tiistai 30. huhtikuuta 2013
Pumppu järveen
Tänä vuonna jäät viipyy järvessä pitkään, mutta rannassa on jo vähän sulaa. Sinne pumppu. On se siellä, vaikka ei näykään. On jo halvan veden tarvetta.
Perheestä on myös pidetty huolta. Paistoin niille perunoita illalliseksi. Kaikki meni.
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Moranbong-yhtye eli valtiopoppia
모란봉 牡丹峰 Pionikukkula
Tietoni tähän eri aikoina päivittämääni kirjoitukseen ovat eri puolilta internettiä; PKorean valtiolliselta tietotoimistolta, North Korea Leadership Watchista, yhtyeen Facebook sivustolta, sekä erilaisilta verkon keskusteluforumeilta. Lee Jiminillä on erinomainen artikkeli PKorean musiikkinäyttämöstä täällä. Jotain saa aina selville, mutta aukkoja jää myös paljon. Kuvat ovat kuvakaappauksia konserteista; kansainvälinen tapa, jossa ei kysellä tekijänoikeuksia, mutta joita ei kukaan koskaan perääkään. Jos ne täällä blogissani alkavat kuvaajia häiritä, niin saa ne pois.
Pohjois-Koreassa on aina jotain yllättävää. Tällä kertaa poppia soittava tyttöbändi nimeltään Moranbong, suomeksi Pionikukkula. Kauniita naisia, hyvin soitettua musiikkia ja taistavideossa sotilaita hyökkäysvaunun kanssa etenemässä kohti vihollista. Moranbongiin on koottu äärimmäisen yllättäviä elementtejä. En ole varma mistä nimi tulee; Pyongyangissa on saman niminen kaupunginosa, ja koska yhtye on hyvin leimallisesti pyongyangilainen, voi nimi hyvin tulla tästä paikasta. Sen perusti Koren työväenpuolueen pääsihteeri, marsalkka Kim Jong Un luultavasti joskus vuoden 2012 alkupuolella, pian sen jälkeen kun hänet virallisesti nimettiin maan johtoon isänsä hautajaisten 28.12.2011 jälkeen. Hänen ilmoitetaan tehneen sen uuden vuosisadan kunniaksi, eli siis tietysti vuonna 101 Juche-laskua. Maan nykykalenterissahan aletaan laskea vuodet isoisä Kim Il Sungin syntymästä 1912. Uusi vuosisata vaatii uudenlaista tyyliä.
Yllättävyys on siinä että Kim Jong Un perusti pop-yhtyeen. Tosin se on musiikkityyli, joka tiettävästi leviää myös Pohjois-Koreassa koko ajan; ainakin eteläkorealaista nykymusiikkia levitetään nuorison keskuudessa DVDeinä, tikkuina ja MP3 soittimina. Niitä saa kiinan kautta salakuljetettuina. Toki vuoden 2000 jälkeen ennen välien kiristymistä 2008 Koreoiden välillä oli monenlaista kulttuurivaihtoa, myös muusikoiden ja ryhmien vierailuja puolin ja toisin, ja näitä konsertteja näytettiin televisiossa kummassakin maassa. Toisaalta myös johtaja itse koulupoikana Sveitsissä ja Saksassa 1993-2000 lienee väkisinkin kuullut poppia siellä ja sehän helposti tarttuu. Punk-tyylinen tukkatyyli hänellä on itselläänkin; ei sitä näe muilla PKoreassa. Joka tapauksessa hän perusti Pohjois-Koreaan tyttöbändin, joka soittaa valtiopoppia. Korean tietotoimisto on antanut asiasta seuraavan tiedotteen: "Kim Jong Un organized the Moranbong band as required by the new century, prompted by a grandiose plan to bring about a dramatic turn in the field of literature and arts this year in which a new century of Juche Korea begins.The band just several months old raised its curtain for its significant demonstration performance proclaiming its birth before the world." Moranbongissa on 16-18 jäsentä; laulajien määrä vaihtelee konserteittain. Soittajat ovat aina samat. Jäsenten nimet ovat:
Naiset ovat nuoria ja kauniita, sekä erittäin taitavia muusikoita, joilla selvästi on takanaan pitkä klassisen musiikin koulutus. Täällä esimerkiksi on video, jolla Seonu Hyang-hui nykyistä vähän nuorempana soittaa puuviululla Zigeunerweisea. Bändin ytimenä ovat viulistit. He ovat eniten esillä niin soitossa kuin kameroiden kohteenakin, kitarat, saksofoni, rummut ja piano vain vierailevat ajoittain katseiden kohteena ja pieniä sooloja vedellen. Laulajat käyvät usein esiintymässä, mutta yhtä usein viulistit hoitavat pääesiintymisen. Johtajan nimen osalta kiinaksi löytyy kaksikin tapaa kirjoittaa se, nimittäin 鲜宇香美 ja 鮮于香美, joista jälkimmäinen saattaa olla oikeampi; romanisoinneissa variaatiota on vielä enemmän, yllä olevan ohella ainakin Sonu Hyang Hui, Sunwoo Hyanghui ja Seonu Hyang-hui. Hän on se joka yleensä soittaa katsomosta katsoen eniten vasemmalla. Tässä pianistin ja kitaristin seurassa; värimaailma ja visuaalisuus yleensä on hyvin dramaattista ja huolella tehtyä tässä ensimmäisessä konsertissa heinäkuussa 2012.
.png)
He ovat erittäin ammattilaisia. Joko kaikki tai suurin osa heistä on Pyongyangin Kim Won-gyun konservatorion kasvatteja. Noin suurella ammattimuusikkokokoonpanolla yhtye saa luotua hyvin laajan ja syvän äänimaailman. Pkorealaiseen tapaan kaikki on äärimmäisen hyvin harjoiteltua. Yhtye soittaa aina saumattomasti yhteen ja pysyy aina erittäin täsmällisesti samassa tahdissa.
Heillä on aina hameet; joskus pitkät, yleensä lyhyet; vain rumpalilla on aina housut. Yleisöstä ja konsertin teemasta riippuen tyylit vaihtelevat; alkuaikojen konserteissa, jotka oli selvästi suunnattu myös kansainväliselle yleisölle, heillä oli yleensä siviiliminihameet, sekä koruja kaulalla ja korvissa. Laulajien vaatetus tosin oli osin tähän aikaan vielä Unhasu-orkesterin tyylinen Choson-ot, osin hyvin lyhyet kimalleminihameet. Heidän soittaessaan sotilaallista poppia heillä on joko ruskeat sotilasminihameet, tai valkeat minihameunivormut, jotka eivät ole aivan sotiaalliset, mutta univormut kuitenkin; näissä tapauksissa koruja ei juuri käytetä, ei etenkään sotilaspuvun kanssa. Joka tapauksessa he ovat yhdenlaisia uuden naismuodin edelläkävijöitä PKoreassa, ehkäpä kimaltelevine koruineen myös lupaus mahdollisesta tulevasta yltäkylläisyydestä uuden johtajan alaisuudessa.
He eivät ole erityisen laihoja. Eivät nyt lihaviakaan, paitsi ehkä toinen urkuri on jopa pikkuisen lihavakin. Mutta minkäänlaista puutteen merkkiä heissä ei ole. Sekin merkitsee jotakin PKorean kaltaisessa hierarkisessa yhteiskunnassa. He ovat kotoisin kohtalaisen läheltä huippua. Pohjalta ei edes pääse soittamaan tällaisiin yhtyeisiin, vaan yhteiskunnan pohjalla pysytään pohjalla. Samaa kertoo heidän varmuutensa ja itseluottamuksensa. He eivät arastele esiintyä millaiselle yleisölle tahansa. He ovat tottuneet eliittiin. Heidän tehtävänsä valtiopopin soittajina asettaa heille tietyt rajat, mutta niiden sisällä he myös saattavat käyttäytyä hyvin vapaasti lavalla ja leikitellä siellä, myös valtiojohdon silmien alla. He tuntevat eteläkorealaisia ja varmasti myös läntisiä musiikkivideoita, joista voi ottaa lavaliikehtimisen mallia. Klassisen musiikin peruskoulutus, johon lisätään kiinnostus diskon tyyliseen hyvin vetävään rytmilliseen musiikkiin, varmaan luonnehtii heitä parhaiten. Kuuluminen selvästi kansalliseen eliittiin ei ole mikään paha asia sinänsä. He ovat hyvin taitavia artisteja, ja kohtelen heitä nimenomaan sellaisina. Heidän yhteiskunnalliset juurensa panee kuitenkin selvästi merkille.
Moranbongin debytoi 6.7.2012 Pyongyangissa, paikassa, jonka lava oli elektronisoitu täydellisesti, valoin, tähtisadekonein ja valtavin kuvaruuduin, joiden kautta saattoi näyttää sekä yhtyettä että lauluihin liittyviä videoita. Visuaalisen näyttävyyden lisäksi yllättävää oli musiikkivalinta. Siihen kuului toki korealaisia lauluja, kuten kaiken aloittava korealaisista korealaisin Arirang (taustavideossa näkyy pyhä Paktu-vuori), mutta myös eurooppalaista klassista musiikkia, kuten Czardas kohdassa 0:10:14. Moranbongista tuli välittömästi superyhtye PKoreassa; kerrotaan, että kaupunkien kadut ovat tyhjät kun Moranbong esiintyy televisiossa. Kaikki, jotka voivat, ovat katsomassa. Maailmalla Utubessa levinnein video on laulajien kimallehameissa esittämä laulu, joka näyttää diskopopilta, mutta mikään ei ole varmaa. Sen nimeksi annetaan Let's Learn ja Opiskelkaa valtion parhaaksi!, ja niin kiinalainen käännöskin menee (学习吧 Xuéxí ba!), mutta korealainen nimi, jota he laulussa koko ajan toistavat, on 배우자 (Baeuja) ja tarkoittaa aviopuolisoa. En saa selvää asiasta enempää. Konserttivideolla se on kohdassa 0:20:10. Sitä edeltää nätti balladi kohdassa 0:17:30, sekin lyhyissä hameissa. 0:43:40 tulee komea Voittajan laulu 승리자들 nopeana versiona; erillisjulkaisuna täällä.
0:47:45 alkaa väliajan jälkeen konsertin sensaatiomainen amerikkalainen osuus, joka lähtee liikkeelle Rockyn teemalla. Seassa on kyllä myös eurooppalaista, ja saattaa olla kiinalaistakin. Esimerkiksi 0:55:50 tulee komea diskohitti, jonka nimeä en kuitenkaan tiedä. My Way tulee 0:59:40. 1:05:00 tulee Kukkaistytön laulu 들꽃 세송이, josta siitäkään en tiedä mistä se on kotoisin; erillisenä täällä. Sensaatiomaisin elementti on Walt Disneyn animaatioiden musiikki, taustalla Disneyn filminpätkiä ja lavalla Mikki ja Minni Hiiri, Nalle Puh yms hahmoja tanssimassa; erillisenä yo linkissä, konsertissa kohdalla 1:11:30. Tiettävästi ensimmäinen kerta kun P-Korean televisiossa on esitetty amerikkalaista kulttuuria, ainakin tällä tavalla positiivisessa valossa. Konsertin päättää kuitenkin aitokorealainen Me rakastamme kansamme johtajaa/inmin-i salanghaneun uli lyeongdoja 인민이 사랑하는 우리 령도자 kohdassa 1:36:20. Eli Kim Jong Unin ylistykseen konsertti päättyi. Äärimmäisen laajakirjoinen esitys.
28.7.2012 oli seuraava konsertti, edelleen pääkaupungissa. Teemana oli Korean sota ja sen aselevon solmimisen vuosipäivä 28.7.1953, joten tässä puolet ajasta soitettiin sotilaspuvussa ja toinen puoli siviilipuvussa. Tämä on ehkä paras Moranbongin konserteista; vetävää musiikkia, mukava tunnelma, soittajat hyvällä tuulella ja ohjelmisto monipuolinen. Tässä Seonu Hyang Hui hymyilee
kuten hän joskus tekee nopeita kappaleita soitettaessa; tässä sotilasmarssia. Hän yleensä osoittaa eniten emootiota, tosin toki vain harvoin. Muutkin hymyilevät joskus, kuten esimerkiksi alttoviulisti Cha Young Mi. Muutkin voivat tehdä sitä joskus, ainakin kitaristi.
Pääosin lavalla ei naureskella, mutta hymy kertoo itsevarmuudesta ja -luottamuksesta. Tämä on hyvä konsertti. Sekä pkorealaista sosialistista ja nationalistista realismia että maailmanmusiikkia. Muun muassa pätkä Mozartin 40. sinfoniasta.
