uusia. Sen lisäksi on pitkävartinen teräksinen lusikka, joka on matala, ja joka pannaan suuhun kuten meilläkin. Se on vain meikäläistä matalampi, joten siinä ei kerralla tule paljoa lientä. Kupit pysyvät kaikki pöydän pinnalla, niiden reunalta ei juoda japanilaiseen tapaan.

Yläkuvassa tavallinen päivällinen. Ylhäällä kupeissa kimchiä, jotain ilmeisesti kalajauhosta tehtyjä tyynyjä ja chilillä maustettuja muita vihanneksi. Keskellä paistettu kananmuna ja chilitahnaa. Alhaalla soijatahnalla maustettu merileväkeitto ja ruukku, jossa alla riisiä ja päällä vihanneksia. Maan eteläosassa syödään paljon kalaa japanilaiseen tapaan, mutta sieltä pohjoisempana syödään pääasiassa lihaa. Tämä annos, kuuluisa bibinbap (비빔밥), on usein ainoa josta sen lihan sai helposti jätettyä pois, tai joka tuli suoraan ilman lihaa. Kananmuna ja chili siirretään pataan, sotketaan kaikki hyvin keskenään ja syödään lusikalla, samoin kuin keitto. Pienten kuppien pikkelsit syödään puikoilla. Tätä tuli syötyä lähes joka päivä. Kohtalaisen halpa ja hyvin täyttävä annos, sellaista tavallista korealaisruokaa.

Alakuvassa on samat ruokailuvälineet. Ne on aina samat joka paikassa. Illallinen alkaa, mutta en muistanut enää valokuvia siitä ottaa. Alkupaloina etikkasäilöttyjä retikan palasia ja maissikeittoa. Isossa lasissa olutta ja pienessä 50% viinaa. Ruokaa tuli sitten paljon lisää, viinaksiakin sen minkä halusi juoda. Minulla ei paljoa viinapäätä ole.

Likaiset muutaman päivän vaatteet on vetäisty lattialta kasasta kassiin, eli on pakattu. Aamulla linja-autoon ja matkalle kohti suomalaista marraskuun lopun pimeyttä. Danten helvetin kolmannesta piiristä sieltä kaverit kirjoittaa. Autolla ajoon liittyen. Saadaanpa nähdä.

Seoul National University

2011-11-25T14:57:00.003+02:00

Campus on iso, nätti, puita ja puistoa täynnä, sokkeloinen ja kaukana. Se on alkuaan ollut keskikaupungilla, mutta diktaattoripresidentti Park Chung-Heen aikana 1970-luvulla campus siirrettiin kauas Han-joen toiselle puolelle vuoren rinteelle, jotta opiskelijat eivät pääsisi helposti keskustaan mellakoimaan ja mieltään osoittamaan. Kaupunki on sittemmin laajentunut niin, että yliopisto on jälleen kaupungissa. Mutta tämän ajan nuoriso ei enää mellakoi.

Siellä on erilaisia nättejä yksityiskohtia.

Putouksen vesihana on jo käännetty kiinni näin talvella.

Sinyang Humanities Hall

Opiskelijoille on hyvät tilat kahviloista tietokonesaleihin.

Puheet pidetään, instituution lahja toiselle siirtyy kädestä käteen, kuva otetaan, ja voidaan ruveta töihin.

2011-11-22T20:54:00.002+02:00

Värejäkin täältä toki löytyy. Ruoka ei ole harmaata eikä ruskeaa, vaan chilin punaiseksi värjäämää, tai curryn kellertävää. Näin pohjoiseksi maaksi täällä on yllättävän tuliset ruuat. Kun kimchiä aikansa teräspuikoilla - jotka nekin on korealainen erikoisuus - suuhunsa mättää, niin tietää Koreassa olevansa. Hapatettua kiinankaalia, chiliä, valkosipulia ja muita mausteita maun mukaan.

Sain komean pussilakanan sänkyyni. Tässä kuviani olen editoinut ja näitä tekstejä kirjoitellut. Nukuin alkuyöstä 8 tuntia, olen nyt valvonut 3 ja jos jatkaisin taas unia. Normaalirytmiin näyttää pääsevän tällä kertaa aika sujuvasti. Macci sivuun, yölamppu sammuksiin, tyyny ja mies vaakatasoon, unta palloon.

Blogger toimii jossain missä lie ajassa, vaikka vaihdoin kyllä koneen aikavyöhykkeen. Täällä kello on nyt n. 4 aamulla. Jaa, Suomen ajassa se taitaakin toimia.

Ruskeaa

2011-11-22T20:36:00.007+02:00

Muuten täällä on vuoripoluilla aika ruskeaa. Maa on pudonneiden lehtien peitossa.

Jossain on lakaistu, lähempänä temppeleitä, kauempana ei.

Yhdellä mäellä näin outoja petäjiä. Seassa kasvaa kyllä Pinus densifloraa, mutta valtapuu täällä ei ole sitä.

Sen rungosta kasvaa mättäinä neulasia. Se selvästi jättää vuosikasvainten kohdalle uinuvia silmuja kaarnan alle. Lienee sopeutuma mehtäpaloihin, kuivaa hiekkamaata tämäkin on.

Mistään lajimäärityksestä en löydä mainintaa tällaisesta ilmiöstä, mutta pitää arvata, että kyseessä on Pinus tabuliformis (jota kiinalaiset kutsuu nimellä 油松 yóusōng, eli öljypetäjä). Vaikka en sille korealaista nimeä löydäkään, niin kyllä se täälläkin kasvaa luonnonvaraisena. Se on mustarunkoinen petäjä, ja sille on tunnusomaista, että vaikka se on 2-neulasinen puu, voi sen silmut rajusti kasvaessaan tulla esiin 3-neulasisina. Tässä näkee sellaista. Olkoon se sitten minun puolestani P. tabuliformis, kunnes toisin osoitetaan. Villin näköisiä runkoja joka tapauksessa, neulasmättäineen.

Arvaus meni pieleen. Kyseessä on Pinus rigida, koillisamerikkalainen petäjälaji, sikäläiseltä nimeltään Pitch pine, eli pikipetäjä. Kasvaa hyvin kuivalla ja laihalla maalla, tai sitten soilla, ja on täynnä pihkaa. 3 neulasta kimpussa on tavallisinta. 25.11.2011.

Huoneeni ikkunan edessä on rivi koreansembroja (Pinus koraiensis). Siinä nimi viittaa Koreaan, niin kuin täkäläisten mielestä pitääkin, vaikka puuta kasvaa kyllä myös Kiinassa ja Primorjessa Venäjällä. Se on vähän kuin siperiansembra, mutta sen siemenet on vielä isommat, ja neulasetkin taitaa olla vähän pidemmät. Ikkunani on kuvassa oikealla alimmainen; 2. kerroksen huone kuitenkin.

P. koraiensiksen alla on aina varjo, niin että siellä ei kasva mitään, vaan on aina pudonneiden neulasten väristä ruskeaa. No, nuo keltaisemmat lehdet on neidonhiuspuun (Ginko biloba) lehtiä.

Acer palmatum

2011-11-22T19:46:00.002+02:00

Koreassa vaihteeksi. Kylmä täälläkin, +5 astetta, pilvistä, joskus ripeksii, joskus sataa. Marraskuun loppu se on Koreassakin. Kukat on kukkineet, eikä kasvillisuudessa muuta väriä enää paljoa ole kuin japaninvaahteran (Acer palmatum) lehdet. Nimen viite Japaniin siitä että sen antoi ruotsalainen Carl Peter Thunberg jo 1700 luvulla ollessaan hollantilaiseksi tekeytyneenä Nagasakissa useita vuosia, mm. kasveja tutkimassa. Koreaan ei silloin eurooppalaisia päästettykään. Itsepähän olivat päästämättä. Tilanteen seurauksena korealaiset valittavat harmissaan nykyään miten monet puut, jotka kasvavat heilläkin luonnonvaraisina, tunnetaan maailmalla vain japanilaisina puina, mutta niin se nyt historiassa vain tapahtui. Korjataan nyt tässä tilannetta ja muistutetaan, että A. palmatum on myös korealainen puu. Siitä on lukemattomia puisto- ja bonsaivariantteja ympäri maailmaa, kylmänkestävimmät pärjää Etelä-Suomessakin, mutta ei toki minulla kotona pohjoisessa.

Täällä Seoulissa sitä näkeekin puistometissä kasvamassa niin kuin se luonnonvaraisesti kasvaakin, alispuuna tammien, zelkovien ja erilaisten petäjien ja kuusten muodostamissa sekametissä.

Mitä aurinkoisempi paikka, sen paremmin lehdet on värinsä saaneet, avoimilla paikoilla puut on jo usein lehdettömiä. Täällä pohjoisrinteellä kohtuullisen varjossa Pinus densiflorien (joita Japanin punapetäjiksi sanotaan, mutta jotka nekin kasvaa kuten kuvasta näkyy myös Koreassa) alla ovat suurin osa vielä vihreitä tai vihertäviä.

A. palmatumin lehdissä on paljon vaihtelua, väreissä, muodoissa ja hammastuksissa.

Tänne päin tullessa on hyvä varata ainakin päivä aikaeroon sopeutumiseen ja rauhalliseen kävelyyn vaikka metässä. Ruumis pitää saada väsyneeksi ja mieli rauhalliseksi, niin sopetutuminen on paljon nopeampaa. Menen aikaeroista aina sekaisin, ja minulla on sen verran kokemusta tilanteista missä mennään lentokentältä huonosti nukuttuna tai nukkumatta suoraan töihin, ja saadaan mieli niin kireäksi että ei pysty nukkumaan seuraavinakaan täkäläisinä öinä kunnolla, kun taas päivisin on sekaisin eikä saa mitään kunnollista tehtyä.

Nyt maanantaina tullessa lentokoneessa näin sellaisen ihmeen, että takaosassa oli puolityhjää ja minulla oli 4 tuolia käytössäni, joten sain nukuttua vaakatasossa useamman tunnin. Sellaista en ole kokenut näillä reiteillä pariinkymmeneen vuoteen. Ennen vanhaan lentäminen oli kallista, matkoja tehtiin harvakseltaan ja koneet lensi puolityhjinä. Niissä poltettiin takana tupakkaakin. Sitten hinnat putosi ja koneet täyttyi, tupakat sammui.

Vaimo sanoutui irti

2011-11-20T09:13:00.001+02:00

kotikunnan terveyskeskuksen virastaan. Vielä hyvin ehtii, vuoden loppuun on reilu kuukausi aikaa. Hänen piti sanoutua irti jo vuosi sitten, mutta puhuivat silloin hänet ympäri ottamaan vain vuoden virkavapaus. Hän otti sen ja meni töihin toiseen kuntaan, ajomatkaa sinne 50 km yhteen suuntaan. Ero suhteessa entiseen on joka tapauksessa uudessa paikassa varsin selvä. Hän on kotona iltaisin aikaisemmin kuin ennen, vaikka oman kunnan terveyskeskus on vain kilometrin päässä. Entiset 2-4 kertaa viikossa olleet migreenit on muuttuneet n. kerran kuussa esiintyviksi - paitsi jos hän sattuu onnettomuudekseen tapaamaan marketissa entistä työnjohtoa, jonka jälkeen hän saattaa joutua kotiin palattuaan menemään sänkyyn kylmä rätti otallaan. Viikonloppuisin hänen ei tarvitse maata sängyssä koko kahta päivää lepäämässä, vaan elää normaalia elämää.