25.8.2012 oli vierailu jossain itärannikon varuskunnassa itsensä Kim Jong Unin kanssa. Tämä on vähän jännittynyt ja ilmaisullisesti ahdas konsertti; pääteemana on Jong Unin ylistäminen ja legitimointi sotilaille, musiikki yksipuolista ja laulut enempi emotionaalisen hempeän pitkäveteisiä.
Lokakuussa on annettu yksi konsertti 10.10.2012. Tämä on siviiliyleisölle, mutta tässä konsertissa jäivät pois siviiliminihameet, iltapuvut ja kimallemekot. Niiden sijalle tuli valkoinen uniformu, joka ei aivan ole sotilaspuku, mutta sen tyylinen kuitenkin. Sotilaitahan he toki ovat; näkee siitä miten ne, jotka eivät ole esiintymässä, tekevät asennossa kunniaa kansallislaulun soidessa. Hillityt korut on tämän asun kanssa sallittu korvissa, ranteissa ja joillakin näkyy olevan myös nilkassa tai kaulalla. Musiikki on enempi hempeää poliittista elokuvamusiikkia. Yksi popahtavampi ja viettelevää tanssia sisältävä laulu konsertissa on, nimenä on ymmärtääkseni 우등불 Udeungbul, joka voisi olla Wun lyhty, kuka Wu sitten lieneekään. Kyllä tähän koreaa kunnolla osaava tarvittaisiin. Konsertissa kohdalla 1:11:11, mutta joku on kaivanut sen erikseen tuon linkin taakse. Joka tapauksessa taustavideon tarina on kuitenkin paraatia ja poliittista hurmosta, lauloivat ja tanssivat naiset miten tahansa. He ja video eivät mene ollenkaan yksiin - kun sitä täältä katsoo, mutta mitä ilmeisimmin ne PKoreassa menevät yksiin.
Ja toinenkin 30.10.2012 Kim Il Sungin sotilasakatemian 60-vuotispäivän kunniaksi, samoissa asuissa. Tämä on vauhdikkaampi konsertti, vaikka kaiholauluakin toki on, mutta esimerkiksi kohdassa 0:18:25 on hienoa viulunsoittoa, ja edellä mainitsemani Udeungbul tulee lähes identtisenä versiona kohdassa 0:22:30. Yhtyeessä on iloisempi henki kun he pääsevät näyttämään taitojaan, olipa se sitten sotilasmusiikkia tai klassista. Tai klassista näissä ei enää kyllä kuulla, vain korealaisia sävellyksiä sikäli kuin noita tunnen. Videossa on vain vasen ääniraita. Ei se haittaa. Tämä on aika hyvä konsertti.
Seuraava konsertti lienee ollut vasta joulukuussa, 21.12.2012, Mokran talon pienellä lavalla, sen kunniaksi että PKorea onnistui ensimmäistä kertaa laukaisemaan satelliitin kiertämään maata; Kwangmyongsong-3 raketin 2 versio lähti ilmaan 12.12.2012 ja meni minne pitikin. Satelliitti lähti kiertämään maata, voi olla taivaalla vieläkin. Numeraalisesti onnekkaana päivänä. Se oli suuri päivä Pohjois-Koreassa, ja nainen, joka tavallisesti lukee uutisia televisiossa, on paikalla konsertin alussa lavalla kertomassa satelliitin laukaisun onnistumisesta uskomattomaan tapaansa. Häntä ei voi moni jäljitellä. Moranbongin jäsenillä on tutut valkoiset uniformut, hillitty meikki ja hillityt korut. Nilkoissa kuitenkin enemmän helisevää kuin edellisellä kerralla. Tunnelma on melkeinpä riehakas. Ainakin iloinen ja reipas. Esimerkiksi heinäkuulta tuttu opiskelulaulu Baeuja tulee esiin kohdassa 0:18:40 ja sen perään seuraa nopeasti Udeungbul. Musiikki on popiksi muutettua sotilasmusiikkia, diskoksi tehtyjä poliittisia lauluja ja jokunen poliittinen balladi. Yleisönä on teknikkoja ja muuta onnistuneen laukaisun hyväksi töitä tehneitä; alkuun jäykempiä, konsertin edetessä innostuneempia pukumiehiä. Moranbongin konsertti on heille yksi palkinto onnistumisesta. Edessä viulistit, taaempana saksofinisti ja urkurit.
.png)
Moranbong teki laukaisua juhlistamaan oman versionsa 단숨에 Dansume -nimisestä sotilaslaulusta. Kuuluisa myös siksi että siinä zoomataan ulos Yhdysvaltain länsirannikolta, minkä jälkeen maapallo räjähtää. Täällä erikseen leikattuna. Iso hitti myös seuraavan kevään konserteissa. Dansume tarkoittaa "tauotta", ja sotilaslaulun sanoissa lauletaan sotilaista jotka kulkevat voittoisasta taistelusta toiseen ilman taukoja. Sotilaskuoron version näkee täältä halutessaan. Mitä Moranbong sille tekee on, että yhtye lisää lauluun rajuutta ja nopeutta, sekä klassisen musiikin että 1970-luvun diskon sävyjä. Hitti on valmis. Moranbongin esityksessä on kuitenkin vain yksi sana jota toistetaan, ja se ei ole dansume, vaan kuulostaa sanalta "hanse". Koreaksi se kirjoittuisi muotoon 한세, joka tarkoittaa vuosisataa. En taas tiedä mistä on kyse; pitäisi osata kieltä. Joka tapauksessa laulu on ilmeistä hittimateriaalia, esiintyy usein myöhemmin Moranbongin konserteissa. Toinen erillisversio on seuraavasta Uudenvuoden konsertista ja ainakin tämä myöhempi erikseen leikkaus kannattaa katsoa. Tuollaista käytöstä yleisöltä ei olisi voinut odottaa isän Kim Jon Ilin aikana. Osa ryntää lavan eteen tanssimaan. Ehkä kuitenkin käskettyinä; tanssijat näyttävät kaikki lähteneen liikkeelle määrätyiltä paikoilta. Performanssin varsinainen auditorio taitaa olla television katsojat ympäri valtakuntaa.
Uudenvuoden konsertti on seurannut pian 1.1.2013; yhtyeellä on kova tahti, myös koska ohjelmisto on aina osittain uusi. Sen pitää harjoitella erittäin paljon. Sieltä voisi ottaa erikseen komean diskohitin, joka tuli esiin jo kohdassa 0:08:53 ja jonka nimi on ymmärtääkseni 설눈아 내려라 Seolnun-anaelyeola (joka on Googlen ohje ääntämiseen, ei varsinainen romanisointi)... olisiko suomeksi leijailevat lumihiutaleet? Se on vanha korealainen laulu, myös lastenlauluksi sopiva, mutta Moranbong teki siitä tanssittavan version. Se on myös selvää hittiainesta ja erikseen leikattuna jälkimmäisessä linkissä. Yleisö lähtee jo tässä vaiheessa hihkumaan. Puvustona Moranbongilla on tällä kertaa mustat minimekot, jotka jättävät myös käsivarret ja vasemman olkapään paljaiksi; oikean olkapään päällä on musta kangasruusu.
Laulajilla on pitkät iltapuvut, mutta samaa sarjaa. Koruja runsaasti nyt, etenkin laulajilla. Juhlapäivä, siviilipäivä, kaikki hyvin. Pääosin konsertti on aika tyypillinen uudenvuodenkonsertti ja laulut hivenen pitkästyttäviä, mutta niin kai niiden pitää tuollaisessa tilaisuudessa olla ympäri maailman. Raketin laukaisulaulu löytyy kohdasta 0:31:30. Kohdasta 0:44:40 alkaa mielenkiintoinen vartin mittainen osuus, jossa esitetään 10-30 s pätkiä maailmanmusiikkia. Pääosin länsimaista, mutta selvästi myös kiinalaistakin, ja epäilen että myös venäläistä, vaikka kaikkea en tuntenutkaan. Nopeita klassisen musiikin pätkiä, La cumparsitaa, wieniläisvalssia ja muuta iloisessa sotkussa. Mitään tällaista ei ole kuulunut kesän 2012 jälkeen. Viulistit hymyilivät välillä soittaessaan näitä. 0:50:30 on jopa harvinainen parin sekunnin pätkä missä he esiintyvät tanssityttöinä.
Keväällä 2013 on ollut erittäin kireä tilanne Yhdysvaltain ja Etelä-Korean suhteen, joten Moranbongin tyyli on vain sotilaallista ja patrioottista. Kansainvälistä musiikkia ei juuri ole. 1.2.2013 on pidetty yksi konsertti yhdessä Kansanarmeijan soittokunnan ja kuoron kanssa Pyongyangissa. Muutos näkyy tässä konsertissa hyvin. Yhtyeen ulkonäkö on muutettu. Selkein muutos on, että tyttöjen tukat on leikattu. Ennen ne olivat eri pituisia kullakin, hyvinkin pitkiä ja liehuvia, koristeellisesti aseteltuja, mutta nyt tukan pituus oli korkeintaan kaulalle asti. Naissotilastyyliin.
Puvusto on valkoiset uniformut, mutta hillittyjä koruja on korvissa, ranteissa ja kaulalla. Seonu Hyang Hui, johon räväkämpi tyyli ilmeisesti henkilöityi, on joutunut sivuosaan. Armeijan soittokunnan johtaja johtaa musiikkia, eikä hän, ja Moranbongin viulistien joukossakin hän näkyy kameroissa viimeisenä, eikä ensimmäisenä. Lihavampaa urkuriakaan ei paljoa näytetä, vaan enemmän laihempaa. Pääosassa konsertissa ovat laulajat; eli patrioottiset sanat, eivät sävelet. Taide on selvästi alistettu politiikalle. Rakettilaulu alkaa kohdassa 0:34:43, mutta se on vähän ponneton, puuroutuu suuren kuoron ja soittokunnan kanssa, eikä siinä hymyile kukaan. Konsertin ainoa instrumentaalikappale; kaikki muu on laulua.
Pohjois-Korea teki kolmannen ydinkokeensa 12.2.2013, minkä jälkeen kansainvälinen tilanne kiristyi entisestään, myös Kiinan johdon osoittaessa ärtymystä, ja YK:n pakotteiden kiristyttyä. Moranbongin toiminnassa sotilaallisuus lisääntyy. 11.4.102 eli 2013 on jälleen käyty jossakin varuskunnassa, jonka numero on 630. Voi olettaa että näitä varuskuntavierailuja olisi paljon enemmänkin. PKoreassa on maailman suurimmat asevoimat miesmäärällä mitattuna, lähes 10 miljoonaa, tosin reservikin tähän laskettuna, mutta joka tapauksessa varuskuntia riittää. Se on hyvin mielenkiintoinen video. Moranbong on selvästi keskushallituksen edustaja, joka otetaan vastaan ja hyvästellään sotilassoittokunnan soittaessa, joka kukitetaan tullen ja mennen, ja joka istuu eturivissä sotilaiden esittäessä ensin heille taitojaan. Taaemmassa rivissä katoksen alla kenraalien parissa istuu tosin Kim Jong Unin täti, joka edustaa aivan ylintä valtiojohtoa; perhedynastiahan PKorea on, muodollinen asema ei ole niin olellinen, eikä mitään virkaa tarvitse välttämättä olla ollenkaan. Tai oikeammin sanottuna PKorea on muutaman suvun hallitsema valtio; sukujen, joiden patriarkat kuuluivat Kim Il Sungin lähipiiriin 1930-luvulta eteenpäin. Heillä on hallussaan kaikki olennaiset johtavat asemat puolueessa, sotavoimissa ja valtion hallinnossa. Kimien suku vain on ylimpänä; muut tukevat sitä, jotta säilyttäisivät omat asemansa.
Moranbongilla oli nyt valkeat uniformut ilman koruja, en erottanut edes korvissakaan mitään. Tukka oli edelleen lyhyt. Laulut marsseja ja hempeää tunnelmointia; ehkä sellainen sopii sotilaille. Rakettilaulu tulee kohdassa 0:38:40 ja on jälleen suurin villitsijä. Konsertti upposi sotilaisiin hyvin. Todella hyvin. Naamasta näki. Enkeleitä kävi heille soittamassa ja laulamassa valtiopoppia.