On mielenkiintoista, miten tehokkaasti organisaatiouudistuksella ja parin johtoportaan ihmisen vaihdoksella pystyy romuttamaan toimivan terveyskeskuksen. Vielä pitkälle 2000-lukua kunnassa oli pysyvissä viroissa riittävästi kokeneita lääkäreitä ja kaikki toimi. Nyt toiminta on pääosin nuorten vuokralääkäreiden ja lyhytaikaisissa pesteissä olevien harjoittelijoiden käsissä, jotka hekin häipyvät vuoden loppuun mennessä. Tutut sairaanhoitajatkin jo sanovat alkaneensa miettiä lopettamista. Vaimon lähdettyä kunnan erikoissairaanhoidon menot hyppäsivät ylöspäin n. 100 000 euroa kuussa, mikä vuositasolla tekee reilun miljoonan. Se tuntuu raskaasti kaikessa muussa sosiaali- ja terveyspuolen toiminnassa, ja eiköhän ennen pitkää myös koulupuolellakin. Menojen lisäys tulee yksinkertaisesti siitä, että kokematon tai epävarma tai tympäytynyt lääkäri, jolla ei ole vanhempaa ohjaajaa lähellään, lähettää potilaan ambulanssilla keskussairaalaan tutkittavaksi. Ihmiselimistö on aika monimutkainen. Se että johonkin paikkaan koskee voi johtua niin lukemattomista erilaisista syistä että kokonaisuuden arviointiin tarvitaan kokemusta. Lääkärin ammatti on pitkälti käsityöläisammatti. Koska keskussairaalassa on umpitäyttä, ja ambulanssit kaikista seudun terveyskeskuksista jatkuvana virtana tuovat uusia potilaita katsottaviksi, tehdään yleensä nopea tilanteen arviointi, katsotaan lähete turhaksi ja lähetetään potilas takaisin kotikunnan terveyskeskukseen laskun kera. Systeemi pitää myös ambulanssiyrittäjät leivässä. Ja on aika kallis.

Uudessa kunnassa erikoissairaanhoidon menot vastaavasti ovat laskeneet n. 500 000 euroa vuositasolla vaimon sinne siirryttyä. Hänellä on niin pitkä kokemus alalta, että hän kohtuullisen hyvin tietää mitkä tilanteet kannattaa lähettää keskussairaalaan ja mitkä tapaukset hoituvat omin käsin. Se, että säästö siellä ei ole samaa miljoonaa kuin minkä meidän kunta menettää johtuu siitä, että täällä terveyskeskuksessa on omat ultraääni- yms laitteet, joita vaimo osaa käyttää, ja joilla aika monet vaivat voidaan nopeasti määrittää. Uusi kunta on jo pitkälti yhdistymässä isompaan, niin että sen terveyskeskuskin on jo osittain liukunut sivutoimipisteeksi, jossa on vähemmän omaa tutkimusvälineistöä.

Kaipa ne meidän kunnan päivätkin alkavat olla luetut, kun rahat loppuvat. Tätä sirkusta seuratessa ymmärtää myös, miten helposti epäpäteviä lääkäreitä pystyy nykymuotoisessa terveydenhoitojärjestelmässä toimimaan. Lääkärikunnan liike on niin nopeaa työpaikasta toiseen, eikä monessa kunnassa tilanne vaikuta olevan enää kenenkään kontrollissa. Ei myöskään kuntalaisten. Perinteinen kunnanlääkäri, joka asuu kunnassa, käy samassa marketissa asiakkaidensa kanssa, kouluttaa lapsensa samassa koulussa, ja kävelee iltaisin samoja teitä koiransa kanssa, tietää olevansa ihan eri tavalla vastuussa ihmisten kokonaisterveydestä kuin reppulääkäri, jolla on muutaman kuukauden pesti paikkakunnalla, minne hän aamuisin ajaa autolla ja poistuu töiden loputtua. Lääkärifirmat, joiden työntekijät elelee kohtuullisen mukavasti tekemällä keikkatöitä 2-3 päivää viikossa, tai vain päivystyksiä, tai ainoastaan siistiä työterveydenhuoltoa, eivät tee kovin hyvää tämän maan terveydenhuoltojärjestelmälle.

Sen enempää minä kuin vaimokaan ei ole enää tässä kunnassa töissä. Tytär on täällä koulussa ja hänen ystävänsä ovat täällä. Opettajakunta on pätevää ja heitä on toistaiseksi riittänyt. Ja on täällä meidän talo, jossa tykätään asua. Mutta ei tässä kunnassa enää samalla tavoin kiinni olla kuin vielä jokunen vuosi sitten.

Valoja pimeydessä

2011-11-19T22:02:00.002+02:00

Kävin Sergelin torilla ja siellä seuduilla kääntymässä. Tuosta on reilu puoli tuntia kävellen Vikingin terminaaliin. Ne laivat on nykyään, ainakin arkisin, hyvin rauhallisia. Täynnä eläkeläisiä, jotka käyvät illalla syömässä ja menevät nukkumaan. Niin minäkin tein mennen tullen. Halvempaa kuin hotelliasuminen Tukholmassa.

Kotona löysin liiterin takaa oksakasan, jota rupesin silppuamaan. Sain kymmenessä minuutissa koneen jumiin. Oksanpätkä pitkittäin terälevyn ja kotelon välissä. Kesällä katkotut haavan oksat oli jo aika hauraita. Murtuivat miten sattuivat ja tämä 10 cm pätkä nyt onnistui kääntymään poikittain ennen terää ja pani koneen juntturaan. Piti purkaa molemmat syöttötorvet. Helppo tässä oli silti purkaa. Ulkona satoi räntää sakeanaan, mutta autokatoksen peränurkassa oli kuivaa.

Sain oksan näkyville terän raosta. Sitä piti hakata pitkällä meisselillä ja vasaralla halki pitkittäin, kunnes sen sai viipaleina ujutettua terälevyn reunan takaa näkyviin, ja vedettyä pala kerrallaan pihdeillä ulos. Purkamiseen, oksan poistoon ja koneen kasaamiseen meni enemmän aikaa kuin sen oksakasan silppuamiseen, mutta saattoi sen aikansa käyttää näinkin.

Ostin koneen pois muuttaneelta naapurilta. Ikää sillä lienee jo ainakin 15 vuotta, jos ei enemmän. Tuttu kone: lainasin sitä naapurilta useaan kertaan. Ensimmäisen kerran joskus 13 vuotta sitten, kun tuhottiin sillä meidän tontin rakennuksen tieltä kaadettujen puiden oksat. Isoja koivuja. Pelkkään silppuamiseen meni useampi päivä silloin. Ihan sopivaa ostaa se häneltä pois. Ei tarvitse enää kerrostalossa. Vanhuudestaan huolimatta hyvä kone. 3 cm paksuisen oksan sillä viipaloi vielä kevyesti.

Marraspihaa

2011-11-14T21:56:00.003+02:00

Tullaan marraskuun puoleen väliin, ja piha odottelee lunta ja talvea. Kasvimaa on peiton alla. Kasvien penkit kitketty puhtaiksi. Kompostit on tyhjennetty, samoin kompostorit. Kiveykset on pesty painepesurilla. Puut ja mustikkapensaat on talvisuojattu joko muovisin runkosuojin tai verkkoaidoin. Vesipumppu on haettu pois järvestä ja letku tyhjennetty, pää suojattu taitetulla muovikassilla. Ei ole oikein mitään tekemistä enää.

Muuta kuin odottaa. ... ... noita pyöreiden kivien kasoja voisi nostella ylös ... ovat painuneet 5-10 cm siitä kun ne kukkien keskeen kasasin joku vuosi ... mutta vielä he sieltä hyvin näkyvät.

Tällaiselle kivikkopenkille ei mitään tarvitse tehdäkään. Se on aina valmis. Isompien kukkien maan kasvit on leikelty alas ja varret pätkitty. En kerää niitä koskaan pois vaan jätän paikoilleen; ovat seuraavan kesän lannoitetta ja humusta.

Lintulaudat on ripusteltu pihaan ja täytetty auringonkukan siemenillä ja kauralla. Niitä on kolme, linnunmakkaroita vielä toiset kolme, ja pönttöön mahtuu useampikin tiainen lämmittelemään, jos kylmä yö sattuu. Tinttejä käy syömässä monikymmenpäinen parvi päivisin, mutta ei kuvaushetkellä ollut yhtään.

Mutta mitä täällä enää tekisi? Tykkään enempi hyötyliikunnasta ja rakentamisesta kuin lenkkeilystä. 2-4 tuntia kun saisi tehdä sitä päivässä niin hyvä. Nopeasti tuleva pimeä kuitenkin leikkaa ajan helposti tuntiin. Kai tässä on vain ruvettava iltaisin kävelemään koiran kanssa pidempiä lenkkejä. Miina vain kulkee niin hitaasti nykyään tutuissa paikoissa, että sitä on vaikea sanoa liikunnaksi. ... jaa, liiterin takana taitaa olla kasa oksia karsittavaksi ja pätkittäväksi. Sitä voisi ruveta tekemään.

Isänpäivä

2011-11-13T20:59:00.004+02:00

Oli taas isänpäivä. Kakkukin, mutta se ei ollut kovin iso, ja aika hyvä. Sain myös selkähieronnan, kun pyysin, ja Mobilattia päälle. Sen jälkeen raahasin vastustelevan perheen mehtään kävelylle. Isänpäivä on hyvä argumentti tällaisissa tilanteissa. Tästä kohtalaisen automatkan päässä on luontopolku, jonka olin useaan kertaan ohi ajaessani pannut merkille, mutten koskaan siellä käynyt. Nyt oli hyvä aika. Ei ole enää itikoita eikä paarmoja, piha on talvikunnossa, eikä vielä räntää maassa. Marraskuun puolivälin puolihämärää pilvipoutaa. Pimeältä metässä taivaltaminen tunti, mutta vielä tässä on varaa pimetä reilu kuukausi. Jos kauemmin pimenee, niin sitten katoaa valo kokonaan.

Alku oli rohkaiseva. Selvä viitta, vaikka vähän vinossa.

Vähän matkan päässä perhe kuitenkin alkoi epäillä retken mielekkyyttä. Ehkä tässä on tehty uraa moottorikelkkarataa varten. Kyselivät olenko varmasti tosissani ja tiedänkö mitä teen. No, en tiennyt, mutta jatkettiin. 11 km matkaa edessä.

Pitkospuut oli jo vähän vajonneet ja aika lahotkin. Tehty joskus vuosikymmeniä sitten kun joku hyväsydäminen ihmisjoukko oli innostunut polun mehtään merkitsemään, sekä tekemään sillat ojiin ja kantamaan lankut suolle.

Luontopolun loppupää osoittautui soratieksi. Jälkeenpäin nähdyllä kartalla itse asiassa melkein puolet. Maastossa, koska polku mutkitteli, ei aivan niin paljon. Olisi ollut hyvä nähdä se kartta ennen reissua. Kilometrien mittainen ylämäki soralla oli vähän antikliimaksi. Polun tekijöiltä oli selvästi loppunut puhti kesken heidän päästyään vähän yli puolen matkan.

Viimeinen kilometri luontopolkua oli pikitietä.

Oli siellä hyviäkin paikkoja. Naavaa nähtiin. Polun alussa viittoja oli tiheässä, loppupäässä aika harvassa, ja osa lahouttaan kaatuneina maassa, mutta riittävästi niitä aina oli. Nosteltiin kaatuneet ylös puunrunkoja vasten. Jos täällä joku muukin jonain tulevana vuonna kulkisi.

Oikein nätti hiljalleen soistuva pitkä ja kapea lampi metässä oli. Kaikkialla ympärillä kallioita ja mäkiä, niin että tätä ei pystyne kukaan ojittamaan.

Iso muurahaispesäkin nähtiin.

Perhe ei kiitellyt, mutta ei pahemmin valittanutkaan. Kunnon kävelyreissu se oli, vaikka "polun" alku ja loppu maistuivatkin vähän huijaukselta. Kerta tätä polkua riitti; toista kertaa siellä ei käydä.

Kuuraa peitteiden päällä

2011-11-09T22:05:00.002+02:00

Eilen sain kasvimaalle peitteet, jotain 400 kg olkia käytäville. Tänä aamuna oli viimein pakkasta, ensimmäinen pakkanen tänä syksynä. Tosin vain -2C, mutta kuitenkin.

Samalla hoidin suuren osan ensi kesän kitkemisestä. Tuon olkimassan lävitse ei montaa heinää tunge. Jokunen toki aina kuitenkin.

Kyllä kuiva kirkas pakkasilma on miellyttävää.

Pieniä ongelmia, joista ei ole varma miten ne hoitaisi

2011-11-07T05:28:00.002+02:00

Valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta 8.7.2010/674

6 §
Hyvinvoinnista huolehtiminen
...
Eläimen lajinomaisen liikunnantarpeen tyydyttämisestä on huolehdittava riittävästi.

4 luku
Koirat
9 §
Yleiset vaatimukset

Täysikasvuista koiraa on ulkoilutettava päivittäin riittävän usein, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä koiran liikunnantarpeen tyydyttämiseen.

Koiran pitoon tarkoitettujen tilojen on oltava sellaisia, että koiralla on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tai sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen.

10 §
Koiran kytkeminen

Koiraa saa muuten kuin tilapäisesti pitää ulkona yhteen paikkaan kytkettynä vain asuttuna olevan rakennuksen välittömässä läheisyydessä.

Ulkona muutoin kuin tilapäisesti pidettävällä koiralla sekä koiratarhassa pidettävällä koiralla on oltava mahdollisuus päästä asianmukaiseen koppiin tai muuhun tarkoituksenmukaiseen lepopaikkaan, jossa sillä on riittävä suoja sääoloja vastaan. Koiratarhan koossa on otettava huomioon koiran tai koirien rotu, koko ja lukumäärä.

Muutoin kuin tilapäisesti ulkona yhteen paikkaan kytkettynä pidettävällä koiralla on oltava liikkumatilaa vähintään 40 neliömetriä.

11 §
Koiran ulkotarha

Koiran ulkotarhan vähimmäiskoko on liitteen 1 kohdassa.

1. Koiran ulkotarhan vähimmäiskoko

3 koiraa, keskimääräinen paino 40 kg = 22m2
3 koiraa, keskimääräinen paino 50 kg = 24m2

12 §
Koirankoppi tai muu sitä vastaava säänsuoja

Koirankopin tai muun sitä vastaavan säänsuojan on oltava kooltaan, rakenteiltaan ja varustukseltaan koiralle sopiva. Seinien, katon ja lattian on oltava tiiviitä ja tarvittaessa lämpöeristettyjä. Pohjan on oltava irti maanpinnasta. Lämpötilan ja ilmanlaadun on oltava koiralle sopivia.

Lattia on pidettävä puhtaana ja kuivana. Koiralla on oltava käytössään makuualusta.

------------------------

Omasta koirastani ei ole kyse, mikä nimenomaan tekee tästä sen ongelman.

ILLALLA: Eiköhän se siitä lähde ratkeamaan.

Hiekan loppusijoitus

2011-11-06T21:01:00.002+02:00

Kesältä jäi pihaan iso kasa hienoa hiekkaa. Nyt kun tontin takaosan betonikiveys on valmis, siirsin hiekat sinne, kottikärrillä kuntoillen. Panin alle sanomalehtiä, jos niillä saisi ohdakkeen ja kortteen tapettua. En tiedä; voi lehdet olla keväällä jo pehmeitä. Joka tapauksessa yritän perustaa tämän osan puutarhaa uudelleen; ohdakkeen ja kortteen kanssa ei voi kasvattaa muuta kuin puita. Yhden kesän paikkaa jo kesannoin ... minkä muistin. Ainakin tämän syksyn ja alkukevään tämä on siistin näköinen. Unikko kai tuollaisessa hiekassa kasvaisi.

Viiniköynös on kasvi, jota en ole milloinkaan kokeillut kasvattaa. Sanovat sen menestyvät ulkonakin, joten jos kokeilisi. Neuvovat pitkin nettiä panemaan taimet talon eteläseinustalle suojaiseen aurinkoiseen paikkaan. Kasvualustaksi joko a) minimissään 50x50x50 cm kuoppa joka täytetään kompostilla, kalkilla ja ravinteilla, tai b) säkillinen kaupan kukkamultaa, tai c) lievästi lannoitettua hietamaata. No ... neuvoja on monenlaisia, vaikuttaa kasvavan missä tahansa. Eteläseinustalle meillä ei istuteta mitään, se on kiveä, hiekkaa ja routaeristeitä. Sen viereiset multa-alueet on vaimon daalioiden yms käytössä; sinne ei ole asiaa. Joten mitenkäs jos tänne tontin perälle? Länteen aukeava aukio, päällä sitä hienoa hiekkaa 20 cm, alla multaista hiesua. Isoja kiviä lämpöä keräilemässä ja mikroilmastoa tasoittamassa.

Pitää katsoa keväällä vieläkö asia kiinnostaa. Kohtahan se on.

Moka

2011-11-04T22:32:00.004+02:00

Kun paljon tekee niin joskus aina mokaa.

Naapuri on kaivinkonekuski. Sillä oli hallillaan iso tunkki, jolla saatiin nostettua autoa taka-akselistaan ylös niin paljon että voitiin pinota parrun pätkiä takarenkaan alle 15 cm. Samalla auton noustua sain purettu yhden kerroksen kiveystä reunasta, niin että saatiin siihen mäki, ei enää pelkkää putousta. Sen jälkeen ei tarvinnut muuta kuin ajaa auto takaisin tasaiselle pinnalle.

Sanoivat töistä myöhään kotiin tultuani, että huomenna on pyhäinpäivä ja kaupat kaikki kiinni. En ollut joutanut sellaista panemaan merkille. Piti käydä nopeasti kaupasta veljentyttärentyttärelle synttärilahja ja isälle ruokaa. Siinä pimeässä ja sumussa peruutin liian pitkälle. Aina jotain. Tällä kertaa ilmeisesti vain pientä peltivauriota helmassa.

Jälleen kotona

2011-10-31T21:22:00.006+02:00

Kotona ei paljoa ole tapahtunut reissun aikana. Auringon juuri sopivasti piipahtaessa esiin pilvien välistä voisi tällaisesta kuvakulmasta melkein luulla vielä kesän jatkuvan. Syyskuunasterit kukkii, eivät ole paleltuneet tänä vuonna.

Ennen reissua nuppuaan availlut tuhatkauno on nyt auki.

Pettäviä tällaiset auringonpaistekuvat kuitenkin. Yleensä on pilvistä tai sataa, ja päivät on jo hyvin lyhyet. Kun vielä piti vaihtaa heti talviaikaan, niin pimeä tulee jo illalla viideltä. Aika lämmintä on kuitenkin edelleen. 6-8 C, hallan merkkejä ei ole missään. Eiköhän tuota elele täälläkin. Rauhallisempaa.

Lontoo 5

2011-10-29T22:42:00.000+03:00

Lontoo oli aika puhdas. Erittäin harvoin näki enää koiranpaskaa, eikä paljoa muutakaan roskaa. Kaikki maailman kaupungit Tokiosta Helsinkiin ja Irkutskista Lontooseen ovat puhdistuneet paljon siitä mitä ne olivat 20-30 vuotta sitten. Kansaa on koulutettu, ja sakot + valvonta ovat kohtuullisen tehokkaita keinoja.

Muuten Lontoosta voi sanoa, että se oli kallis ja ahdas, sekä täynnä brittilogiikkaa, jonka opetteluun menee oma aikansa. Hintatasosta esimerkkinä hotellimme Paddingtonin aseman (jonne pääsee kätevästi suoraan Heathrow Express-junalla) lähellä: pieni hotelli, asemalta kävellen 10 min. Vuorokausihinta 120 euroa, ei aamiaista, ei ilmaista internetyhteyttä, ei jääkaappia. Pieni vanha huone, jossa ei paljoa lattiatilaa 3 sängyn lisäksi. Vanhan ikkunan raoista veti tuulisina öinä. Lämmin vesi saattoi loppua aamuisin suihkussa. Vessa tiputteli vettä jatkuvasti. Internet maksoi 10 puntaa vuorokausi, mutta oli hidas ja toimi jos toimi. Minun piti hoitaa sieltä töitäni Adoben Connect Pro 8 ohjelmalla, mutta ei siitä mitään tullut. Puhelimella ja sähköpostilla, silloin kun onnistui.

Lontoo on vanha kaupunki, jota on korjattu vuosisatojen aikana paljon, paikkaa paikan päälle, ja sitä korjataan koko ajan edelleen. Jostain aina alkaa vuotaa. Ei milloinkaan voi luottaa siihen että asiat toimisivat, vaan joka päivä tapaa jotain joka ei sillä hetkellä toimi. Metrolinja, bussilinja, maanalaisen liukuportaat, tavaratalon hissi, kaupan kassakone, hotellin lämmin vesi, puhelinverkko ... jne jne. On tätä kaikkea Suomessakin, mutta toimimattomuuden frekvenssi ei ole ollenkaan yhtä nopea kuin Lontoossa. Yrittää ne kyllä korjailla rikki menneitä asioita kohtuullisen nopeasti.

Toisaalta Lontoossa on paljon nähtävää ja siellä on helppo liikkua. Kieli on helppoa, ja paikannimet on helppo muistaa, koska niistä on niin iso osa jo tuttuja historiasta, pop-lauluista ja elokuvista. Paikallisten kanssa tulee helposti toimeen, etenkin kun ei jää ihmettelemään kaikkia brittilogiikan kummallisuuksia. En osaa määritellä brittilogiikkaa; se tarkoittaa vain sitä että he toimivat monissa tilanteissa toisin kuin suomalaisella tai japanilaisella kokemuksella odottaisi. Pleasen ja thank youn tarvitsee vakiovarusteiksi joka paikkaan, mutta ne on kevyitä kantaa mukana.

Ehkä joskus taas Lontooseen, mutta ei kovin pian. Ainakaan perhematkalle; töistä ei tiedä minne ne milloinkin vievät. Perhe on tyytyväinen reissuun, joten kaipa se kannatti tehdä.

Lontoo 4 Kew Gardens

2011-10-29T22:16:00.000+03:00

Täällä kävin yksin. Tuskastun tavarataloissa ostoksilla 15 minuutissa, joten on aina paras että vaimo ja tytär menevät sellaisiin huvituksiin keskenään, ja minä menen jonnekin muuanne. Tänne pääsee District Linellä, kunhan jaksaa vaihtaa junaa jonkun kerran. District Line toimii brittilogiikalla ja on ensi katsannolta jokseenkin sekava.

Tämä reissu oli joka tapauksessa minulle matkan kohokohta. Kew Gardens on ehdottoman hieno paikka, ja juuri täksi yhdeksi päiväksi sattui vielä sateeton ja pilvetön päivä. Muuten satoi joka päivä ainakin jonkin verran. Puutarhassa on yli 14000 istutettua kasvia; tässä yksi, Prunus serrula Tiibetistä. Ei pärjää Suomessa, mutta jo Etelä-Ruotsissa kyllä.

Siellä oli ruskaa ja lehdettömiä puita, nurmikenttiä, äitejä lapsineen piknikeillä.

Britannian ilmastossa pärjää suuri osa maailman lauhkean vyöhykkeen kasveista, Etelä-Amerikasta Välimerelle ja Itä-Aasiaan. Tässä Australian kasvillisuutta.

Heiniä siellä oli vaikka mitä.

Myös elehvanttiheinää ... luulisin, vaikka tämän röyhyt onkin tuuheampia kuin mitä normaalisti näkee.

Araucaria Etelä-Amerikasta. Kiipeillä näissä ei voi, mutta tykkään seista näiden juurilla ja katsella näitä, missä sitten tapaankin.

Niiden oksisto ja lehdistökin on niin ihmeellinen. Lajinimeä en enää muista.

Barokkimuotoon leikattua Ilex aquifoliumia.

Kirsikkakäytäväkin siellä on, tähän vuodenaikaan toki punaisena, ei valkeana.

Viktoriaanisia kasvihuoneita.

Ja jopa japanilainen puutarha.

Tämän kävelyn jälkeen minulla oli syvän tyydyttynyt olo, enkä edes ehtinyt käydä lävitse koko puistoa. Siihen tarvittaisiin kunnolla aikaa, mielellään useampi päivä. Ja eri vuodenaikoja. Ainoa syy miksi ehkä haluaisin käydä uudelleen Lontoossa joskus on tämä puutarha. Pääsymaksu oli n. 15 puntaa.

Lontoo 3

2011-10-29T21:37:00.000+03:00

Parlamenttitalo Thamesin rannalla on nähty illansuussa. Sisälle ei mitään asiaa. Olisi sinne periaatteessa päässyt, mutta niin kamalat jonot, että ei niihin haluttu seisomaan. Lontoossa on kamalasti turisteja. Busseissa ja omatoimisesti, mutta joka tapauksessa paljon.