25.4.2013 Monranbong on pitänyt konsertin Mokran talossa PKorean kansanarmeijan perustamisen 81-vuotispäivän kunniaksi. Yleisö on varsin arvovaltaista, eli puolueen, armeijan ja valtion ylintä johtoa sekä joukko ulkomaisia diplomaatteja. Videolla näkyvät nuoret miehet harmaissaan ovat sisäisen turvallisuuden joukkoja. Konsertti oli Kim Il Sungin ja Kim Jong Ilin haudoilla käyntien jälkeen, ennen arvovieraiden ruokailua, mikä tapahtui samassa salissa. Kim Jong Un oli paikalla, mutta koko koreografia oli erilainen kuin ennen. Ilmeisesti talvella lapsen synnyttänyt vaimo Ri Sol Ju ei saapunut saliin hänen vierellään, vaan istui laihtuneena erillään; North Korea Leadership Watch väittää hänen esiintyneen julkisesti ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen vasta kahta päivää tämän konsertin jälkeen, mutta kyllä hän videolla selvästi on mukana vaaleanpunaisessa puvussa eturivissä. Kamera käy hänessä useaan kertaan, mutta aviomiestä ei näytetä. Kim Jong Un esiintyy vain saapuessaan, jolloin hänelle hurrataan ja taputetaan, sekä poistuessaan, jolloin hänelle jälleen taputetaan; hän voisi yhtä hyvin olla kannettava patsas, valtiolippu tms, joka tuodaan ja viedään seremoniaan sopivissa kohdissa. Mitään johtajan arviota konsertista hän ei esitä kesän 2012 tapaan. Kansallislaulun soidessa KJU ei tehnyt kunniaa kuten on ennen tehnyt, vaikka hän on marsalkka ja sotavoimien ylipäällikkö; seisoi vain siviilien tapaan. Muut sotilaat kyllä tekivät. Vaikea tietää kuinka tätä tulkita, mutta jos tätä symboliikkaa vertaa heinäkuun 2012 symboliikkaan, niin marsalkka Kimin silloin lanseeraama symbolinen toimintatyyli on pantu kokonaan jäihin. Mikä hänen asemansa sitten lienee; johtaako hän maata, vai onko hän pelkkä koriste, jolle taputetaan ja hurrataan, ja jonka avulla järjestelmä hankkii tarvitsemansa perinnöllisen johtajuuden legitimiteetin?
Moranbongin ulkonäössä näkyi sama tilanne, kuten yllä kitaristi Kang Ryeong-huin muodossa. Poissa oli jo valkoinen uniformukin, ja nyt he soittivat maastopuvuissa, toki lyhythihaisissa ja minihameisissa, sekä korkeakorkoisissa sandaaleissa. Heillä oli myös sotilaan kauluslaatat, mutta niiden symboliikka ei ollut samanlainen kuin varsinaisten maavoimien sotilaiden, eli vihreällä pohjalla keltaisia viivoja (aliupseereille) tai keltaisia tähtiä (upseereille). Moranbongin jäsenillä oli punaisella pohjalla keltainen tulppaanin näköinen merkki laatoissaan, enkä tiedä sen merkitystä. Olkalaatoissa näkyy tarkemmat sotilasmerkit; vänrikkejä he näyttävät pääosin olevan, pari kapteenia seassa, Seonu Hyang-hui muun muassa. Joka tapauksessa heillä on upseerin eikä aliupseerin laatat. Yllättäen kevyet korut oli nyt hyväksytty sotilaspuvun kanssa, eli naisilla oli korva- ja rannerenkaita, meikin ollessa melkein huomaamaton. Musiikki oli osin reipasta sotilasmusiikkia, kuten tilaisuuteen kuuluu, patrioottisen hempeyden lisäksi, mutta heidän tyylilleen kuitenkin sovitettua. Jonkinlaista marssin, diskon ja progressiivisen viulurokin yhdistelmää. Moranbongin jäsenet pitkästä aikaa hymyilivät ja olivat iloisen näköisiä, konsertin alussa, vakavoituen sitten taas. Heitä ei sotilaallisuus sinänsä ilmeisesti haittaa, kunhan pääsevät soittamaan oman tyylistään musiikkia. Kuulijoiden arvovaltaisuus ei heitä selvästikään jännittänyt. Moranbongin yhtyeessä ei ole enää lihavaa urkuria. Piti miettiä pitkään onko hänet vaihdettu uuteen saman näköiseen, mutta kun videoita aikansa katsoo, niin kyllä hän on sama. Rajusti laihempana vain, tuolla sellisti Yoo Eun Jeongin takana.
Edellisissä helmikuun ja huhtikuun konserteissa häntä hädin tuskin näkin videoilla, vaikka hän paikalla olikin, joten hänen laihtumistaan ei oikein voinut seurata. Neljässä kuukaudessa hän joka tapauksessa menetti nopeasti suuren määrän kiloja, joten syöminen näinä kuukausina on ollut hyvin vähäistä. Valtiopopin soittaminen on kurinalaista toimintaa. Nyt tässä konsertissa kamera on seurannut häntä usein, eli hän on jälleen näyttämiskelpoinen. Vähän maassa toki on ruokaa muutenkin nyt keväällä kun varastot on syöty; moni muukin on nähnyt nälkää. Seonu Hyang-hui on palannut entiselle paikalleen johtajaksi, ja kamera seuraa häntä nyt viulisteista ensimmäisenä. Vaikea tietää mikä milloinkin on merkityksellistä ja mikä ei.
Heidän taitonsa menevät sotilaspoppia soittaessa jokseenkin hukkaan. Saisivat palata heinäkuun 2012 tyyliseen monipuolisempaan musiikkiin.
24.6.2013 Kim Jong-un vieraili kaukana pohjoisessa lähellä Kiinan rajaa tarkastamassa paikallisia tehtaita Kanggyen kaupungissa, Changangin provinssissa. Tällä kertaa ilmeisesti kohtuullisen tyytyväisenä; alueella on kiinalaista rahaa ja teknologiaa, joten tehtaat vaikuttavat toimivilta. Monranbong-yhtye oli hänellä mukanaan, mikä osoittaa jälleen kerran kuinka lähellä valtion johtoa se on. Kanggyen konserttisalin tekniikka ei riitä videoiden näyttämiseen bändin takana, mutta valojärjestelmä siellä on kuitenkin. Video jää vähän suttuiseksi. Yleisönä on paikallisia siviilejä, joille Moranbong-yhtye yhdessä johtajan näkemisen kanssa on kunniapalkinto. Konsertti on ammattitaitoinen, kappaleet ideologista peruskamaa, yleisön hyvin tuntemia lauluja. Erityisiä innovaatioita siinä ei ole. Youtubeen videon on pannut joku, joka ei oikein ole osannut; se on jaettu neljään osaan, joista yksi puuttuu:
1/4
2/4
3/4 puuttuu
4/4
27.7.2013 on Korean sodan päättymisen - PKorean kannalta sodan voittamisen - vuosipäivä, tällä kertaa 60-vuotispäivä. Tätä on juhlittu Pyongyangissa Mokran talossa sotavoimien johdon, sotaveteraanien ja nuorempienkin sotilaiden kanssa. Moranbong-yhtye on ensin pitänyt täysimittaisen konsertin, minkä jälkeen on syöty ja pidetty puheita. Laulut on tietysti pääosin sotilaallisia tällaisena vuosipäivänä, ja reipastuvat vielä loppua kohti. Vaatteet ovat kuitenkin vain valkeat; kevään 2013 ylikorostuneen militaristinen ulkoasu näyttää vähän lievenevän kesän tultua.
05:20 presidentti Kim Il-sung pitää puheen, bändi soittaa
13:00 alkaa hieno instrumentaali 17:15 asti
19:40 tienoilla on myös yli minuutin viuluintro, Seonu Hyang-hui soolona hivenen aikaa
32:50 alkaa selvä enkelikuoron pop-hitti, hyvin herttaisesti laulattu ja tanssittu; 34:15 zoomataan laulajien jalkoihin, ensimmäistä kertaa tuollainenkin näytetään.
36:50 presidentti Kim Il-sung saapuu taas pitämään puhetta, bändi soittaa
3.8.2013 - mahdollisesti, tarkka päivämäärä jää epäselväksi - on Moranbong-yhtyeen konsertti valtion kiitokseksi niille, jotka ottivat osaa 27.7 päivän paraateihin ja järjestelyihin. Tämän suuren konserttihallin nimeä ei koskaan kerrota, vaikka Mokran talon nimi aina muistetaan mainita. Konsertin ohjelmisto on pitkälti samanlainen kuin viikkoa aikaisemmassa konsertissakin, mutta ei kuitenkaan aivan; tämän konsertin kestokin on yli tunnin, ja versioissa on eroa. Esimerkiksi kansallislaulu alkaa tässä konsertissa a cappella kohdassa
0:03:00; nättiä, tällaistakin voisi olla enemmän.
0:5:50 on edellisessäkin konsertissa ollut presidentin puhe, vain ääni ja valokuva
0:13:30 - 0:17:30 sama komea monimutkainen instrumentaali, hyvin vakavana. Jokin oopperasävelmä luultavasti. Olen tähän kovin tykästynyt.
0:20:05 Seonu Hyang-hui vetää pienen nätin soolonsa
0:35:00 viulistit jopa jättivät viulunsa ja kävivät tanssityttöinä. Menossa on tämänkertainen pophitti. Mutta ei viulistien tanssista paljoa näe. Eikä sille näe mitään erityistä syytäkään, se on niin lyhyt; ehkä he vain halusivat käydä tekemässä jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
0:37:50 presidentti saapuu jälleen pitämään puheensa
0:50:50 on taas instrumentaali, sotilasmarssi. Tykkään näistä, koska taustavideosta huolimatta niissä taiteellinen ylittää poliittisen; lauluissa sokeroitu poliittinen on aina päällimmäisenä, paitsi pop-hiteissä, jotka on pelkkää sokeria, mutta sellaisina ok. Samoin a cappella -laulussa laulu itse menee poliittisen ylitse äänen, eikä sanojen, noustessa etusijalle. Seuraavan kappaleen intro on myös hieno; 0:54:57. Laulun jatkuessa näytetään kuinka osa yleisöstä villiintyy tanssimaan lavan edessä. Kuuluu Kim Jong Unin aikaiseen koreografiaan joissakin konserteissa.
1:04:10 alkaa mielenkiintoinen videosarja, joissa jokainen kolmesta valtionjohtajasta vuorollaan ojentaa aseen sotilaalle; symboloi syklistä dynastista aikakäsitystä, jossa järjestelmä ja sen toimintalogiikka pysyy aina samanlaisena. Ajan käsite on oikeastaan aion, kreikkalainen kosminen pitkän aikakauden käsite.
Youtuben videossa näyttäisi siltä, että kyseessä on yli kahden tunnin konsertti, mutta ei sentään. Konsertti loppuu kohdassa 1:12:07. Reilu kaksi tuntia selittyy sillä, että Youtube-versioon on liitetty täsmälleen sama konsertti kahteen kertaan peräkkäin. Jälleen joku mokaa ... videon julkaisija on tonpomail, jolla on täällä jo 653 videota, joten olettaisi kokemusta jo olevan ... nimimerkki hän kuitenkin varmaan on, tekninen toteuttaja saattaa vaihdella. Kuka milloinkin sattuu työvuorossa olemaan, elokuussa ehkä joku lomittaja tai harjoittelija ...
Elokuun lopussa alkoi outo uutisdraama, jossa ensin Facebookissa Moranbong-yhtyeen sivujen kommenttiosiossa levisi tieto, jonka mukaan yhtyeen jäsenet olisi tapettu. Sen jälkeen tieto tarkentui siihen, että eteläkorealainen sanomalehti Chosun Ilbo julkaisi uutisen, jossa epämääräisiin kiinalaislähteisiin viitaten väitettiin, että Hyon Song Wol, erittäin suosittu pkorealainen iskelmälaulaja, jonka väitettiin olleen Kim Jong Unin tyttöystävä tai rakastajatar noin 10 vuotta sitten, olisi pidätetty yhdessä tusinan muun Unhasu-orkesterin ja Wangjaesan-kevyen musiikin orkesterin jäsenen kanssa. Uutinen levisi nopeasti laajalti kansainvälisiinkin sanomalehtiin, kuten Daily Telegraphiin. Myös uutisoitiin että tapetut olisivat olleet nimenomaan Moranbong-yhtye. Pidätyksen syyksi esitettiin yhtäältä Raamattujen hallussapitoa, toisaalta pornovideon tekemistä myyntiin Kiinassa. Pidättämisen jälkeen heidät kaikki olisi kolmen päivän kuluttua teloitettu konekiväärein, samalla kun heidän perheenjäsenensä, sekä yllämainittujen orkestereiden jäsenet, sekä Moranbongin jäsenet, olisi pakotettu katsomaan. Tämän jälkeen perheenjäsenet siirrettiin vankileireille ja orkesterit hajotettiin; niiden jäsenien kohtaloista ei ollut tietoa. Japanilainen Asahi Shimbun (tosin sen sivuille ei enää pääse rekisteröitymättä japaniksi) spekuloi kuningatar Ri Sol Jun olevan sekä sekaantunut menneisyydessä pornoon ja seksiin, että olevan näiden teloitusten takana; hänhän oli ennen laulajana Unhasussa Hyon Song Wolin kanssa. Kaikki tämä herätti suunnattomasti raivoa PKoreassa, ja uutisen todenperäisyys kiellettiin.