Big Ben. Se on elokuvista tutumpi kuin varsinainen parlamenttitalo.

Trafalgar Squarella on yksi tyhjä patsasjalusta, jolla on vaihtelevia patsaita. Yksi muinainen epäsuosittu kuningas (Wiljami IV 1800-l alussa) ei sinne lopulta patsastaan saanut, joten jalusta jäi tyhjäksi. Nyt siellä oli Yinka Shonibaren veistos amiraali Nelsonin Trafalgarin taistelun lippulaivasta. Se on kai muuten tarkka kopio originaalista, mutta purjeet on afrikkalaista kangasta. Shonibare on englantilais-nigerialainen vammainen taiteilija. Joka tapauksessa tämä oli hienompi kuin ne pysyvät ukkojen patsaat; ne jäi kuvaamattakin.

Aslanit Nelsonin patsaat ympärillä. C.S. Lewisin sanotaan ainakin käyttäneen näitä leijonia Aslanin mallina. Hienoja ne ovat.

Kasvitaidetta. Noin 100x100 mm kokoisiin muovisiin lokerikkoihin on istutettu erivärisiä heiniä ja muita kasveja, ja koko höskä on nostettu pystyyn. Tämä oli nätti. Oikein mukava. En tiedä kuinka he sitä kuumalla ovat kastelleet, ehkä vain ruiskutelleet sivusta, mutta tämä oli hieno seinänpätkä. Mistähän noin ison lokerikon saisi? Massojen ohjailuun tarkoitetun liikuteltavan esteen kulma jäi näköjään kuvaan. Aina ei tule varottua tarpeeksi kuvan kulmia, mutta jospa se ei tuolla haittaa.

Lontoossa on paljon teattereita ja ne vaikuttaa olevan systemaattisesti aina täynnä, näytännöt loppuunmyytyjä. Niissä on myös outo logiikka. Teattereissa itsessään myydään vain täyshintaisia lippuja (n. 55 puntaa permannolle), mutta Leicester Squarella on monta kojua, joista saa ostaa puolihintaisia lippuja sen päivän näytäntöihin. TKTS niistä on auktorisoitu myyjä, muiden statuksesta en oikein tiedä. Se joka tapauksessa myy liput puoleen hintaan, ottaen 3 punnan oman siivunsa kultakin lipulta. Sinne kun kehtaa kävellä aamulla kymmeneksi, etsiä myymälän paikan ja jonottaa aikansa ei teatterissa käynti Lontoossakaan ole kovin kallista.

Katsottiin jukebox musikaali 'Dreamboats and Petticoats', joka oli rakennettu 1950-l lopun ja 1960-l alun rock'n'roll -kappaleiden ympärille. Suuressa osassa Suomen kouluja lienee tänä syksynä tekeillä jonkinlainen musikaali, joten katsottiin tästä vähän mallia tyttärelle. Toinen syy tähän valintaan oli, että muuten teattereissa oli menossa kohtuullisen synkkää tai kauhuohjelmistoa, ja kolmas syy oli että tässä päästiin iltapäivänäytäntöön (klo 15-18). Kotiin paluu ei venynyt niin pitkäksi. Yleisö oli suurimmaksi osaksi eläkeläisiä, tuon ajan musiikkia aikoinaan kuunnelleita, mutta oli siellä nuorempaakin väkeä. Hyvä oli show, ja mummot nousi näytelmän lopussa penkeistään ylös rokkaamaan ja kirkumaan.

Lontoossa käveltiin niin paljon kuin suinkin jaksettiin. Mielenkiintoista miten museoiden kivilattia on paljon kovempi kuin katujen kiveys. Kaduilla kävellessä ei jalat tulleet niin kipeiksi kuin museoissa. Punaisten bussien yläkerroksen etupenkeillä ajettiin myös paljon, sekä maanalaisella. Otettiin useamman päivän passi näihin välineisiin, ja kätevä se oli käytössä. Bussin etu on, että siitä näkee hyvin. Toisaalta se on ruuhka-aikaan keskustassa niin hidas, että kävellen liikkuu nopeammin. Maanalaisella pääsee pitkät matkat nopeammin, mutta näkee lähinnä mustia seiniä. Lontoossa on maailman vanhin metro, ja se oli yllättävän kapea ja matala. En ollut muistanutkaan. Maahan kaivettu tunneli on läpimitaltaan huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Japanissa käytetty standardi, johon olen tottunut. Japanilaiset kuskaa melkein kaksi kertaa enemmän ihmisiä ruuhka-aikaan kuin lontoolaiset, eikä lontoolaiset edes suostu ahtautumaan niin tiukkaan kuin japanilaiset, vaan jäävät laiturille odottelemaan seuraavaa junaa. Mielenkiintoista.

South Bankilla nähtiin ikääntynyt punkkari, joka hankki leipänsä tekemällä 2m mittaisia saippuakuplia ja keräämällä rahaa yleisöltä.

Sherlock Holmesin ravintola nähtiin. Kotikaupunki muistaa tätäkin suurta poikaansa. Sisällä ei kuitenkaan käyty, koska oltiin menossa muuanne silloin. Syötiin joka ilta eri ruokaa: malesialaista, intialaista, libanonilaista, korealaista ja eritrealaista. Kaikki oli hyvää, mutta eritrealainen kaikkein mielenkiintoisin. Ravintola oli nimeltään Mosob, ja siellä syötiin eritrealaiseen tapaan käsin, kaikki ruoka yhdeltä tarjottimelta. Mitään ruokailuvälineitä ei tullut, paitsi pienet lusikat dippikastikkeen annosteluun. Erittäin hyvää, ja oikein miellyttävä tarjoilu sekä asioiden neuvominen. Aamulla tosin sekä minulla että vaimolla oli ripuli, ja sama mauste joka illalla oli kirvellyt kielellä ja kurkussa kirveli aamulla vielä peräsuolessa mennessään, mutta se ongelma meni yhdellä vessareissulla ohitse. Tyttärellä ei sitä ongelmaa edes ollut. Voin ripulista huolimatta suositella. Mukava paikka ja hyvää ruokaa. Sen verran syrjässä, että ei edes kovin kallis.

Mitäs vielä? Lontoossa kannattaa mainostaa, ja käyttää rahaa mainostamiseen. Wieniläiset oli yhtenä iltana panneet Trafalgar Squarelle pystyyn tällaiset telineet, ja pudottelivat niiltä halukkaita katsojia alas köysien varassa. Samalla jokainen katsoja näki varmasti mainoksen sanoman, koska ilmassa killuvia ihmisiä oli aivan pakko katsoa. En ole vastaavaa nähnyt missään ennen.

Lontoo 2

2011-10-29T18:48:00.002+03:00

British Library on muuttanut uusiin tiloihin St. Pancrasille 1997. Komea rakennus, ja toimivan tuntuinen. Kirjoihin siellä ei pääse käsiksi rekisteröitymättä ja asuinpaikkakin Briteissä pitäisi pystyä todistamaan vuokranmaksu- tai kaasulaskunmaksukuitilla. Ehkä kotikirjaston suosituksellakin pääsisi vierailemaan. Mutta se ei tämän vierailun tarkoitus ollut. British Libraryssä saa kohtuuhintaan hyvin herkullisen lounaan, joka käytiin syömässä. Salaattipöytä, curryriisiä, englantilaisia kuumia piiraita sellaisella sisällyksellä kuin haluaa. Ilmapiiri on mukava. Ihmisiä syömässä samalla hartaasti kirjoja lukien, vaimeaa rauhallista keskustelua, vanhoja valkotukkaisia eläkeläisprofessoreita ja nuoria väitöskirjantekijöitä, sekä paljon koululaisia luokkaretkellä. Reput tarkastivat ovella, mutta muuten sisään pääsee vapaasti.

British Museum on ulkoapäin entisenlaisensa. Uusklassista arkkitehtuuria, seinät voisi jo vähitellen pestä ulkoapäin. Rakennus alkaa olla aika tumma.

Sisältä se on osittain aivan uusi. British Libraryn siirryttyä sieltä pois sisäpihan keskusaukio rakennettiin uusiksi ja katettiin, sekä nimettiin Queen Elizabeth II Great Courtiksi. Se on kaunis. Se on hieno. Ja on se käteväkin, kun vähän päästä tuli sadekuuroja.

Siellä nähtiin egyptiläinen hymyilevä jumalatar. Hyvin tyyni nainen. Hänen kanssaan olisi mielenkiintoista jutella. Hän puhuisi harkitusti ja miettien.

Ja kreikkalainen Venus, joka ei ollut aivan yhtä tyyni ja rauhallinen, mutta jos oikein muistan, ei tämä vanhaa alastomuutta häpeilemätöntä antiikin Kreikkaa edustanutkaan, vaan jotain myöhempää tirkistelemisestä kiinnostunutta aikakautta.

Babylonialaisia leijonanmetsästyskoiria. Ne oli jo 4000 vuotta sitten aivan koiran näköisiä, ei suden tyyppisiä ollenkaan. Ja nähtiin siellä paljon muutakin. Kivi- ja saviteknologiassa on puolensa, siinä missä valurautateknologiassakin. Ne on ihmisläheisiä. Taide pyrkii kauneuteen ja ylväyteen, ja vaikka onkin uskonnon tai poliittisen yhteisön suhteen propagandistista, niin se on kuitenkin suoraan ymmärrettävissä.

National Gallery on entisensä. Sielläkin on ymmärrettävää taidetta, ja iso se on. Sielläkin yksi lounas syötiin kiertelyn välissä, mutta siellä oli kaikkialla niin kamala tungos, että isoudesta huolimatta tunnelma oli aika ahdas. Tatessa ei ollut yhtä tungosta ollenkaan. Kaikkiin näihin julkisiin museoihin on vapaa pääsy, mutta toki näissä niin kuin kaikkialla muuallakin pyydetään vapaaehtoista kontribuutiota parista punnasta ylöspäin. Niiden ylläpito maksaa, ja kyllä me se pari puntaa aina annettiin.

Lontoo 1

2011-10-25T09:57:00.002+03:00

Lontoossa perheen kanssa. Halusivat tänne. Eivät ole koskaan käyneet. En kyllä minäkään ole pysähtynyt täällä n. 35 vuoteen. Olen kyllä käynyt Briteissä muualla, mutta mennyt tästä aina vain lävitse. Suurelta osalta tämä on entisellään. Jokin toimii, jokin ei. Tubesta pätkät toimii, toiset ei. Paikalliset tietää asiat, turistit ei. Siellä vain odottelee kapsäkkien kanssa laiturilla junaa, joka ei koskaan tule. Kaukaa toisilla linjoilla kiertämällä sitten pääsee eteenpäin. Pyhän Paavalin kirkkoon ei pääse, koska sen ympärillä on globaalia oikeudenmukaisuutta mielenosoittava telttaleiri, missä aktivistit ilmoittaa pysyvänsä jouluun asti. Ei ne kirkon oven edessä ole, mutta ovet on kiinni kuitenkin. Mikäpäs siinä, ei me mielenosoittajia vastaan oltu. Rauhallista väkeä, huutelevat innokkaasti "hello!" ohikulkijoille.

Taten modernin taiteen museon edessä ei ollut mielenosoittajia. Koivuja oli, aika ahtaaseen istutettuja.
Sisällä Gerhard Richterin näyttely. Se oli mielenkiintoinen, monessakin suhteessa. Kun maalaustekniikka on kehittynyt niin pitkälle, että taitava taiteilija osaa maalata täysin valokuvaan verrattavan taulun, niin mitä sen jälkeen enää on tehtävissä? Siirtyä muotoihin ja väreihin, erilaisiin intellektuaalisiin kokeiluihin. Moraalisiin, kulttuurillisiin, demokraattisiin ja ylipäänsä poliittisiin elementteihin maalauksissa. Ei kai sille mitään mahda. Mutta jotensakin kaipaa kuvia ihmisistä.

Tower Bridge oli mielenkiintoinen. 1800-luvun teknologia on mielenkiintoista. Se oli teräkselle kaunista muotoa antavaa aikakautta. Paksuja niittejä, hyvin lujaa, raskasta ja konkreettista. Täällä tulee vastaan nopeaan tahtiin monenlaisia historiallisia kerrostumia. 1800-luvun estetiikka taitaa sopia minulle paremmin kuin moderni. No, monenlaisten kanssa tulee toimeen.