Uutinen luultavasti oli pelkkää ekorealaista roskaa. Siellä on ennenkin lukemattomia kertoja julkaistu perättömiä huhuja Pkoreasta, samoin kuin pkorealaiset tekevät EKoreasta. Sotapropagandaa.
Kesti pitkään lokakuulle, ennen kuin mitään selvyyttä asiaan tuli. 17.10 julkaistiin 10.10.2013 pidetty konsertti Korean työväenpuolueen 68-synttäreiden kunniaksi suuren sotilassoittokunnan kanssa. Kaikki Moranbong-yhtyeen jäsenet ovat mukana, hyvässä kunnossa ja muuttumattomina. Videosta on kaksi eri julkaisua, Tonponmailin täällä ja Stimmekorean täällä. 15.10.2013 on ollut myös konsertti venäläisvieraille; North Korea Leadership Watch uutisoi sen, ja sillä on myös valokuva konsertista, mutta tuubissa tätä konserttia ei ole julkaistu. PKoreassa ei ole oikein mitään systemaattista julkaisupolitiikkaa. Jotain tapahtuu, jotain ei. Täysin harrastelijamaista ja sekavaa.
Moranbong soittaa ja laulaa valkeissa univormuissa, jotka ovat jo tulleet tavaksi. Kenttäpukuja käytettiin viimeksi huhtikuussa. Se uudistus on, että kaikilla on tällä kertaa ja ensimmäistä kertaa valkeat hatut, jotka edelleen voimakkaasti yhdenmukaistavat heidän ulkonäköään.
Voi olla että se johtuu soittamisesta sotilassoittokunnan kanssa; näillä on kaikilla hatut. Voi olla, että se on uusi elementti Moranbongin asussa. Aika näyttää. Konsertti on reipas, mutta ei tuo kovin paljoa uutta siihen mitä on jo nähty. Pääosin lauletaan sosialistisen realismin lauluja.
0:36:58 alkaa ennen kuulematon instrumentaalikappale, ja
0:44:50 on kappale, jossa 4 viulua yksinään soittaa harvinaiseen kamarimusiikkityyliin, eikä edes mitään sokerimusiikkia. Tämä on poikkeuksellista, mutta saattaa kertoa siitä, että yhtyeellä itsellään, ja etenkin kapellimestarilla Seonu Huang Huilla, on taas sananvaltaa siihen, mitä ja millä tavalla soitetaan. Kappaleen lopetuskin tapahtuu vain muutama soitin lisäten.
Tietoni tähän eri aikoina päivittämääni kirjoitukseen ovat eri puolilta internettiä; PKorean valtiolliselta tietotoimistolta, North Korea Leadership Watchista, yhtyeen Facebook sivustolta, sekä erilaisilta verkon keskusteluforumeilta. Lee Jiminillä on erinomainen artikkeli PKorean musiikkinäyttämöstä täällä. Jotain saa aina selville, mutta aukkoja jää myös paljon. Kuvat ovat kuvakaappauksia konserteista; kansainvälinen tapa, jossa ei kysellä tekijänoikeuksia, mutta joita ei kukaan koskaan perääkään. Jos ne täällä blogissani alkavat kuvaajia häiritä, niin saa ne pois.
Pohjois-Koreassa on aina jotain yllättävää. Tällä kertaa poppia soittava tyttöbändi nimeltään Moranbong, suomeksi Pionikukkula. Kauniita naisia, hyvin soitettua musiikkia ja taistavideossa sotilaita hyökkäysvaunun kanssa etenemässä kohti vihollista. Moranbongiin on koottu äärimmäisen yllättäviä elementtejä. En ole varma mistä nimi tulee; Pyongyangissa on saman niminen kaupunginosa, ja koska yhtye on hyvin leimallisesti pyongyangilainen, voi nimi hyvin tulla tästä paikasta. Sen perusti Koren työväenpuolueen pääsihteeri, marsalkka Kim Jong Un luultavasti joskus vuoden 2012 alkupuolella, pian sen jälkeen kun hänet virallisesti nimettiin maan johtoon isänsä hautajaisten 28.12.2011 jälkeen. Hänen ilmoitetaan tehneen sen uuden vuosisadan kunniaksi, eli siis tietysti vuonna 101 Juche-laskua. Maan nykykalenterissahan aletaan laskea vuodet isoisä Kim Il Sungin syntymästä 1912. Uusi vuosisata vaatii uudenlaista tyyliä.
Yllättävyys on siinä että Kim Jong Un perusti pop-yhtyeen. Tosin se on musiikkityyli, joka tiettävästi leviää myös Pohjois-Koreassa koko ajan; ainakin eteläkorealaista nykymusiikkia levitetään nuorison keskuudessa DVDeinä, tikkuina ja MP3 soittimina. Niitä saa kiinan kautta salakuljetettuina. Toki vuoden 2000 jälkeen ennen välien kiristymistä 2008 Koreoiden välillä oli monenlaista kulttuurivaihtoa, myös muusikoiden ja ryhmien vierailuja puolin ja toisin, ja näitä konsertteja näytettiin televisiossa kummassakin maassa. Toisaalta myös johtaja itse koulupoikana Sveitsissä ja Saksassa 1993-2000 lienee väkisinkin kuullut poppia siellä ja sehän helposti tarttuu. Punk-tyylinen tukkatyyli hänellä on itselläänkin; ei sitä näe muilla PKoreassa. Joka tapauksessa hän perusti Pohjois-Koreaan tyttöbändin, joka soittaa valtiopoppia. Korean tietotoimisto on antanut asiasta seuraavan tiedotteen: "Kim Jong Un organized the Moranbong band as required by the new century, prompted by a grandiose plan to bring about a dramatic turn in the field of literature and arts this year in which a new century of Juche Korea begins.The band just several months old raised its curtain for its significant demonstration performance proclaiming its birth before the world." Moranbongissa on 16-18 jäsentä; laulajien määrä vaihtelee konserteittain. Soittajat ovat aina samat. Jäsenten nimet ovat:
Ensimmäinen sähköviulu ja yhtyeen johtaja:
Seonu Hyang-hui (선우향희)
Toinen sähköviulu: Hong Su-kyeong (홍수경)
Sähköalttoviulu: Cha Young-mi (차영미)
Sähkösello: Yoo Eun-jeong (유은정)
Syntetisaattorit: Kim Hyang-soon (김향순), Ri Hui-kyeong (리희경)
Saxofoni, klarinetti: Choi Jeong-im (최정임)
Piano: Kim Young-mi (김영미)
Rummut: Ri Yoon-hui (리윤희)
Sähkökitara: Kang Ryeong-hui (강령희)
Sähköbasso: Ri Seol-lan (리설란)
Laulu: Kim Yoo-kyeong (김유경), Kim Seol-mi (김설미), Ryu Jin-a (류진아), Pak Mi-kyeong (박미경), Jung Su-hyang (정수향), Pak Seon-hyeong (박선향), Ri Myeong-hui (리명희)
Naiset ovat nuoria ja kauniita, sekä erittäin taitavia muusikoita, joilla selvästi on takanaan pitkä klassisen musiikin koulutus. Täällä esimerkiksi on video, jolla Seonu Hyang-hui nykyistä vähän nuorempana soittaa puuviululla Zigeunerweisea. Bändin ytimenä ovat viulistit. He ovat eniten esillä niin soitossa kuin kameroiden kohteenakin, kitarat, saksofoni, rummut ja piano vain vierailevat ajoittain katseiden kohteena ja pieniä sooloja vedellen. Laulajat käyvät usein esiintymässä, mutta yhtä usein viulistit hoitavat pääesiintymisen. Johtajan nimen osalta kiinaksi löytyy kaksikin tapaa kirjoittaa se, nimittäin 鲜宇香美 ja 鮮于香美, joista jälkimmäinen saattaa olla oikeampi; romanisoinneissa variaatiota on vielä enemmän, yllä olevan ohella ainakin Sonu Hyang Hui, Sunwoo Hyanghui ja Seonu Hyang-hui. Hän on se joka yleensä soittaa katsomosta katsoen eniten vasemmalla. Tässä pianistin ja kitaristin seurassa; värimaailma ja visuaalisuus yleensä on hyvin dramaattista ja huolella tehtyä tässä ensimmäisessä konsertissa heinäkuussa 2012.
.png)
He ovat erittäin ammattilaisia. Joko kaikki tai suurin osa heistä on Pyongyangin Kim Won-gyun konservatorion kasvatteja. Noin suurella ammattimuusikkokokoonpanolla yhtye saa luotua hyvin laajan ja syvän äänimaailman. Pkorealaiseen tapaan kaikki on äärimmäisen hyvin harjoiteltua. Yhtye soittaa aina saumattomasti yhteen ja pysyy aina erittäin täsmällisesti samassa tahdissa.
Heillä on aina hameet; joskus pitkät, yleensä lyhyet; vain rumpalilla on aina housut. Yleisöstä ja konsertin teemasta riippuen tyylit vaihtelevat; alkuaikojen konserteissa, jotka oli selvästi suunnattu myös kansainväliselle yleisölle, heillä oli yleensä siviiliminihameet, sekä koruja kaulalla ja korvissa. Laulajien vaatetus tosin oli osin tähän aikaan vielä Unhasu-orkesterin tyylinen Choson-ot, osin hyvin lyhyet kimalleminihameet. Heidän soittaessaan sotilaallista poppia heillä on joko ruskeat sotilasminihameet, tai valkeat minihameunivormut, jotka eivät ole aivan sotiaalliset, mutta univormut kuitenkin; näissä tapauksissa koruja ei juuri käytetä, ei etenkään sotilaspuvun kanssa. Joka tapauksessa he ovat yhdenlaisia uuden naismuodin edelläkävijöitä PKoreassa, ehkäpä kimaltelevine koruineen myös lupaus mahdollisesta tulevasta yltäkylläisyydestä uuden johtajan alaisuudessa.
He eivät ole erityisen laihoja. Eivät nyt lihaviakaan, paitsi ehkä toinen urkuri on jopa pikkuisen lihavakin. Mutta minkäänlaista puutteen merkkiä heissä ei ole. Sekin merkitsee jotakin PKorean kaltaisessa hierarkisessa yhteiskunnassa. He ovat kotoisin kohtalaisen läheltä huippua. Pohjalta ei edes pääse soittamaan tällaisiin yhtyeisiin, vaan yhteiskunnan pohjalla pysytään pohjalla. Samaa kertoo heidän varmuutensa ja itseluottamuksensa. He eivät arastele esiintyä millaiselle yleisölle tahansa. He ovat tottuneet eliittiin. Heidän tehtävänsä valtiopopin soittajina asettaa heille tietyt rajat, mutta niiden sisällä he myös saattavat käyttäytyä hyvin vapaasti lavalla ja leikitellä siellä, myös valtiojohdon silmien alla. He tuntevat eteläkorealaisia ja varmasti myös läntisiä musiikkivideoita, joista voi ottaa lavaliikehtimisen mallia. Klassisen musiikin peruskoulutus, johon lisätään kiinnostus diskon tyyliseen hyvin vetävään rytmilliseen musiikkiin, varmaan luonnehtii heitä parhaiten. Kuuluminen selvästi kansalliseen eliittiin ei ole mikään paha asia sinänsä. He ovat hyvin taitavia artisteja, ja kohtelen heitä nimenomaan sellaisina. Heidän yhteiskunnalliset juurensa panee kuitenkin selvästi merkille.
Moranbongin debytoi 6.7.2012 Pyongyangissa, paikassa, jonka lava oli elektronisoitu täydellisesti, valoin, tähtisadekonein ja valtavin kuvaruuduin, joiden kautta saattoi näyttää sekä yhtyettä että lauluihin liittyviä videoita. Visuaalisen näyttävyyden lisäksi yllättävää oli musiikkivalinta. Siihen kuului toki korealaisia lauluja, kuten kaiken aloittava korealaisista korealaisin Arirang (taustavideossa näkyy pyhä Paktu-vuori), mutta myös eurooppalaista klassista musiikkia, kuten Czardas kohdassa 0:10:14. Moranbongista tuli välittömästi superyhtye PKoreassa; kerrotaan, että kaupunkien kadut ovat tyhjät kun Moranbong esiintyy televisiossa. Kaikki, jotka voivat, ovat katsomassa. Maailmalla Utubessa levinnein video on laulajien kimallehameissa esittämä laulu, joka näyttää diskopopilta, mutta mikään ei ole varmaa. Sen nimeksi annetaan Let's Learn ja Opiskelkaa valtion parhaaksi!, ja niin kiinalainen käännöskin menee (学习吧 Xuéxí ba!), mutta korealainen nimi, jota he laulussa koko ajan toistavat, on 배우자 (Baeuja) ja tarkoittaa aviopuolisoa. En saa selvää asiasta enempää. Konserttivideolla se on kohdassa 0:20:10. Sitä edeltää nätti balladi kohdassa 0:17:30, sekin lyhyissä hameissa. 0:43:40 tulee komea Voittajan laulu 승리자들 nopeana versiona; erillisjulkaisuna täällä.
0:47:45 alkaa väliajan jälkeen konsertin sensaatiomainen amerikkalainen osuus, joka lähtee liikkeelle Rockyn teemalla. Seassa on kyllä myös eurooppalaista, ja saattaa olla kiinalaistakin. Esimerkiksi 0:55:50 tulee komea diskohitti, jonka nimeä en kuitenkaan tiedä. My Way tulee 0:59:40. 1:05:00 tulee Kukkaistytön laulu 들꽃 세송이, josta siitäkään en tiedä mistä se on kotoisin; erillisenä täällä. Sensaatiomaisin elementti on Walt Disneyn animaatioiden musiikki, taustalla Disneyn filminpätkiä ja lavalla Mikki ja Minni Hiiri, Nalle Puh yms hahmoja tanssimassa; erillisenä yo linkissä, konsertissa kohdalla 1:11:30. Tiettävästi ensimmäinen kerta kun P-Korean televisiossa on esitetty amerikkalaista kulttuuria, ainakin tällä tavalla positiivisessa valossa. Konsertin päättää kuitenkin aitokorealainen Me rakastamme kansamme johtajaa/inmin-i salanghaneun uli lyeongdoja 인민이 사랑하는 우리 령도자 kohdassa 1:36:20. Eli Kim Jong Unin ylistykseen konsertti päättyi. Äärimmäisen laajakirjoinen esitys.
28.7.2012 oli seuraava konsertti, edelleen pääkaupungissa. Teemana oli Korean sota ja sen aselevon solmimisen vuosipäivä 28.7.1953, joten tässä puolet ajasta soitettiin sotilaspuvussa ja toinen puoli siviilipuvussa. Tämä on ehkä paras Moranbongin konserteista; vetävää musiikkia, mukava tunnelma, soittajat hyvällä tuulella ja ohjelmisto monipuolinen. Tässä Seonu Hyang Hui hymyilee
25.8.2012 oli vierailu jossain itärannikon varuskunnassa itsensä Kim Jong Unin kanssa. Tämä on vähän jännittynyt ja ilmaisullisesti ahdas konsertti; pääteemana on Jong Unin ylistäminen ja legitimointi sotilaille, musiikki yksipuolista ja laulut enempi emotionaalisen hempeän pitkäveteisiä.
Lokakuussa on annettu yksi konsertti 10.10.2012. Tämä on siviiliyleisölle, mutta tässä konsertissa jäivät pois siviiliminihameet, iltapuvut ja kimallemekot. Niiden sijalle tuli valkoinen uniformu, joka ei aivan ole sotilaspuku, mutta sen tyylinen kuitenkin. Sotilaitahan he toki ovat; näkee siitä miten ne, jotka eivät ole esiintymässä, tekevät asennossa kunniaa kansallislaulun soidessa. Hillityt korut on tämän asun kanssa sallittu korvissa, ranteissa ja joillakin näkyy olevan myös nilkassa tai kaulalla. Musiikki on enempi hempeää poliittista elokuvamusiikkia. Yksi popahtavampi ja viettelevää tanssia sisältävä laulu konsertissa on, nimenä on ymmärtääkseni 우등불 Udeungbul, joka voisi olla Wun lyhty, kuka Wu sitten lieneekään. Kyllä tähän koreaa kunnolla osaava tarvittaisiin. Konsertissa kohdalla 1:11:11, mutta joku on kaivanut sen erikseen tuon linkin taakse. Joka tapauksessa taustavideon tarina on kuitenkin paraatia ja poliittista hurmosta, lauloivat ja tanssivat naiset miten tahansa. He ja video eivät mene ollenkaan yksiin - kun sitä täältä katsoo, mutta mitä ilmeisimmin ne PKoreassa menevät yksiin.
Ja toinenkin 30.10.2012 Kim Il Sungin sotilasakatemian 60-vuotispäivän kunniaksi, samoissa asuissa. Tämä on vauhdikkaampi konsertti, vaikka kaiholauluakin toki on, mutta esimerkiksi kohdassa 0:18:25 on hienoa viulunsoittoa, ja edellä mainitsemani Udeungbul tulee lähes identtisenä versiona kohdassa 0:22:30. Yhtyeessä on iloisempi henki kun he pääsevät näyttämään taitojaan, olipa se sitten sotilasmusiikkia tai klassista. Tai klassista näissä ei enää kyllä kuulla, vain korealaisia sävellyksiä sikäli kuin noita tunnen. Videossa on vain vasen ääniraita. Ei se haittaa. Tämä on aika hyvä konsertti.
Seuraava konsertti lienee ollut vasta joulukuussa, 21.12.2012, Mokran talon pienellä lavalla, sen kunniaksi että PKorea onnistui ensimmäistä kertaa laukaisemaan satelliitin kiertämään maata; Kwangmyongsong-3 raketin 2 versio lähti ilmaan 12.12.2012 ja meni minne pitikin. Satelliitti lähti kiertämään maata, voi olla taivaalla vieläkin. Numeraalisesti onnekkaana päivänä. Se oli suuri päivä Pohjois-Koreassa, ja nainen, joka tavallisesti lukee uutisia televisiossa, on paikalla konsertin alussa lavalla kertomassa satelliitin laukaisun onnistumisesta uskomattomaan tapaansa. Häntä ei voi moni jäljitellä. Moranbongin jäsenillä on tutut valkoiset uniformut, hillitty meikki ja hillityt korut. Nilkoissa kuitenkin enemmän helisevää kuin edellisellä kerralla. Tunnelma on melkeinpä riehakas. Ainakin iloinen ja reipas. Esimerkiksi heinäkuulta tuttu opiskelulaulu Baeuja tulee esiin kohdassa 0:18:40 ja sen perään seuraa nopeasti Udeungbul. Musiikki on popiksi muutettua sotilasmusiikkia, diskoksi tehtyjä poliittisia lauluja ja jokunen poliittinen balladi. Yleisönä on teknikkoja ja muuta onnistuneen laukaisun hyväksi töitä tehneitä; alkuun jäykempiä, konsertin edetessä innostuneempia pukumiehiä. Moranbongin konsertti on heille yksi palkinto onnistumisesta. Edessä viulistit, taaempana saksofinisti ja urkurit.
.png)
Moranbong teki laukaisua juhlistamaan oman versionsa 단숨에 Dansume -nimisestä sotilaslaulusta. Kuuluisa myös siksi että siinä zoomataan ulos Yhdysvaltain länsirannikolta, minkä jälkeen maapallo räjähtää. Täällä erikseen leikattuna. Iso hitti myös seuraavan kevään konserteissa. Dansume tarkoittaa "tauotta", ja sotilaslaulun sanoissa lauletaan sotilaista jotka kulkevat voittoisasta taistelusta toiseen ilman taukoja. Sotilaskuoron version näkee täältä halutessaan. Mitä Moranbong sille tekee on, että yhtye lisää lauluun rajuutta ja nopeutta, sekä klassisen musiikin että 1970-luvun diskon sävyjä. Hitti on valmis. Moranbongin esityksessä on kuitenkin vain yksi sana jota toistetaan, ja se ei ole dansume, vaan kuulostaa sanalta "hanse". Koreaksi se kirjoittuisi muotoon 한세, joka tarkoittaa vuosisataa. En taas tiedä mistä on kyse; pitäisi osata kieltä. Joka tapauksessa laulu on ilmeistä hittimateriaalia, esiintyy usein myöhemmin Moranbongin konserteissa. Toinen erillisversio on seuraavasta Uudenvuoden konsertista ja ainakin tämä myöhempi erikseen leikkaus kannattaa katsoa. Tuollaista käytöstä yleisöltä ei olisi voinut odottaa isän Kim Jon Ilin aikana. Osa ryntää lavan eteen tanssimaan. Ehkä kuitenkin käskettyinä; tanssijat näyttävät kaikki lähteneen liikkeelle määrätyiltä paikoilta. Performanssin varsinainen auditorio taitaa olla television katsojat ympäri valtakuntaa.
Uudenvuoden konsertti on seurannut pian 1.1.2013; yhtyeellä on kova tahti, myös koska ohjelmisto on aina osittain uusi. Sen pitää harjoitella erittäin paljon. Sieltä voisi ottaa erikseen komean diskohitin, joka tuli esiin jo kohdassa 0:08:53 ja jonka nimi on ymmärtääkseni 설눈아 내려라 Seolnun-anaelyeola (joka on Googlen ohje ääntämiseen, ei varsinainen romanisointi)... olisiko suomeksi leijailevat lumihiutaleet? Se on vanha korealainen laulu, myös lastenlauluksi sopiva, mutta Moranbong teki siitä tanssittavan version. Se on myös selvää hittiainesta ja erikseen leikattuna jälkimmäisessä linkissä. Yleisö lähtee jo tässä vaiheessa hihkumaan. Puvustona Moranbongilla on tällä kertaa mustat minimekot, jotka jättävät myös käsivarret ja vasemman olkapään paljaiksi; oikean olkapään päällä on musta kangasruusu.
Laulajilla on pitkät iltapuvut, mutta samaa sarjaa. Koruja runsaasti nyt, etenkin laulajilla. Juhlapäivä, siviilipäivä, kaikki hyvin. Pääosin konsertti on aika tyypillinen uudenvuodenkonsertti ja laulut hivenen pitkästyttäviä, mutta niin kai niiden pitää tuollaisessa tilaisuudessa olla ympäri maailman. Raketin laukaisulaulu löytyy kohdasta 0:31:30. Kohdasta 0:44:40 alkaa mielenkiintoinen vartin mittainen osuus, jossa esitetään 10-30 s pätkiä maailmanmusiikkia. Pääosin länsimaista, mutta selvästi myös kiinalaistakin, ja epäilen että myös venäläistä, vaikka kaikkea en tuntenutkaan. Nopeita klassisen musiikin pätkiä, La cumparsitaa, wieniläisvalssia ja muuta iloisessa sotkussa. Mitään tällaista ei ole kuulunut kesän 2012 jälkeen. Viulistit hymyilivät välillä soittaessaan näitä. 0:50:30 on jopa harvinainen parin sekunnin pätkä missä he esiintyvät tanssityttöinä.
Keväällä 2013 on ollut erittäin kireä tilanne Yhdysvaltain ja Etelä-Korean suhteen, joten Moranbongin tyyli on vain sotilaallista ja patrioottista. Kansainvälistä musiikkia ei juuri ole. 1.2.2013 on pidetty yksi konsertti yhdessä Kansanarmeijan soittokunnan ja kuoron kanssa Pyongyangissa. Muutos näkyy tässä konsertissa hyvin. Yhtyeen ulkonäkö on muutettu. Selkein muutos on, että tyttöjen tukat on leikattu. Ennen ne olivat eri pituisia kullakin, hyvinkin pitkiä ja liehuvia, koristeellisesti aseteltuja, mutta nyt tukan pituus oli korkeintaan kaulalle asti. Naissotilastyyliin.
Puvusto on valkoiset uniformut, mutta hillittyjä koruja on korvissa, ranteissa ja kaulalla. Seonu Hyang Hui, johon räväkämpi tyyli ilmeisesti henkilöityi, on joutunut sivuosaan. Armeijan soittokunnan johtaja johtaa musiikkia, eikä hän, ja Moranbongin viulistien joukossakin hän näkyy kameroissa viimeisenä, eikä ensimmäisenä. Lihavampaa urkuriakaan ei paljoa näytetä, vaan enemmän laihempaa. Pääosassa konsertissa ovat laulajat; eli patrioottiset sanat, eivät sävelet. Taide on selvästi alistettu politiikalle. Rakettilaulu alkaa kohdassa 0:34:43, mutta se on vähän ponneton, puuroutuu suuren kuoron ja soittokunnan kanssa, eikä siinä hymyile kukaan. Konsertin ainoa instrumentaalikappale; kaikki muu on laulua.