Kirjava

2011-10-22T22:35:00.004+03:00

Nyt tämä alkaa olla valmis, pinta ainakin; reunoja voi vielä miettiä, mutta eiköhän jää ensi vuoteen. Tein tänään viimeiset viimeistelyt rälläkällä, saumasin ja pesin.

Tällaista tämä nyt vain on. Kirjavaa, niin kuin perhe tilasi. Musta kuitenkin sitomassa kuvioita yhteen. Aika Mussorgskia. Jota yleensä olen kuunnellut kivikuormia ajaessani. Näyttelykuvat on vaimon raktorissa aina sisällä soittimessa. En itse asiassa ikinä mitannut mikä aukion pinta-ala on. Ajoin vain kiviä trailerilla niin monta kertaa kuin tarvittiin.

En oikein keksinyt muuta helppoa tapaa liittää betoninkappaleet aukion päässä oleviin luonnonkiviin kuin sepelin. Ehkä siihen ei sen kummempaa tarvitsekaan. Pitää miettiä. Kivipallot ei vielä ole millään kiinni. Ajattelin kiinnittää ne jalustalaattoihin terästapeilla, mutta koska siinä joutuu vähän nostamaan noita n. 60 kg palloja, niin jätän sen myöhemmäksi. Kunhan arpi mahassa on kokonaan parantunut.

Näkymä sammakkolammelle päin.

Löysin vähän jopa violettiakin eurokiveä. Kaarteisiin on kyllä kehitetty ihan oma kivensäkin, jossa on kaikki kulmat pyöreitä. Tykkään kuitenkin enemmän tehdä kaarteet eurokivellä. En tiedä miksi.

Sain mielestäni liitettyä uuden kiveyksen vanhaan pätkään kohtalaisen siististi. Vanhasta lähti saumatessa ja pestessä sammalet isoksi osaksi pois. Tulee ensi kesänä takaisin. Lammen vieressä on aina niin kosteaa ja varjoisaa, että sammal kasvaa nopeasti. Saa sitä jonkun vuoden välein vähentää.

Liitos lammen rannan pesubetonilaattoihin on vähän kökkö. Kivituhkaa. Tarkkaan leikkaamalla olisi tullut parempaa jälkeä, mutta kun satoi melkein koko päivän. Ei tehnyt mieli rälläköidä kuin sen verran että sain eri suunnista tehdyt eurokivijonot yhteen. Jos kivituhka haittaa silmää ensi kesänä, niin pitää katsoa tilanne sitten uudestaan.

Eiköhän tämä tästä. Saa marraskuu tulla.

Lokakuun hommia

2011-10-21T22:16:00.005+03:00

Tuhatkauno avaa nuppuaan.

Vaimon ruusu on avannut.

Purin vähän vanhaa kiveystä lammen vierestä. Routa on sitä vähän heilutellut, tehnyt pieniä vuoria ja laaksoja. Ja kasvillisuus alkoi peittää sen; nyt toki jo kaikki on kitketty. Voimakkaasti siellä missä ei juurimattoa ole ollut; etualalla, missä on ollut juurimaton pätkä, kasvit ei pääse voimistumaan. Sammal kasvaa kyllä hyvin joka paikassa, mutta sillä ei juuria olekaan. Sammal on nättiä.

Asensin sinne kerroksen 30 mm Finnfoamia, sen mitä sitä oli jäljellä. Saa nähdä ensi keväänä mitä sille tapahtuu. Maassa on kerros sepeliä, sen alla 20-80 mm mursketta, sen alla suodatinkangas, ja alimpana täkäläinen jankko. En muista miten syvään mursketta on, saattaa vaihdellakin 10-30 cm välillä. Joissain kohdin routa on tuntunut, joissain ei. Vasemmassa reunassa kaarteen kohdalla on ison kiven yläkulma. Niin ison ettei sitä käsin maasta pois saa. Kohdan saa tasattua kivien tasoon kivituhkalla. Mutta juuri siellä ehkä tulee esiin maan liikettä keväisin.

Tämä pirun katselulaite vääristää kuvien muotoa. Keskimmäinen kuva, ruusu, menee ainakin minun selaimessani kapeaksi, korkeuden muuttumatta.

---

Vika näkyy olevan Operassa, Google ilmeisesti haluaa tehdä kilpailijalle jäynää. Chromessa ei sitä vikaa ole, eikä Firefoxissa eikä Safarissakaan; sen sijaan niissä yhdessäkään Tuhatkaunon kuva ei lataudu kunnolla pelkässä blogin katselussa ilman sitä katselinta. Näkyy vain viipale vasemmalta laidalta. Muut kuvat tulee ok. Täällä konemaailmassa on haittana sama saatanan jatkuva uudistaminen kuin työelämässäkin. Koko ajan jotain organisatorista kipua; suurimmasta osasta siitä ei ole mitään hyötyä, osasta on selvää haittaa.

Jatkuu ja jatkuu

2011-10-20T22:07:00.007+03:00

Lämmintä riittää. Pakkaset pysyy kaukana. Syksy jatkuu ja jatkuu vain. Härkäpapu kukkii edelleen. Sillä on mukavat kukat, sopivat värit.

Ja minun betonikiveyshommat jatkuu ja jatkuu aina vaan, joskaan ei kovin nopeasti. Ei ehdi kuin vähän silloin tällöin kerrallaan. Rälläkkähommissa vaihteeksi.

Blogeriin on näköjään vaihdettu jokin uusi tyhmä kuvien esittämistapa.

2011-10-15T21:22:00.002+03:00

Veljentyttärentyttäret oli käymässä yökylässä. 7- ja 11-vuotiaat. Menivät mekastaen ympäri taloa koko ajan minkä olivat valveilla. Terveitä tyttöjä. Koska he ovat tottuneet varsin lämpimään kerrostaloasuntoon, lämmitin taloa lähemmäs heidän normaalia huonelämpötilaansa. Mutta kun meillä on aina 5-10 astetta kylmempää, niin kyllä se etenkin yöllä kuumalta tuntui. Piti nousta ja jäähdytellä itseään tietokoneen ääressä toista tuntia aamuyöstä. Jos heillä on +25 ja meillä +16 makuuhuoneessa, niin onhan siinä ero.

Isä pääsi sairaalasta. Oli siellä reilun viikon. Keuhkoveritulppa, mikä hänet heikoksi oli vetänyt. Hoitamatta parisen viikkoa, kunnes yksi lääkäri viimein tajusi mistä oli kysymys. Nyt vähän virkeämmässä kunnossa. Kävin hänelle lääkkeet apteekista ja kaupasta ruokaa samalla kun palautin pikkutytöt äidilleen.

Ei tullut viime yönä mitään pakkasta, vaikka lupasivat -3 astetta. Kävi lähellä +0:aa, mutta siinä se. Jopa kisssankellot kukkivat vielä heinikossa.

En kuitenkaan ole päiväkausiin saanut otettua kameraa käteeni, niin että kuvia ei ole.

Oma arpeni on jo aika hyvin parantunut. Tosin kyllä sekä leikkuujälki että tikkien jäljet vielä hyvin näkyvät, enkä ole edelleenkään kovin raskaita esineitä nostellut, mutta liikkumisessa ei enää haittaa ollenkaan.

Laula mu laulu helisev hääl

2011-10-15T04:08:00.003+03:00

Tässä toinen hieno esimerkki virolaisista taidoista. Jana Kask laulaa, lienee vuodelta 2009, mutta muut tiedot minulta taas puuttuvat. Virolaisia on niin vähän täyttämään Wikipedia kaikella tarpeellisella tiedolla.

Ma ei kuule ja ma ei näe

Mu loodud laul mu endal kuulmata nii jääb.

Laula mu laulu, helisev hääl!

Kui ma ei saa seda kuulata laula siiski

mulle.

Sinu imelist laulu keegi kuulamst vist ei väsi eal.

Ta puudutab ju iga üksiklast.

See laul, mu laul, las sinule jääb.

Sest sul on valgus, helisev hääl, et laulda

seda laulu.

Sest sul on hääl ja ma usaldan sind

su huultel lauluks muutub mu hing.

Ma kuulen sind

Lauluks ei muuda lembust keegi muu

keegi ei pane kaasa laulma mind.

Keegi ei ole tundeist lauldes nända loomutruu

ja nii

lembust ma mõistan kuuldes laulmas sind.

Kui on meri hülgehall

2011-10-15T03:51:00.004+03:00

Olen kovin tykästynyt virolaiseen musiikkiin. Sitä ei koskaan Suomen radiokanavilta kuulu, mutta hyvää ne lahden eteläpuolella tekevät. Kuten tämä vanha elokuvasävelmä vuodelta 1978. En saa selville laulun tekijöitä enkä laulajiakaan.

Kui on meri hülgehall ja sind ründamas on suur hall,

nõnda hea on mõelda siis, et kuskil rannaliiv

ja mere ääres väike maja ootamas on mind.

Nii hea, nii hea on mõelda siis, et kuskil rannaliiv

ja mere ääres väike maja ootamas on mind.

Mitä enemmän viron kieltä kuuntelee, sitä enemmän siitä tykkää, ja sitä ymmärtääkin aika paljon, kun rakentelee sanojen mielleyhtymistä palapelejä ja saa niitä vähitellen valmiiksi. "Väike" lienee samaa juurta kuin "veikeä", mutta mitä ilmeisimmin se tarkoittaa nyt virossa "pientä". Mutta eihän veikeä oikeastaan koskaan voi suomessakaan suuri olla; pieni tai pienehkö sen on oltava, jotta se voisi olla veikeä, olipa "se" mitä tahansa. Viro on hyvin mielenkiintoinen kieli. Ja hyvin laulavat ja soittavat siellä.

Autoradio

2011-10-13T21:09:00.003+03:00

Autoradio on vähän ongelma. Oli kerran aika, jolloin tykkäsin kuunnella aamuisin Radio Aaltoa töihin ajellessani. Ennen kaikkea siksi että siellä puhui Olga K. Ihan sama mitä se puhui, kunhan puhui. Tykkäsin äänestä. Harri Moisio sen kaverina kelpasi myös. Aika usein siellä tuli lapsiperhejuttuja, mikä sopi minulle. Iltaisin kotiin ajellessaan saattoi kuunnella vaikka Groovea, vaikka siellä olikin usein vähän höpsöjä toimittajia, mutta siitä ei iltaisin niin välittänyt. Sitten Aallossa alkoivat kehittää, toivat uusia pahaäänisiä toimittajia, ja samalla se lakkasi kulumasta jatkuvasti täällä kaukana. Joskus kuului, joskus ei. Olga K lakkasi kuulumasta kokonaan, vaikka silloin tällöin yritin tehdä koekuunteluja. Niinpä luovuin siitä.

Nova ei jotensakin sovi minulle. En saa siihen makua millään. Enkä erilaisiin rokkiasemiin, jotka käyttää soittolistoja. Yhdeltä bändiltä ei koskaan soi kuin se yksi kaikkein kulunein kappale, ikään kuin vuosikausia kasassa olleet bändit ei olisi mitään muuta koskaan tehneet. Eikä toimittajat osaa enää puhua kappaleista mitään, jos nyt nimen ja esittäjän osaavat lukea listasta. Toki nykytähdiltä tulee listalle aina uusia hittikappaleita, mutta kun on kuunnellut pop-musiikkia 1960-luvulta lähtien paljon, niin on jo oppinut että hitissä on oltava ainakin 90% ennestään tuttua ja vain korkeintaan 10% jotain uutta. Jos niinkään paljon. Enkä tietysti kuulu niiden asemien kohderyhmäänkään.