Pohjois-Korea teki kolmannen ydinkokeensa 12.2.2013, minkä jälkeen kansainvälinen tilanne kiristyi entisestään, myös Kiinan johdon osoittaessa ärtymystä, ja YK:n pakotteiden kiristyttyä. Moranbongin toiminnassa sotilaallisuus lisääntyy. 11.4.102 eli 2013 on jälleen käyty jossakin varuskunnassa, jonka numero on 630. Voi olettaa että näitä varuskuntavierailuja olisi paljon enemmänkin. PKoreassa on maailman suurimmat asevoimat miesmäärällä mitattuna, lähes 10 miljoonaa, tosin reservikin tähän laskettuna, mutta joka tapauksessa varuskuntia riittää. Se on hyvin mielenkiintoinen video. Moranbong on selvästi keskushallituksen edustaja, joka otetaan vastaan ja hyvästellään sotilassoittokunnan soittaessa, joka kukitetaan tullen ja mennen, ja joka istuu eturivissä sotilaiden esittäessä ensin heille taitojaan. Taaemmassa rivissä katoksen alla kenraalien parissa istuu tosin Kim Jong Unin täti, joka edustaa aivan ylintä valtiojohtoa; perhedynastiahan PKorea on, muodollinen asema ei ole niin olellinen, eikä mitään virkaa tarvitse välttämättä olla ollenkaan. Tai oikeammin sanottuna PKorea on muutaman suvun hallitsema valtio; sukujen, joiden patriarkat kuuluivat Kim Il Sungin lähipiiriin 1930-luvulta eteenpäin. Heillä on hallussaan kaikki olennaiset johtavat asemat puolueessa, sotavoimissa ja valtion hallinnossa. Kimien suku vain on ylimpänä; muut tukevat sitä, jotta säilyttäisivät omat asemansa.
Moranbongilla oli nyt valkeat uniformut ilman koruja, en erottanut edes korvissakaan mitään. Tukka oli edelleen lyhyt. Laulut marsseja ja hempeää tunnelmointia; ehkä sellainen sopii sotilaille. Rakettilaulu tulee kohdassa 0:38:40 ja on jälleen suurin villitsijä. Konsertti upposi sotilaisiin hyvin. Todella hyvin. Naamasta näki. Enkeleitä kävi heille soittamassa ja laulamassa valtiopoppia.
25.4.2013 Monranbong on pitänyt konsertin Mokran talossa PKorean kansanarmeijan perustamisen 81-vuotispäivän kunniaksi. Yleisö on varsin arvovaltaista, eli puolueen, armeijan ja valtion ylintä johtoa sekä joukko ulkomaisia diplomaatteja. Videolla näkyvät nuoret miehet harmaissaan ovat sisäisen turvallisuuden joukkoja. Konsertti oli Kim Il Sungin ja Kim Jong Ilin haudoilla käyntien jälkeen, ennen arvovieraiden ruokailua, mikä tapahtui samassa salissa. Kim Jong Un oli paikalla, mutta koko koreografia oli erilainen kuin ennen. Ilmeisesti talvella lapsen synnyttänyt vaimo Ri Sol Ju ei saapunut saliin hänen vierellään, vaan istui laihtuneena erillään; North Korea Leadership Watch väittää hänen esiintyneen julkisesti ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen vasta kahta päivää tämän konsertin jälkeen, mutta kyllä hän videolla selvästi on mukana vaaleanpunaisessa puvussa eturivissä. Kamera käy hänessä useaan kertaan, mutta aviomiestä ei näytetä. Kim Jong Un esiintyy vain saapuessaan, jolloin hänelle hurrataan ja taputetaan, sekä poistuessaan, jolloin hänelle jälleen taputetaan; hän voisi yhtä hyvin olla kannettava patsas, valtiolippu tms, joka tuodaan ja viedään seremoniaan sopivissa kohdissa. Mitään johtajan arviota konsertista hän ei esitä kesän 2012 tapaan. Kansallislaulun soidessa KJU ei tehnyt kunniaa kuten on ennen tehnyt, vaikka hän on marsalkka ja sotavoimien ylipäällikkö; seisoi vain siviilien tapaan. Muut sotilaat kyllä tekivät. Vaikea tietää kuinka tätä tulkita, mutta jos tätä symboliikkaa vertaa heinäkuun 2012 symboliikkaan, niin marsalkka Kimin silloin lanseeraama symbolinen toimintatyyli on pantu kokonaan jäihin. Mikä hänen asemansa sitten lienee; johtaako hän maata, vai onko hän pelkkä koriste, jolle taputetaan ja hurrataan, ja jonka avulla järjestelmä hankkii tarvitsemansa perinnöllisen johtajuuden legitimiteetin?
Moranbongin ulkonäössä näkyi sama tilanne, kuten yllä kitaristi Kang Ryeong-huin muodossa. Poissa oli jo valkoinen uniformukin, ja nyt he soittivat maastopuvuissa, toki lyhythihaisissa ja minihameisissa, sekä korkeakorkoisissa sandaaleissa. Heillä oli myös sotilaan kauluslaatat, mutta niiden symboliikka ei ollut samanlainen kuin varsinaisten maavoimien sotilaiden, eli vihreällä pohjalla keltaisia viivoja (aliupseereille) tai keltaisia tähtiä (upseereille). Moranbongin jäsenillä oli punaisella pohjalla keltainen tulppaanin näköinen merkki laatoissaan, enkä tiedä sen merkitystä. Olkalaatoissa näkyy tarkemmat sotilasmerkit; vänrikkejä he näyttävät pääosin olevan, pari kapteenia seassa, Seonu Hyang-hui muun muassa. Joka tapauksessa heillä on upseerin eikä aliupseerin laatat. Yllättäen kevyet korut oli nyt hyväksytty sotilaspuvun kanssa, eli naisilla oli korva- ja rannerenkaita, meikin ollessa melkein huomaamaton. Musiikki oli osin reipasta sotilasmusiikkia, kuten tilaisuuteen kuuluu, patrioottisen hempeyden lisäksi, mutta heidän tyylilleen kuitenkin sovitettua. Jonkinlaista marssin, diskon ja progressiivisen viulurokin yhdistelmää. Moranbongin jäsenet pitkästä aikaa hymyilivät ja olivat iloisen näköisiä, konsertin alussa, vakavoituen sitten taas. Heitä ei sotilaallisuus sinänsä ilmeisesti haittaa, kunhan pääsevät soittamaan oman tyylistään musiikkia. Kuulijoiden arvovaltaisuus ei heitä selvästikään jännittänyt. Moranbongin yhtyeessä ei ole enää lihavaa urkuria. Piti miettiä pitkään onko hänet vaihdettu uuteen saman näköiseen, mutta kun videoita aikansa katsoo, niin kyllä hän on sama. Rajusti laihempana vain, tuolla sellisti Yoo Eun Jeongin takana.
Edellisissä helmikuun ja huhtikuun konserteissa häntä hädin tuskin näkin videoilla, vaikka hän paikalla olikin, joten hänen laihtumistaan ei oikein voinut seurata. Neljässä kuukaudessa hän joka tapauksessa menetti nopeasti suuren määrän kiloja, joten syöminen näinä kuukausina on ollut hyvin vähäistä. Valtiopopin soittaminen on kurinalaista toimintaa. Nyt tässä konsertissa kamera on seurannut häntä usein, eli hän on jälleen näyttämiskelpoinen. Vähän maassa toki on ruokaa muutenkin nyt keväällä kun varastot on syöty; moni muukin on nähnyt nälkää. Seonu Hyang-hui on palannut entiselle paikalleen johtajaksi, ja kamera seuraa häntä nyt viulisteista ensimmäisenä. Vaikea tietää mikä milloinkin on merkityksellistä ja mikä ei.
Heidän taitonsa menevät sotilaspoppia soittaessa jokseenkin hukkaan. Saisivat palata heinäkuun 2012 tyyliseen monipuolisempaan musiikkiin.
24.6.2013 Kim Jong-un vieraili kaukana pohjoisessa lähellä Kiinan rajaa tarkastamassa paikallisia tehtaita Kanggyen kaupungissa, Changangin provinssissa. Tällä kertaa ilmeisesti kohtuullisen tyytyväisenä; alueella on kiinalaista rahaa ja teknologiaa, joten tehtaat vaikuttavat toimivilta. Monranbong-yhtye oli hänellä mukanaan, mikä osoittaa jälleen kerran kuinka lähellä valtion johtoa se on. Kanggyen konserttisalin tekniikka ei riitä videoiden näyttämiseen bändin takana, mutta valojärjestelmä siellä on kuitenkin. Video jää vähän suttuiseksi. Yleisönä on paikallisia siviilejä, joille Moranbong-yhtye yhdessä johtajan näkemisen kanssa on kunniapalkinto. Konsertti on ammattitaitoinen, kappaleet ideologista peruskamaa, yleisön hyvin tuntemia lauluja. Erityisiä innovaatioita siinä ei ole. Youtubeen videon on pannut joku, joka ei oikein ole osannut; se on jaettu neljään osaan, joista yksi puuttuu:
1/4
2/4
3/4 puuttuu
4/4
27.7.2013 on Korean sodan päättymisen - PKorean kannalta sodan voittamisen - vuosipäivä, tällä kertaa 60-vuotispäivä. Tätä on juhlittu Pyongyangissa Mokran talossa sotavoimien johdon, sotaveteraanien ja nuorempienkin sotilaiden kanssa. Moranbong-yhtye on ensin pitänyt täysimittaisen konsertin, minkä jälkeen on syöty ja pidetty puheita. Laulut on tietysti pääosin sotilaallisia tällaisena vuosipäivänä, ja reipastuvat vielä loppua kohti. Vaatteet ovat kuitenkin vain valkeat; kevään 2013 ylikorostuneen militaristinen ulkoasu näyttää vähän lievenevän kesän tultua.
05:20 presidentti Kim Il-sung pitää puheen, bändi soittaa
13:00 alkaa hieno instrumentaali 17:15 asti
19:40 tienoilla on myös yli minuutin viuluintro, Seonu Hyang-hui soolona hivenen aikaa
32:50 alkaa selvä enkelikuoron pop-hitti, hyvin herttaisesti laulattu ja tanssittu; 34:15 zoomataan laulajien jalkoihin, ensimmäistä kertaa tuollainenkin näytetään.
36:50 presidentti Kim Il-sung saapuu taas pitämään puhetta, bändi soittaa
3.8.2013 - mahdollisesti, tarkka päivämäärä jää epäselväksi - on Moranbong-yhtyeen konsertti valtion kiitokseksi niille, jotka ottivat osaa 27.7 päivän paraateihin ja järjestelyihin. Tämän suuren konserttihallin nimeä ei koskaan kerrota, vaikka Mokran talon nimi aina muistetaan mainita. Konsertin ohjelmisto on pitkälti samanlainen kuin viikkoa aikaisemmassa konsertissakin, mutta ei kuitenkaan aivan; tämän konsertin kestokin on yli tunnin, ja versioissa on eroa. Esimerkiksi kansallislaulu alkaa tässä konsertissa a cappella kohdassa
0:03:00; nättiä, tällaistakin voisi olla enemmän.
0:5:50 on edellisessäkin konsertissa ollut presidentin puhe, vain ääni ja valokuva
0:13:30 - 0:17:30 sama komea monimutkainen instrumentaali, hyvin vakavana. Jokin oopperasävelmä luultavasti. Olen tähän kovin tykästynyt.
0:20:05 Seonu Hyang-hui vetää pienen nätin soolonsa
0:35:00 viulistit jopa jättivät viulunsa ja kävivät tanssityttöinä. Menossa on tämänkertainen pophitti. Mutta ei viulistien tanssista paljoa näe. Eikä sille näe mitään erityistä syytäkään, se on niin lyhyt; ehkä he vain halusivat käydä tekemässä jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
0:37:50 presidentti saapuu jälleen pitämään puheensa
0:50:50 on taas instrumentaali, sotilasmarssi. Tykkään näistä, koska taustavideosta huolimatta niissä taiteellinen ylittää poliittisen; lauluissa sokeroitu poliittinen on aina päällimmäisenä, paitsi pop-hiteissä, jotka on pelkkää sokeria, mutta sellaisina ok. Samoin a cappella -laulussa laulu itse menee poliittisen ylitse äänen, eikä sanojen, noustessa etusijalle. Seuraavan kappaleen intro on myös hieno; 0:54:57. Laulun jatkuessa näytetään kuinka osa yleisöstä villiintyy tanssimaan lavan edessä. Kuuluu Kim Jong Unin aikaiseen koreografiaan joissakin konserteissa.
1:04:10 alkaa mielenkiintoinen videosarja, joissa jokainen kolmesta valtionjohtajasta vuorollaan ojentaa aseen sotilaalle; symboloi syklistä dynastista aikakäsitystä, jossa järjestelmä ja sen toimintalogiikka pysyy aina samanlaisena. Ajan käsite on oikeastaan aion, kreikkalainen kosminen pitkän aikakauden käsite.
Youtuben videossa näyttäisi siltä, että kyseessä on yli kahden tunnin konsertti, mutta ei sentään. Konsertti loppuu kohdassa 1:12:07. Reilu kaksi tuntia selittyy sillä, että Youtube-versioon on liitetty täsmälleen sama konsertti kahteen kertaan peräkkäin. Jälleen joku mokaa ... videon julkaisija on tonpomail, jolla on täällä jo 653 videota, joten olettaisi kokemusta jo olevan ... nimimerkki hän kuitenkin varmaan on, tekninen toteuttaja saattaa vaihdella. Kuka milloinkin sattuu työvuorossa olemaan, elokuussa ehkä joku lomittaja tai harjoittelija ...
Elokuun lopussa alkoi outo uutisdraama, jossa ensin Facebookissa Moranbong-yhtyeen sivujen kommenttiosiossa levisi tieto, jonka mukaan yhtyeen jäsenet olisi tapettu. Sen jälkeen tieto tarkentui siihen, että eteläkorealainen sanomalehti Chosun Ilbo julkaisi uutisen, jossa epämääräisiin kiinalaislähteisiin viitaten väitettiin, että Hyon Song Wol, erittäin suosittu pkorealainen iskelmälaulaja, jonka väitettiin olleen Kim Jong Unin tyttöystävä tai rakastajatar noin 10 vuotta sitten, olisi pidätetty yhdessä tusinan muun Unhasu-orkesterin ja Wangjaesan-kevyen musiikin orkesterin jäsenen kanssa. Uutinen levisi nopeasti laajalti kansainvälisiinkin sanomalehtiin, kuten Daily Telegraphiin. Myös uutisoitiin että tapetut olisivat olleet nimenomaan Moranbong-yhtye. Pidätyksen syyksi esitettiin yhtäältä Raamattujen hallussapitoa, toisaalta pornovideon tekemistä myyntiin Kiinassa. Pidättämisen jälkeen heidät kaikki olisi kolmen päivän kuluttua teloitettu konekiväärein, samalla kun heidän perheenjäsenensä, sekä yllämainittujen orkestereiden jäsenet, sekä Moranbongin jäsenet, olisi pakotettu katsomaan. Tämän jälkeen perheenjäsenet siirrettiin vankileireille ja orkesterit hajotettiin; niiden jäsenien kohtaloista ei ollut tietoa. Japanilainen Asahi Shimbun (tosin sen sivuille ei enää pääse rekisteröitymättä japaniksi) spekuloi kuningatar Ri Sol Jun olevan sekä sekaantunut menneisyydessä pornoon ja seksiin, että olevan näiden teloitusten takana; hänhän oli ennen laulajana Unhasussa Hyon Song Wolin kanssa. Kaikki tämä herätti suunnattomasti raivoa PKoreassa, ja uutisen todenperäisyys kiellettiin.
Uutinen luultavasti oli pelkkää ekorealaista roskaa. Siellä on ennenkin lukemattomia kertoja julkaistu perättömiä huhuja Pkoreasta, samoin kuin pkorealaiset tekevät EKoreasta. Sotapropagandaa.
Kesti pitkään lokakuulle, ennen kuin mitään selvyyttä asiaan tuli. 17.10 julkaistiin 10.10.2013 pidetty konsertti Korean työväenpuolueen 68-synttäreiden kunniaksi suuren sotilassoittokunnan kanssa. Kaikki Moranbong-yhtyeen jäsenet ovat mukana, hyvässä kunnossa ja muuttumattomina. Videosta on kaksi eri julkaisua, Tonponmailin täällä ja Stimmekorean täällä. 15.10.2013 on ollut myös konsertti venäläisvieraille; North Korea Leadership Watch uutisoi sen, ja sillä on myös valokuva konsertista, mutta tuubissa tätä konserttia ei ole julkaistu. PKoreassa ei ole oikein mitään systemaattista julkaisupolitiikkaa. Jotain tapahtuu, jotain ei. Täysin harrastelijamaista ja sekavaa.
Moranbong soittaa ja laulaa valkeissa univormuissa, jotka ovat jo tulleet tavaksi. Kenttäpukuja käytettiin viimeksi huhtikuussa. Se uudistus on, että kaikilla on tällä kertaa ja ensimmäistä kertaa valkeat hatut, jotka edelleen voimakkaasti yhdenmukaistavat heidän ulkonäköään.
Voi olla että se johtuu soittamisesta sotilassoittokunnan kanssa; näillä on kaikilla hatut. Voi olla, että se on uusi elementti Moranbongin asussa. Aika näyttää. Konsertti on reipas, mutta ei tuo kovin paljoa uutta siihen mitä on jo nähty. Pääosin lauletaan sosialistisen realismin lauluja.
0:36:58 alkaa ennen kuulematon instrumentaalikappale, ja
0:44:50 on kappale, jossa 4 viulua yksinään soittaa harvinaiseen kamarimusiikkityyliin, eikä edes mitään sokerimusiikkia. Tämä on poikkeuksellista, mutta saattaa kertoa siitä, että yhtyeellä itsellään, ja etenkin kapellimestarilla Seonu Huang Huilla, on taas sananvaltaa siihen, mitä ja millä tavalla soitetaan. Kappaleen lopetuskin tapahtuu vain muutama soitin lisäten.
Pinon alku
Pilkkeitä on mökillä jo pieni pino. Pitkin maata on puuta vielä paljon kannettavaksi ja halottavaksi.
Mutta on tuossa jo alku. Olisi nopeampaa jos tuo kaikki olisi kotona, voisi käydä iltaisin pari tuntia hommissa, mutta mökille on aina matkaa eikä yleensä kuin päivä viikossa jolloin siellä voi käydä. Pinoa ei vielä itse asiassa ole yhtään, mutta ensi kerralla pitää alkaa tehdä jo pohjaa sille.
torstai 25. huhtikuuta 2013
Maasta on puukin tullut
ja maaksi on se jälleen tuleva.
Tästä puusta alkaa aika jo vähitellen jättää. Ei pysy enää puutarhakompostin seinät kasassa. Tulin vaihteeksi niin aikaisin töistä kotiin, että ajattelin ruveta tekemään asialle jotain.
Nuo laudat oli uutena siimuja, elikkä pareiksi naulattuja talon anturan valun muottilautoja, joilla 15 v sitten aloitettiin tämän talon pystyttäminen. Sen jälkeen ne oli jonkun vuoden puuliiterin laipiona. Tein siihen seinät ja lattian lavoista, laipioksi siimuja ja kaiken päälle vihreät pressut sadetta pitämään. Kätevä puuliiteri, takaoven vieressä, ei ollut pitkä matka kantaa puita. Kymmenkunta vuotta sitten saatiin valmiiksi varsinainen liiteri ja kasvimaa, jolloin siimut pääsi uusiin tehtäviin. Suurin osa niistä lyheni polttopuiksi, mutta tämä osa sai jatkaa hommia kompostin seininä. Hyvin ne toimi. Pitivät kosteutta niin hyvin, että siellä naatit hyvin maatui, ja lämpökompostorista tuonne kypsymään siirretty puolilahonnut tavara eteni mustaksi mullaksi. Ainoa kyllästysaine niissä on ollut betoni, mutta kyllä ne vuosikymmenen kestivät. Hyvin ovat työnsä tehneet.
En koskaan varsinaisesti kääntänyt kompostia ympäri, enkä sotkenut sitä muutenkaan. Päälle vain kasattiin tavaraa sitä mukaa kuin sitä tuli. Kerran vuoteen nostin ylimmän raa'an kerroksen pois ja kuskasin kottikärrillä alempana olevan maatuneen ja maatuneehkon tavaran kasvimaalle. Sitten se ylin kerros takaisin uudeksi pohjaksi.
Se mitä tuossa näkyy voi olla rumaa, mutta ei se ole epämiellyttävää. Ei haise, tuoksuu. Se on niin ilmavaa ja täynnä matoja että sen hiljainen lahoaminen on täysin aerobista.
Otin laudat pois kompostin ympäriltä. Niitä ei tarvinnut kuin nykäistä. Sisus on vielä alaosistaan jäässä, mutta sulaa nyt nopeammin. Napsin laudoista ruosteiset naulat pois, vaikka ei niillä tietysti enää mitään tee. Mutta olen joskus laudassa kiinni törröttävään naulaan astunut, enkä suuresti arvosta sellaisia pihassani. En vielä tiedä mitä teen laudoille. Polttopuiksi niistä ei ole enää, niin pehmeksi puu on jo mennyt. Ehkä niistä tulee uuden kompostin pohja.
Nyt kun kaikki opinto-, asunto- ja autolainat on maksetut, ei kannattane enää tehdä uutta vastaavaa laudasta. Eikä minulla edes oikein ole riittävästi vanhaa lautaa. Enköhän ostane kaupasta tehdastekoisen puutarhakompostorin. Olisi varmaan siistimmän näköinenkin pihassa.
Tästä puusta alkaa aika jo vähitellen jättää. Ei pysy enää puutarhakompostin seinät kasassa. Tulin vaihteeksi niin aikaisin töistä kotiin, että ajattelin ruveta tekemään asialle jotain.
Se mitä tuossa näkyy voi olla rumaa, mutta ei se ole epämiellyttävää. Ei haise, tuoksuu. Se on niin ilmavaa ja täynnä matoja että sen hiljainen lahoaminen on täysin aerobista.
Nyt kun kaikki opinto-, asunto- ja autolainat on maksetut, ei kannattane enää tehdä uutta vastaavaa laudasta. Eikä minulla edes oikein ole riittävästi vanhaa lautaa. Enköhän ostane kaupasta tehdastekoisen puutarhakompostorin. Olisi varmaan siistimmän näköinenkin pihassa.
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Savottaa taas
Kun tuuli eilen lauantaina kääntyi parempaan suuntaan, läksin tyttären ja koiran kanssa uudestaan mökille. Puiden kaataminen sujui muuten hyvin ja oikeisiin suuntiin, mutta yksi dominoefekti tuli vastaan. Kaadoin yhden koivun metrin verran sivuun ja se jäi konkeloon toista koivua vasten. Oksat niin lujasti solmiutuneina toisiinsa, että en saanut millään väännettyä puuta irti. Ei mitään; kaadoin seuraavankin puun, jolloin molemmat jäivät konkeloon kolmatta vasten. Minkä jälkeen kaadoin senkin; kaksi naapuria sen niskassa olivat niin painavia, että se lähti nurin jo paljon ennen kuin ennätin sahata lähellekään kaatokoloa, joten se jäi törrölleen. Kameran kävin hakemassa vasta kun dominot olivat kaikki maassa. Koivujen runkojen alle luokille taipuneet laihat puut on 20-vuotiaita vaahteroita, jotka ei pärjää kangasmaassa kilpailussa koivuille alkuunkaan. Niistä lähti vähän pieniä oksia koivujen halauksessa, mutta muuten ne ovat kunnossa.
Rykelmä oli aika helppo siivota. Ei tarvinnut paljoa kävellä, karsittavaa oli sahan ulottuvilla koko ajan paljon.
Lyhensin viimeisen rungon niin että siinä ei ollut jännityksiä enää missään ja sahasin sen jälkeen senkin irti.
Hävitystä tämä on. Koivua on revitty hyvin raa'asti.
Kokonaisuudessaan kaadoin kymmenkunta kohtuullisen kokoista koivua ja jokusen pienemmän. Pätkiä ne vielä pitää, kantaa kasaan, halkoa ja pinota. Näillä pitäisi perheen yhden talven pärjätä lämpimänä. Taitaakin olla viimeinen talvi kun tytär on kotona. Varmaan se jonnekin muuttaa lukion jälkeen.
Suomessa kasvatetaan vähän vajaalla 220 000 km2 mehtää, lähinnä kuusta, petäjää ja koivua. Minulla on vain hehtaari mehtämaata ja mieluummin kasvatan siellä jotain muuta. Mitä tuossa seisoo kapeina riukuina on saarnea, jalavaa, vaahteraa, saarnivaahteraa, tammea, paatsamaa ja leppää; koivuille ne ei pärjänneet alkuunkaan, mutta toivottavasti paremmin näin omassa porukassaan. Niiden alle on siis istutettu niinipuita, joita kohtuullinen varjo ei haittaa.