Ei jää paljoa muuta kuin Yle. Sisältö sopisi kaltaiselleni yli 50-vuotiaalle. Kuulun selkeästi kohderyhmään. Sen kuuntelu kuitenkin on ihan kamalaa. On ollut sen jälkeen kun keksittiin autoradiot, jotka etsivät aina saman kanavan voimakkainta signaalia. Mieluiten kuuntelisin Yle Puhetta, koska lehdet usein jää ajan puutteen vuoksi lukematta, ja siellä on mielenkiintoisia asiantuntijahaastatteluja yms asiaohjelmia. Sitä ei voi kuunnella, koska säännöllisesti autoradioni vaihtaa Yle 1:een 10 sekunnin kuluttua. Asialle ei voi kerta kaikkiaan mitään. Oli kuuluvuus kuinka hyvä tahansa, tapahtuu aina sama asia.

No, Yle 1:llä on on joskus mielenkiintoisia ohjelmia, mutta eipä ole aina. Säätiedotusta merenkulkijoille kuuntelen ihan mielelläni, mutta hartaudet ja klassinen laulu jää kuuntelematta. Sen kohderyhmä ei edes ole yli 50-vuotiaat, vaan ehkäpä yli 70-vuotiaat oopperalaulun ystävät. Sen kuuluvuus on myös oudon huono. Aänenvoimakkuus on säädetty paljon hiljaisemmaksi kuin mikään muun aseman. En tajua miksi.

Sitten on Radio Suomi. Se lähettää paljon paikallista ohjelmaa, sinänsä aika mielenkiintoistakin usein. Ongelma on, että etenkin korpiteillä ajellessa se paikka, mistä ohjelma tulee, vaihtuu sen mukaan millä puolella mäkeä on, tai kummalla puolen tietä on hakkuuaukea tai pelto. Eli puhe tai musiikki vaihtuu 10-30 sekunnin välein. Parhaimmissa kuuluvuusalueiden leikkauspisteissä ohjelma voi vaihdella yhtenään neljän eri toimituksen kesken. Radio Suomen kanssa tulee skitsofreeniksi. Se on selvästi tarkoitettu kuunneltavaksi vain kotona kiinteästä radiosta. Ei missään tapauksessa autoradiosta.

Niinpä taitaa olla, että autoradiota voi kuunnella parhaiten pitämällä se kiinni. "Silence is golden", lauloivat ennen vanhaan. Eller, jag borde kanske byta till Radio Vega.

2011-10-11T22:23:00.001+03:00

Yksi suurimmista pianokappaleista mitä on koskaan sävelletty. Mussorgskyn Bydlo. Menee suoraan luuytimiin.

Kontortapetäjä

2011-10-09T20:22:00.006+03:00

Löydettiin tyttären ja koiran kanssa kävelyllä muutama kontortapetäjä (Pinus contorta). Joku joskus mehtäänsä muutaman taimen istuttanut, kuka ja milloin liekään. Enää se paikka ei ole varsinaista mehtää, vaan pieni metsikkö keskellä omakoti- ja rivitaloasutusta. Puiden istuttaja ei luultavasti enää maata ja puita omista, vaan on ymmärtääkseni myynyt maan kunnalle jo ainakin parikymmentä vuotta sitten. Eli se mitä kontortalle tehtiin ei ollut ainakaan yksityismetän tuhoamista.

Istuttihan mehtäyhtiöt sitä puuta 1970-luvulla tuhansia hehtaareja eri puolille Suomea, mutta siemenen alkuperä lienee ollut huono. Ei siitä ole juuri sen jälkeen kuulunut, paitsi että niitä on kaadeltu pois, joko sellaisenaan lahoamaan tai sellukattilaan. Ehkä se ei mehtäpuuna Suomessa kunnolla menesty, mutta mukava että niitä siellä täällä näkee. Vähän vaihtelua. Ei Suomessa kovin montaa puulajia kasva luontaisesti.

Kontortapetäjä on mielenkiintoinen puu, koska sen kävyt on serotiinisia. Ne ei avaudu joka vuosi kuten tietääkseni kaikkien euraasialaisten petäjien kävyt. Kontorta pitää käpynsä kiinni ja siemenet sisällä. Niiden itävyys kestää vuosikausia. Kontorta odottelee mehtäpaloa, ja kun se tulee, tappaa se ehkä ohutkuorisen kontortankin, mutta myös kilpailevat naapuripuut. Samalla kuumuus aukaisee kaikki ne kävyt joita kontorta on vuosikausia oksilleen kerännyt, ja vapauttaa siemenet leijailemaan palaneeseen maahan, missä nyt on tilaa kasvaa.

Kun ei kehdattu järjestää mehtäpaloa, otettiin vain käpy. Pantiin se eilen kuumaksi lämmitetyn saunan kiukaan päälle. En tiedä miten kauan aukeamiseen oikeastaan lienee mennyt, mutta kun puolen tunnin päästä kävin katsomassa, auki käpy oli. Ei tarvinnut kuin ravistella siemenet ulos. Ensi kevät näyttää onko nämä siemenet vielä itäviä.

Rapakonkallion luonnonsuojelualue

2011-10-05T21:25:00.005+03:00

Turkkusest hiukan pohjoiseen on Rapakonkallion luonnonsuojelualue. Kävin siellä kävelemässä. Koko neljää hehtaaria en kiertänyt, mutta vähän kuitenkin. Siellä on komeaa sammaleista kuusikkoa.

Paikan vieressä on Alpo Jaakolan patsaspuisto, joka nyt lokakuussa oli jo suljettu. Mutta mitäs tuosta. Metässä itsessään oli erilaista arkkitehtuuria, ilmeisesti hänen tekemäänsä tai paikalle hankkimaansa. Tämä mökki oli hieno, selvästi jostain muualta paikalle siirretty. Hirsien numerointi oli hyvin näkyvissä. Kauan kuitenkin jo paikallaan ollut. Portaatkin ihan sammalessa.

Betonista ja paikallisesta kivestä tehty patsas löytyi myös metästä, tämä ilmeisesti Jaakolaa.

Kuten tämä samoista rakennusaineista tehty tornikin. En tiedä kuinka monta kymmentä vuotta vanha se on, mutta vielä seisoi. Kauttaaltaan sammaloitunut; kuusten varjossa sammal kasvaa hyvin. Mukava paikka poiketa kävelemässä ajamisen lomassa.

Puolukassa

2011-10-03T22:06:00.004+03:00

Tällaisessa metässä on helppo kävellä. Puolukat alkavat viimein olla kypsiä, joten käytiin keräämässä sunnuntaina. Kuiva tasainen maasto, sammalta ja varpuja, joskus vähän jäkälää.

Mukavia marjoja. Helppo kerätä ja maistuvat aikuisen suuhun hyviltä. Tuntuvat mukavilta sormissa. Käsin keräsin vajaan sangollisen, mukavampaa niin. Määrällä ei minulle ole niin väliä.

Ei jäänyt kesken

2011-10-02T06:29:00.007+03:00

Väärä tilannearvio viikko sitten. Ei mikään ole jäänyt kesken. Kirjavat kivikasat on vaihtuneet hiljalleen kiveyksestä nousseisiin mustiin kivikasoihin, ja kirjavuus pinnassa on lisääntynyt. Kohtuullisesti ainakin; saa yleisväri mustana pysyäkin. Tämän vertainen jo riittää perheen naisväelle. Tästä tulee kyllä aika haihatus. Ei tosin oikeaa kierrätysmateriaalia, mutta valikoidusta sekundatavarasta kuitenkin ilman mitään kokonaissuunnitelmaa, pala kerrallaan vain jotain väriä tai yhdistelmää.

Hidasta tämä on tietysti ollut, mutta eipä tässä kiirettä. Tulee paremman näköistä kun tekee hitaasti. Maha on ymmärtääkseni tykännyt tällaisesta liikunnasta. Kun yhtä betonikiveä kerrallaan vain liikuttelee, ei se ole raskas. Asennot vaihtuvat koko ajan, mutta arpi ei tässä tärise ja koske samalla tavalla kuin kävellessä. Ja tarvitsen minä liikuntaa jotta saan tyhjennettyä päätäni ja väsytettyä ruumistani niin että nukun yöni hyvin.

Minulle sopivaa taideterapiaa. En osaa piirtää muuta kuin tikku-ukkoja, enkä soittaa tai laulaa. Geometristen muotojen tekeminen betonista on niin yksinkertaista, että tätä osaa tehdä. Kuminuijalla päälle jos jokin kivi yrittää jäädä korkeaksi. Niiden mitat selvästi heittävät jonkin verran erittäin, vaikka kaikki on saman tehtaan periaatteessa saman standardin mukaisesti tehtyä tavaraa. Millin parin eroja on sekä paksuudessa että leveydessä. Sen kanssa tullaan toimeen.

Pellavaa ja muuta

2011-10-02T06:07:00.010+03:00

Pellavasta (Linum usitatissimum) ei ole helppo saada hyvää kuvaa. Menee samanlaiseksi sotkuksi kuin heinien kuvaaminen. Näiden siemeniä olisi tiettävästi hyvä syödä. Ne vielä vähän kukkivat, mutta pääosin sylkyt ovat jo muodostuneet. Siemenet on kuitenkin vielä aivan valkeita ja raakoja. Hyvä maku niissä kuitenkin on. Avasin muutaman ja söin.

Uusia kukkiakin alkaa kukkia pellavien seassa nyt kun ollaan lokakuuhun päästy. Nimen tietäisin, jos löytäisin jostain sen siemenpussin mistä nämä heinäkuussa kylvin. Hyvin lämmin syksy ei ole näitä pysäyttänyt, vaan ne jatkavat elelyään kaikessa rauhassa. [Sanna tiesi nimen: sinisievikki Nemophila menziesii]

Samaan aikaan kylvetyt tuhatkaunotkin (Bellis perennis) alkavat kukkia. Tässä ensimmäinen avoin. Lämpimissä syksyissä on omat mielenkiintoiset puolensa. Uudet kukat on niin kovin tuoreen tuntuisia maisemassa, joka muuten on täynnä ruskettuvia varsia ja pudonneita puunlehtiä.

Vettä lisää

2011-09-28T20:51:00.007+03:00

Oli kirkas ja poutainen, välillä jopa aurinkoinenkin päivä. Ja kun aurinko painui mailleen, alkoi taas sataa, tavalliseen tapaan hyvin rankasti. Näin jos sataisi yön olisi järvessä aamulla taas sentti vettä lisää. Saa kuitenkin sataa vielä aika paljon ennen kuin nämä tontinreunuskiveni muuttuvat rantakiviksi. Tänne on järven pinnasta 5 m.

Tässä on maha aukinaisena haikeana katsellut hommia joita joskus teki. Käsin, toki parin kangen avulla, nämäkin kivet on joskus 10 v sitten aseteltu paikoilleen tontin peräkulmalle. Nyt ei onnistuisi.

Sama paikka vastapäisestä suunnasta ja eri valossa. Syksy on ollut niin lämmin, että puut siirtyy talvea kohti kukin omaan tahtiinsa. Joku jo melkein lehtensä pudottaneena, kovin paljon edes viittimättä kellastua; toinen vielä aivan vihreänä täydessä lehdessä.

En malttanut illalla olla tarttumatta pienempiin kiviin. Tuossa kasoissa odottelevat pitkästyneinä että joku asettelisi heitä sepelin päälle. Torikiven puolikas ei paljoa paina, ja saan kyllä sellaisen nostaa. Ei se paljoa paina torikivikään, kun yhden kerrallaan vain nostaa. Polvillaan pystyy hyvin työskentelemään kun liikkuu varovaisesti. Nostelin sitten tunnin verran mustia kokokiviä pois ja täyttelin niiden paikkoja eri värisillä puolikkaan kivillä. Hyvin onnistui. Tiedän hyvin että jos ei varo riittävästi leikkii sekä ompeleiden aukeamisella että mahdollisella tyrällä kaupan päälle, mutta samalla haavaa ja koko ruumista on rasitettava, jotta paraneminen jatkuisi kunnolla. Maaten ei parane, sama tässä kuin selän venähtämisissäkin. Hyvin meni ja mukavaa oli.

Vettä

2011-09-27T21:38:00.006+03:00

Pääsee jo kävelemään sen verran että aivan pieneksi kaventunut elinpiiri alkaa jälleen laajeta. Muutamaan sataan metriin jo, saattoi olla jo kilometriinkin.

Se minkä noissa metsissä nyt panee hyvin selkeästi merkille on miten paljon siellä on vettä. Metsänpohjissa lilluu lätäköitä joka puolella, mutta järviinkään ei taida mahtua enää. Kiinteät sillat alkaa jäädä vedenpinnan alle.

Entinen rahkasammaleinen rantapajukko muuttaa näköään sekin, kun järvi alkaa nousta maalle päin.

En ole ikinä nähnyt täällä näin paljon vettä. "Ikinä" tarkoittaa sitä n. 14 vuotta, jonka olen tämän järven rantamilla asunut. Kesä oli lämmin mutta sateinen, ja syyskuussa sadetta on tullut hyvinkin reilusti. Noihin järviin ehtii kertyä vielä paljon vettä ennen joulua.

Kesken jää

2011-09-25T18:28:00.009+03:00

Olen joskus joutessani iltapuhteilla yms väleissä jatkanut vaimon ja tyttären tilaaman kirjavan kiveyksen tekemistä takapihalle. Kerännyt eri puolilta punaisen ja harmaan eri värisävyjä, kellertävää, ruskeaa ja kareliaa, melkein valkoistakin. Jokusen melkein oranssin löysin myös. Kaikki torikiven puolikasta ... ja on siinä vähän muitakin, hajakokoja. Tarkoitus on upottaa ne tuonne mustan kiven joukkoon epämääräisiksi muodoiksi. Joskus. Kesken jää. Toivotaan että lumi ja pakkanen ei tule liian aikaisin tänä vuonna.

Löysin itseni nimittäin pari iltaa sitten sairaalasta maha kipeänä. Kaivoivat sieltä pois vihoittelemaan ruvenneen umpisuolen, joka ihan tarpeeton olikin. Nyt on pariksi viikoksi kielto tehdä kivihommia tai muuta vastaavaa. Olo on niin heikkokin, ja arpeutuvaan haavaan koskee niin, että ei edes tee mieli. Kävely on hitaampaa kuin jo raihnaisella 83-vuotiaalla isälläni. Kotiin pääsin vuorokauden kuluttua leikkauksesta.

Sairaslomaa en kuitenkaan ottanut, eikä lääkäri sitä tyrkyttänyt, enempi päinvastoin, ammattini tietäen. Työt voi hoitaa sähköpostilla, Skypellä, Connect prolla ja puhelimella sen minkä tarvitsee. Autoa ei voi vielä ajaa itse. Päässäni ei ole mitään vikaa nyt. Tosin se on oma arvioni, ja voi heittääkin.

Se suolikohan minua viime ajat niin pirusti väsyttikin? Sen lentsun lisäksi? Joskus ihminen on niin saatanallisen terve ja pirteä, ja toisin kerroin tuntuu niin ruumis kuin pääkin hajoavan käsiin.

Nyt on hyvä kun saa keinoteltua itsensä ähkimättä tuolilta ylös, tai sille alas. Kusella käynti on määrätietoisuutta vaativa aikaa vievä operaatio. Paskalla en ole moneen päivään käynytkään. Alkaa pelottaa mitä sieltä vielä jokin päivä tulee ja joutuuko ponnistamaan.

Syksy

2011-09-16T21:56:00.003+03:00

Viimeinen selkeä muistikuva työn ulkopuolisesta maailmasta on elokuulta. Oli vielä kesä ja oikein kuumakin. Nyt kun vietti oikein hitaan päivän ja alkaa taas huomata ympäristönsä, ei voi olla toteamatta että syksy on saapunut. On tosiaan.

Uusia kukkia sentään vielä nousee. Colchium ei ole vuosikausiin pettänyt, se vielä jaksaa nousta maasta. Ja on varma merkki siitä että syksy on. Näkyy tuossa vielä joku pieni ruusu ja kurjenpolvikin kukkivan, mutta niillä se on jo jälkikukintaa.

Pinnalle

2011-09-15T21:32:00.003+03:00

Intensiivijakso on ohitse, ja pää alkaa nousta vähitellen taas pinnalle. Heitti vain syysflunssan lopussa päälle. Nyt ei jaksa enää mitään, mutta ei ole vähään aikaan niin kiirettäkään. Joutaa niistämään ja yskimään.

2011-09-08T05:05:00.002+03:00

Miten kaksi viikkoa jatkuvaa sirkusta pystyy imemäänkin ihmisestä mehut. On jo kuin ei olisi millään kesälomalla ikinä ollutkaan. Jouluun on vielä matkaa melkoisesti.

Tänään kotona

2011-09-04T20:40:00.009+03:00

Mansikkamaan laitaan on ilmestynyt puistopökkösieni (Mutinus ravenelii). On ruma ja haisee paskalta. Sen pitäisi Wikin mukaan olla harvinainen ja esiintyä lähinnä Lounais-Suomessa; miksi meidän pihassa? Varmaan käyttää noita olkia ravintonaan. Luovuttaisin sen kyllä Lounais-Suomeen.

Luumut alkaa kypsyä. Tänä vuonna ei ole paljoa, ja vain yhdessä puussa. Muut joko paleltui viime talvena, tai ainakin kukkasilmut paleltui. Mutta nämä on kyllä ihan hyviä.

Vaimo on jo tyytyväinen uuteen kukkamaahansa. Yhden rohjon kasvun rajoitus on saanut monet muut kukkimaan paremmin kuin koskaan. On viimein tilaa.

Niin kuin nämä. Daalioita luullakseni. Vanhoja jo, mukulat vinttikomerossa viileässä talvet.

Tyttären verenpisara lopetti heinäkuun lopulla kukkimisen. Siirsi sen - minä vähän yllytin - elokuussa oman kukkamaansa aurinkoisimpaan kulmaan. Silloinhan se on hyvä siirtää kun se ei kuki. Minkä jälkeen se alkoi tehdä urakalla nuppuja ja kukkia. Olisi vain valmistautunut rauhassa syksyyn, mutta ei näy malttavan.

Vaimo ja tytär ilmoittivat, että mustaa betonia alkaa olla pihassa tarpeeksi. Muuta pitää saada. Tämä polun pätkä, jonka tekemisen aloitin kauan sitten elokuussa, on edelleen kesken, mutta kokeilin siihen tällaista kroaattiruudukkoa. Kelpaa heille, joten jospa jätän ne paikoilleen. Reunojen leikkaukset menee jonnekin tulevaisuuteen. Sinne hamaan. Hinta: 73 euroa + omat työt.

Eestlane olen ja eestlaseks jään

2011-09-04T07:26:00.005+03:00

Alo Mattiisenin laulu vuodelta 1988. Tästä tuli YLEn Teemassa eilen illalla dokumenttia. Oli siinä muutakin, paljon tarpeetontakin, mutta tämä parhaiten mieleen jäi. Mielelläni olisin kuunnellut muitakin virolaisia, tsekkiläisiä ja siperialaisia lauluja enemmän, mutta dokkarin tekijät keskittyi suomalaisiin ja britteihin, joista etenkin jälkimmäiset oli varsin triviaalissa osassa koko touhussa. Suomalaisista tehtiin ehkä vähän liian suuria sankareita. Mutta no, ei se paha dokkari ollut.

Virolaisilla on omassa kokemuksessa jotain samanlaista mitä papallani ja mummollani melkein vuosisata sitten.

Tuhat korda kas või alata,

tuhat aastat tõusu, mitte luigelend.

Oma rahvust maha salata

sama ränk on nagu orjaks müüa end.

Refr. Eestlane olen ja eestlaseks jään,

kui mind eestlaseks loodi.

Eestlane olla on uhke ja hää

vabalt vaarisa moodi.

Jah, just nõnda, vabalt vaarisa moodi.

Tuhat kõuehäälset küsijat:

Vaba meri. Põlistalud. Püha muld.

Tuhat korda tuhat püsijat kõige

kiuste elus hoiab püha tuld.

Refr. :,: Eestlane olen ja eestlaseks jään …

Nende mehiste meeste moodi. :,:

Tampereen iltaelämää

2011-09-01T21:46:00.003+03:00

Tampereella on ihan mukavaa. Kävin illalla päivän päätteeksi syömässä pienessä paikassa jonka nimi oli Tallipihan kahvila. Finnlaysonin vanhalla tehdasalueella on säilytetty kaikenlaista nättiä, tai ainakin tehtaan lopettamisen jälkeen nätiksi muutettua. Puhelias asiantunteva hämäläisemäntä ja hyvät ruuat. Sen enempää en Tampereen iltaelämää katsonutkaan. Riittä jo, aikaisin nukkumaan, töitä huomennakin.

Tampereella paistaa aina aurinko

2011-08-31T19:42:00.002+03:00

Tien päällä aamuseitsemästä iltaan seitsemään, eri kaupunkeja ja eri ihmisten huolia. Tampereella viimein, Holiday Innissä vaikkei lomalla. Koko muussa maassa satoi koko pitkän päivän, jos ei hiljemmin niin sitten rankasti, mutta täällä ei. Sellaista Tampereella yleensä on, sikäli kuin olen nähnyt.

2011-08-29T22:08:00.002+03:00

Isältä petti päivällä jalat alta kaupunkireissun jälkeen. Käytin terveyskeskuksen päivystyksessä. Aikaa siellä meni, nelisen tuntia. Kiirettä ei niillä reissuilla kannata pitää, mutta kun kiireen jättää pois mielestään, niin hyvin siellä minusta asiat hoidettiin. Ukko tutkittiin, pantiin pari piikkiä pyllyyn ja pilleri naamaan, lepuutettiin sängyllä jonkin aikaa ja nostettiin kävelemään. On se jonkin verran heikkona ja horjuvana, mutta kotiinsa minä sen loppujen lopuksi vein. Sinne toki halusi itsekin.

Kun Suomessa elinajanodote hänen syntymänsä aikoina 1928 poikalapsella on ollut n. 52 vuotta, niin on se tuosta elänyt jo kolme vuosikymmentä ylitse, koska sekä syyt sairastua ja loukkaantua ovat vähenneet, että sairaanhoito on parantunut. Käytännössä hänen ikäpolvensa miehet ovat eläneet keskimäärin 72-vuotiaiksi, ja hänen iässään hänen ikäpolvestaan on hengissä enää 20%. Kertoilee tilastokeskus. Siinä se vain on sinnitellyt, ikänsä tupakkaa polttanut, viinaa juonut ja ison mahan kasvattanut ukko.

2011-08-28T20:45:00.004+03:00

Täältä pois.

Mitä useammin Virossa käyn, sitä enemmän siitä tykkään. Mikään maan asiantuntija en ole, tämä oli vasta kolmas reissu siellä. Ensimmäinen oli talvella joskus 1995 tienoilla; silloin se tuntui vielä Neuvostoliitolta. Toinen oli viime kesänä, jolloin se oli jo aivan erilainen; nätti, mutta vähän tylyn oloinen. Nyt kolmannella kerralla aloin oikeasti tykätä. Nuorempi väki muualla kuin keskeisissä hotelleissa mielenkiintoisesti kieltäytyy ymmärtämästä suomea, ja vaatii puhuttavaksi englantia. Tällä kertaa aloin itse sotkea viron sanoja puheeseen, ja reaktio oli heti ja usein, vaikkei ihan aina, selvästi lämpimämpi. Samalla kieli, josta ensimmäisellä kerralla tuntui ettei siitä tajua mitään, alkaa vähän avautua kun tottuu intonaatioon. Ja on vähän ottanut selvää sanastosta, ääntämisestä ja kieliopista.

Tätä kohti.

Halusin ajella vähän ennen kotiin menoa, ja kävin Mustilan arboretumissa.

Se on Helsingistä Kouvolaan vievän tien varrella, 120 ha kokoelma erilaisia puulajeja. Olen kävellyt siellä useaan otteeseen, mutta tällä kertaa jätin sen väliin. Katsoin vain heidän taimiaan ja otin taas useita matkaan. Myyvät kohtuuhalvalla (5-12-25 euroa taimen koon, lajin ja astian mukaan) sellaisten puiden taimia, mitä mistään muualta ei saa. Arboretumiin pääsee ja taimia voi ostaa mihin aikaan tahansa. Tuossa kuvassa on arboretumin kahvila, ja sinne maksetaan sen aukioloaikana. Jos se on kiinni, on kahvilan ovessa kolo, josta työnnetään rahat sisään; tasaraha vain pitää olla mukana. Koristekasveja myyvä taimitarha juuri ennen arboretumia on eri juttu; se on tavallinen taimimyymälä, joka myy isokokoisia taimia isommalla rahalla. Arboretumin taimiin saa nykyään siementiedot, eli tiedon siitä mikä on siemenen alkuperä.

Mustila on joka tapauksessa mukava ja hyvin mielenkiintoinen paikka. Voin suositella sitä yhtä hyvin kuin Tallinnaakin.

Viron laulua

2011-08-26T22:00:00.004+03:00

Kävin illalla kortteeriin palatessani konsertissa, virolaista kuorolaulua kuuntelemassa.

Virolaisella kuorolaululla on historiaa, sekä ikää että poliittista historiaa, ja se tuntui kyllä yleisön tunnelmassa, kuten myös laulussa, joka heleili oikein hyvin. Viroksi lauloivat, ja yhden Kalevalalaulun vetäisivät suomeksi.

Aurinko laski Toompean mäen takana, ja tunnelma oli käsinkosketeltavan harras.

Harmaa talo

2011-08-25T21:57:00.003+03:00

Pitäisiköhän maalata talonsa tämän väriseksi. Kuljen tästä ohitse aamuin illoin, ja tämä on miellyttävän rauhallinen, kuitenkin sellainen että tässä on harkittu ja tehty töitä.

Viro on sivistysmaa

2011-08-24T21:50:00.002+03:00

Täällä autot pysähtyvät suojatien eteen kun joku lähtee sitä ylittämään. Aikomuskin voi riittää.

Suhtaudun suurella kunnoituksella virolaisten kykyyn organisoida itsensä. Tallinnan kaupunkikin on nykyään kovin siisti. Kuluneita paikkoja vielä paljon, mutta siistiä. Viroa taitaa pitää alkaa katsoa yläviistoon, ei enää alaviistoon, mihin suomalaiset viimeisen 20 vuoden aikana tottuivat. Äkkiä se maailma muuttuu.

Mary Washington

2011-08-22T08:03:00.008+03:00

Parsa on outo kasvi. Miellyttävä kyllä katsoa ja koskea, mutta outo. Sitä, että siinä ei ole lehtiä ollenkaan, ei niin huomaa, mutta sen huomaa että se ei pysy pystyssä. Varret kasvaa vajaa metrisiksi ja menevät sen jälkeen nurin. Sitten parsa kasvattaa uusia varsia. No jaa ... tilanne voi kyllä johtua siitä, että maassa on paljon kompostia, jota viime syksynä terästin vielä useammalla kauhallisella kanankakkaa. Ravinteista ei ole puutetta ja latvuksista tulee raskaat.

Siementen kylvöstä on nyt kolmas kesä, ja tuossa penkissään ne ovat kasvaneet kohta kaksi kesää. 27.6.2010 olen näköjään ne penkkiinsä istuttanut, eli ei tuossa ole mennyt vielä kahta täyttä kesääkään.

Lajike on 'Glory of Washington', joka puolestaan on vanhan 'Mary Washington' lajikkeen alalaji. Saksassa sitä viljellään nimenomaan vihreän parsan saamiseksi, toki vain kotipuutarhoissa nykyään. Ammattiviljelijät käyttää hybridejä urosparsoja, jotka ei tee marjaa ollenkaan. Pohjoismaissa siitä tehdään myös valkeaa parsaa, mikä minulla on tähtäimessä. Saksassa kun olen parsan syönnin oppinut.

Sipuleita pantiin viereen kasvamaan, kun keväällä parsat vielä pieniä olivat ja siinä oli hyvin tilaa. On ne siellä varjossa kasvaneet sen minkä tarvitseekin. Parsoille piti kuitenkin viritellä narut. Melkein koko penkin käytävänpuoleinen sivu oli nurin.

Olen tykästynyt tuollaisiin tolppien teräsjalkoihin. Maksaa ne jonkun euron, mutta niillä on erittäin helppo iskeä ilman kankea tolppa mihin vain. Toki kuminuijalla hakaten. Ei tarvitse välttämättä lyödä pohjaankaan jos kyse on väliaikaistarpeesta. Narun saa silti vedettyä tiukalle tolppien kallistumatta. Lähtevät helposti maasta irti kun tarve päättyy. Sinkitys päällä on luja; ei näy vahingoittuvan helposti.

Vähän vielä betonikiveä

2011-08-21T22:21:00.006+03:00

Aloittelin vielä pienen kiveyksen tekoa. Torikiviä jäi heinäkuussa jonkin verran ylitse. Olen käyttänyt erilaisten kuormien jämiä takapihalla käytävien tekoon. Jälki on vähän kirjavaa kun betonikivet on mitä sattuu. Mutta ei se täällä haittaa. Päinvastoin.

Teen taas vähän vilunkia Finnfoamilla. Periaatteessa vasemmalla on savipohjainen kasvimaa ja oikealla mahdollisen pihagrillin rakentamisen tarpeiksi tehty alue, josta puolen metrin matkalta savi on kaivettu pois ja alue täytetty 30-100 mm murskeella, jonka päälle on tasattu kuorma sepeliä. En tule sitä grilliä koskaan rakentamaan; serkku jonka kanssa sen veistämisestä joskus puhuttiin, on jo haudassa. Enkä sitä tarvitse kun en mitään grillaa; pidän paikan mieluummin avoimena keräämässä lämpöä luumuille, joita alueen reunalla kasvaa. Joka tapauksessa pohja on valmis, jos siihen joku tulevina vuosisatoina haluaa rakentaa.

Se on routimaton ja paikoilleen asettunut alue, jonka voi rauhassa kivetä. Rajavyöhyke on kuitenkin epätasainen. Koska muuri on pysynyt kohtuuhyvin paikoillaan, pomppimatta keväisin, siinä ilmeisesti ei ole pahasti routaa. Mutta on seassa savea jonkin verran kuitenkin - yhden pinnassa näkyneen patin kaivoin lapiolla pois - eikä murskesyvyys ole yhtä syvä kuin edempänä. Edelleenkään en tiedä onko tällaisella 30 mm vaahtolevykerroksella mitään merkitystä, mutta pannaan sellainen nyt 60 cm leveydelle, kun sitä kerran vielä muutama levy on.

Teen minkä kiviä taas riittää. Tällä työmaalla ei ole kiire. Kunhan jotain tekemistä on. Päätarkoitus kiveyksellä on helpottaa paljain jaloin kävelyä alueella; sepelin päällä kävelyn ollessa vähän raakaa hommaa, etenkin jos on jokin kantamus. Tekee sitä, mutta ei riemuiten. Toinen tarkoitus on lisätä alueen kykyä imeä ja varastoida lämpöä

Lumpeeni siinä vieressä lammessa pukkaa harvakseltaan tänäkin kesänä kukkaa. Kerran valkeaksi muututtuaan ei se enää punaiseksi ole palannut. En edelleenkään tiedä syytä.

Iltapäivä metässä

2011-08-20T21:18:00.006+03:00

Näitä taas, mutta ei niitä nyt löytynyt kuin pari litraa. Tuli kuitenkin käveltyä tunti jos useampikin niiden perässä.

Miinalla oli mukana nuori sulhanen, Roki, jota se hätisteli tiehensä koko reissun ajan. Välillä myös sovussa. Pitivät kuitenkin niin paljon meteliä keskenään suurimman osan aikaa että karhu, joka noissa metissä on vähän aikaa sitten nähty, pysyi kauempana. En ole antanut karhujen estää liikkumistani. Miina nukkui reporankana koko automatkan kotiin. Mehtä ja sulhaset ottaa voimille.

Siihen loppuikin valokuvaus tältä päivältä. Akku loppu, ei tarkistettu aikoihin.

Valkosipulin sadonkorjuu

2011-08-17T21:17:00.008+03:00

Kotona oli satanut vettä jonkun jaloilleen jättämään kottikärryyn 10 cm, mikä on kolmelle päivälle aika paljon. Tämänkin päivän satoi rankasti kokonaan. Alkaa olla jo täyden syksyn tuntu. Ja alkoi olla jo aika korjata valkosipulit maasta. Pitkä kasvukausi niillä on jo ollut, alkoivat nousta maasta huhtikuun puolivälissä lumen sulettua.

Naattien päät oli kellastuneet jo jonkin aikaa, ja tänään huomasin yhtä ryvästä pöytään hakiessani että se oli alkanut haljeta. Eli valmistautua seuraavaan kesään levittämällä kynsiä laajemmalle alueelle. Kynnet alkaisivat juurtua kohta tuon perään. Viime syksynä nostin sipulit vasta syyskuussa varsien lakastuttua, mutta se oli aivan liian myöhään. Niissä oli jo juuret, kuoret löysällä kynsissä ja multaa paljon kynsien välissä. Sipulit on siitä mielenkiintoisia kasveja, että ne oikeasti liikkuu mullan sisällä, jos toki eivät kovin paljon.

Pesin ne ja panin autokatoksen pöydälle kuivamaan. Tuuhea juuristo ja isot ryppäät. Maa jossa ne on olleet oli hyvin miellyttävää. Pehmeää, ravinteikasta, isoja matoja paljon, mustaa ja nättiä. Perusparansin sen maan kaksi vuotta sitten, ja olen ollut tulokseen hyvin tyytyväinen. Sipulit ovat ilmeisesti siperialaisia talvivalkosipuleita. Aika mietoja ne ovat, mutta niin ryppäät kuin kynnetkin on isoja, helppo kuoria ja syödä.

Itusipuleistakin oli kasvanut kesän mittaan paksuja jönttejä. Ne ei vielä ole jakautuneet kynsiin, vaan ovat yksi sipuli. Seuraavana kesänä niistä kasvaisi monikynsinen ryväs. En ole vielä päättänyt mitä kylvän ja mitkä vien syötäväksi. Syyskuussa joka tapauksessa olen niitä kylvänyt 10 cm syvyyteen ja heittänyt aika reilusti kanankakkaa päälle. Se sulaa niin hitaasti, että ravinteet irtoaa kunnolla vasta seuraavana keväänä, eli juuri silloin kun sipulit lähtee uuteen kasvuun. Talvella jäässä kanankakalle ei tapahdu mitään.

Olen näihin oikein tyytyväinen.

Mitään ei ole niin helppo kasvattaa kuin valkosipuleita. Kunhan katsoo että rikkaruohot ei pääse juurella isoiksi, niin mitään muuta ei tarvitse tehdä. Lannoitusta ei tarvitse lisäillä enää, ja syvällä kasvavina ne pitävät itse huolen kosteuden hankkimisesta.

Matkalla Suomessa: Somerniemi

2011-08-17T11:10:00.007+03:00

Tie vei Somerniemelle. Löysin sieltä kauniin supan. Pohjalla on kirkasvetinen lampi, jonka rannoilla kasvaa oikein komeita tervaleppiä.

Reunat ympärillä ovat kaikkialla jyrkät. Tänne on joskus aikoinaan jäänyt todella iso jäälohkare sulamaan omina aikoinaan.

Kavalahaarakasta (Ramaria formosa) kasvoi rinteillä paljon isoina painavina möykkyinä. En tuollaisia monttejä ole koskaan ennen nähnytkään, enkä näin paljon.

Lammella liikuskelee ilmeisesti jonkinlainen Somerniemen shamaani. Rituaalikaluja oli ripusteltu kuusenoksiin.

Varsinaissuomalainen ihminen on vaatimaton, ei pröystäile eikä pöyhkeile. Hän tekee kesämökin, jossa on kaikki tarpeellinen, mutta ei mitään liikaa.

Oli Somerniemellä muutaman kilometrin päässä toinenkin varsinaissuomalainen talo, jonka isäntä ei ihan yhtä vaatimaton ollut, mutta mukavat sillä oli jutut, ja tottunut oli niitä kertomaan.

Koska täällä kaikki oli taidetta ja ainakin joissain paikoin valokuvaus kielletty, jätin ne tykkänään ottamatta portista sisään astuttuani. Kuvia on kyllä verkossakin ihan riittämiin. Hyvin mykistävä paikka. Kovin erilaista taidetta kuin Haehatuksessa, mutta molemmissa on kannattanut käydä.