Pieniä lumilämpäreitä vielä jostain löytyy. Miina harrasti niitä. Pehmeitä ja viileitä maata. Vaikka oli pohjoistuuli, niin auringonpaisteessa tuli aamun viileyden jälkeen nopeasti kuuma. Minulla puolestaan aukesi ranteet; kortisonia nahkaan illalla. Olen kesälle allerginen ja heti kutina alkaa kun lumet häipyy.
Siivottiin samalla reissulla myös omenapuita. Maaliskuussa olisi tietysti ollut parempi, mutta tuolla ja tuonne on niin vaikea liikkua lumiaikaan. Tytär kiipesi puun latvaan sahaamaan murtuneen latvuksen poikki. Murtui viime syksynä valtaisan omenamäärän painosta. Tytär on voimakas ja kevyt, nousi puuhun ja laskeutui sieltä hyvin ketterästi. Tällaisiakin tyttöjä nykyään on olemassa. Oman sukupolveni naisista useimmat ei pääsisi puuhun ollenkaan. Sellainen ei kuulunut naisten taitoihin ennen vanhaan.
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Lumet lähti
Lumet hävisi 5 päivässä. Mutta on siihen malliin vettäkin satanut. Mökillä kävin taas; siellä missä lunta oli viime sunnuntaina vielä yli saappaanvarren eli n. 40 cm ei nyt ollut enää yhtään. Kaadoin muutaman koivun, mutta tuuli lounaasta niin rajusti että niitä ei oikein tahtonut saada kaatumaan sinne minne halusi. Kaatumaan ne kuitenkin sai. Ja maassa pidettyä kurissa aika hyvin. Nämä pitää perhettä lämpimänä parin vuoden päästä talvella.
Oli siellä muutakin tekemistä kuin puun kaatoa. Heittelin talvella poltettujen puiden tuhkia syksyllä istuttamieni niinipuiden ja muiden taimien juurialueille, ja päälle vielä kanankakkaa. Maan Ph saisi olla vähän korkeampi kuusien jäljiltä ja lannoitteita tarvitaan etenkin nyt kasvuun lähtöön, jotta ehtivät venyä ennen kuin heinät alkaa vallata aluetta. Kun ne pääsee isommiksi ne pitää kyllä puolensa. Alkavat varjostaa juurialueensa tehokkaasti jo muutaman vuoden päästä. Ne on koulutettuja taimia, niillä pitäisi olla hyvä juuristo, joten lannoitteen ei pitäisi haitata juuriston kasvamista tuuheana joka suuntaan. Kasvavat usein tällä tavalla nuokallaan, ja lumi tietysti painaa tuossa asennossa olevaa vielä lisää talvella. Mutta kyllä tuollaisista vain isoja puita kasvaa.
Kotiin palattua oli sieltäkin hävinnyt jo kaikki lumet, paitsi kolatuista kasoista. Kai tätäkin pihaa pitää ruveta siivoilemaan. Keväässä on niin paljon erilaista tekemistä.
Talvi oli paljon yksinkertaisempaa. Meni vain hiihtämään.
Kohtahan sinne taas pääsee. Yhdestä kesästä mennään äkkiä ylitse.
Talvi oli paljon yksinkertaisempaa. Meni vain hiihtämään.
Kohtahan sinne taas pääsee. Yhdestä kesästä mennään äkkiä ylitse.
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Kaks kitaroo
Eila Pellinen - Kaksi kitaraa (1958). Venäläinen tuntemattomana aikana tuntemattomaksi jääneen tekijän alkuteos Две Гитары, jonka nimen Reino Helismaa suomensi sellaisenaan ja teki siihen suomalaiset sanat, joissa pussataan mutta kitarat kyllä jää melkein unholaan. Toivo Kärki sovitti laulun jatsahtavaksi. Se on tässä.
Topi Sorsakoski & Agents on tehneet siitä myös hyvin tunnetun version. Tosin siitä kannattaa kuunnella vain tämä studioversio. Lavaversioissa myöhäinen maestro laulaa niin ylimielisen huonosti ettei niitä viitsi kuunnella.
Laulu tunnetaan maailmalla muuallakin, esimerkiksi Charles Aznavourin Les Deux Guitares on ihan hyvä. Mutta niin erilainen sovitus että sitä ei heti samaksi lauluksi huomaakaan.
Siitä on taidemusiikkiversio The Bohemian Quartetilta, nimenä yllättäen Two Guitars.
Ja toki venäläisiä versioita, esimerkiksi tässä Theodore Bikelin Две гитары.
Aina ja kaikkialla se vain soitetaan yhdellä kitaralla. Eila Pellisen versiota pidän kaikkein parhaimpana. Vanhempieni aikakauden musiikkia. Silloin osattiin lauluissa artikuloida hyvin selkeästi.
Topi Sorsakoski & Agents on tehneet siitä myös hyvin tunnetun version. Tosin siitä kannattaa kuunnella vain tämä studioversio. Lavaversioissa myöhäinen maestro laulaa niin ylimielisen huonosti ettei niitä viitsi kuunnella.
Laulu tunnetaan maailmalla muuallakin, esimerkiksi Charles Aznavourin Les Deux Guitares on ihan hyvä. Mutta niin erilainen sovitus että sitä ei heti samaksi lauluksi huomaakaan.
Siitä on taidemusiikkiversio The Bohemian Quartetilta, nimenä yllättäen Two Guitars.
Ja toki venäläisiä versioita, esimerkiksi tässä Theodore Bikelin Две гитары.
Aina ja kaikkialla se vain soitetaan yhdellä kitaralla. Eila Pellisen versiota pidän kaikkein parhaimpana. Vanhempieni aikakauden musiikkia. Silloin osattiin lauluissa artikuloida hyvin selkeästi.
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Vieroitusoireita järveltä
Vielä vähän aikaa sitten tämä oli laajennettua pihamaata, missä mentiin pitkin ja poikin. Kymmeniä kertoja viime kuukausien aikana. Enää ei.
Sää on palannut nykynormaaliksi. Pilveilee ja satelee. Ei häikäise.
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Mökkikauden avaus
Kävin Miinan kanssa mökillä; naiset ei lähde sinne tähän aikaan vielä. Märkää lunta kumisaappaan varteen, paikoitellen ylikin. Mökillä oli kuitenkin kuivia vaihtosukkia, niin että tilanteen kanssa tuli toimeen. Lapioin autolle tien varteen parkkitilan.
Tarkastin puut; ei juuri jänisvahinkoja tänä talvena. Heittelin talvella kertyneen tuhkan ja Puutarhan kevättä sinne tänne. Liukenee parhaiten nyt sulavaan lumeen. Siellä on aika karua, paitsi isän entisellä perunapellolla, jonne riitti kompostia. Marjakuuset yms menee keltaiseksi ilman lannoitusta.
Kaadoin koivun. Piti niitä kaataa enemmänkin, mutta viila ja saha ovat näköjään sattuneet viime syyskuussa eri paikkakunnille. Ei muista mitä vei ja mitä jätti mihinkin puoli vuotta sitten. Sain pienen koivun kuitenkin hiottua poikki. Siinäpä ensimmäinen joka tapauksessa.
Vaihdoin puhtaat purut telkän pönttöihin. Kahdessa kolmesta on asuttu viime kesänä. Niin yleensä. Pitäisi tuossa taas kelvata kuoriutua. Muut pöntöt pitää jättää toiseen kertaan. Liian paljon lunta vielä.
Jäällä oli autiota ja tyhjää. Ketään muita ei näkynyt eikä kuulunut. Mitäpä ne vielä mökeillään tähän aikaan. Eipähän niitä paljoa enää näe kesäisinkään. Katoavaa kansanperinnettä, mökkeilykin.
Tuli siellä kuitenkin 5.5 tuntia paksussa lumessa kahlattua. Vastaa pitkää hiihtolenkkiä hyvin. Olisin ollut pidempään jos sillä sahalla olisi saanut koivuja nurin.
Tarkastin puut; ei juuri jänisvahinkoja tänä talvena. Heittelin talvella kertyneen tuhkan ja Puutarhan kevättä sinne tänne. Liukenee parhaiten nyt sulavaan lumeen. Siellä on aika karua, paitsi isän entisellä perunapellolla, jonne riitti kompostia. Marjakuuset yms menee keltaiseksi ilman lannoitusta.
Kaadoin koivun. Piti niitä kaataa enemmänkin, mutta viila ja saha ovat näköjään sattuneet viime syyskuussa eri paikkakunnille. Ei muista mitä vei ja mitä jätti mihinkin puoli vuotta sitten. Sain pienen koivun kuitenkin hiottua poikki. Siinäpä ensimmäinen joka tapauksessa.
lauantai 13. huhtikuuta 2013
ダイモンドダストが消えぬまに
Matsutoya Yumi ... siitä on niin kauan kun häntäkään viimeksi kuuntelin. Tänne Daimondo dasuto ga kienu ma ni ダイモンドダストが消えぬまに eli Kunnes timanttipöly katoaa. Se on niitä lauluja joita soitettiin kun menin Japaniin ensimmäistä kertaa. Siitä on niin kauan että se tekee melkein kipeää.
Helsingin paikallislehdessä taisi olla eilen joku juttu siitä mitä eri maissa ihmiset tekisivät toisin jos pääsisivät takaisin nuoruuteensa. Jos minä pääsisin takaisin 1980-luvun Japaniin, niin opiskelisin paljon vähemmän ja kävisin paljon enemmän konserteissa. Suomen menneisyys on ihan ok, mutta Japanissa menin liian kapeassa solassa sen kaksi vuotta. Tosin se opiskelu kyllä vei valtavat määrät energiaa ja aikaa.
Helsingin paikallislehdessä taisi olla eilen joku juttu siitä mitä eri maissa ihmiset tekisivät toisin jos pääsisivät takaisin nuoruuteensa. Jos minä pääsisin takaisin 1980-luvun Japaniin, niin opiskelisin paljon vähemmän ja kävisin paljon enemmän konserteissa. Suomen menneisyys on ihan ok, mutta Japanissa menin liian kapeassa solassa sen kaksi vuotta. Tosin se opiskelu kyllä vei valtavat määrät energiaa ja aikaa.
Talven päättyessä ...
Tekno-Kekko on tehnyt Sakamoto Ryuichin (阪本龍一) laulusta Behind the Mask hyvän jutun.
Samalla sieltä löytyi blogi, joka on omistautunut kirjoituksiin japanilaisesta pop-musiikista. Wau! Kaikkea ne keksivätkään.
Tässä vaikkapa Matsutoya Yumin (松任谷由実) Fuyu no owari (冬の終わり) eli talven päättyessä
Kuvassa on pulpetteja eikä kukkia sen takia että kouluvuosi loppuu maaliskuussa, ja laulu onkin vanhojen ystävien eroamisesta kun koulu loppuu. Talvi on ihmiselle hyvää aikaa. Sanat täällä.
Täällä puolestaan pieni juttu laulusta kyseisestä blogista.
Samalla sieltä löytyi blogi, joka on omistautunut kirjoituksiin japanilaisesta pop-musiikista. Wau! Kaikkea ne keksivätkään.
Tässä vaikkapa Matsutoya Yumin (松任谷由実) Fuyu no owari (冬の終わり) eli talven päättyessä
Kuvassa on pulpetteja eikä kukkia sen takia että kouluvuosi loppuu maaliskuussa, ja laulu onkin vanhojen ystävien eroamisesta kun koulu loppuu. Talvi on ihmiselle hyvää aikaa. Sanat täällä.
Täällä puolestaan pieni juttu laulusta kyseisestä blogista.
Helsinkiläiset intellektuellipojat
on puhujina vähän rasittavia. Ne saa joka ainoaan lauseeseen ainakin yhden niinkun, kaksi parhaaseen. Jotkut myös ähkii puhuessaan. On niillä vaikeaa.
Unet menee sekaisin huhtikuussa. Nukahtamisongelmia ei ole, mutta herään joka aamu neljältä. Unet tahtoo jäädä 5 tuntiin yössä, mikä tekee väsyneeksi päivällä, jos ei pääse päikkäreille, eikä niille pääse jos ei ole töissä kotona.
Nyt on pilvistä ja pimeää, sataa vettä. Jospa tämä rauhoittaisi liikaa valoa, johon ruumiin on niin vaikea tottua. Mies ja rodo, sama ilma niille käy.
Mehtä ja tie yhtä märkiä. Saapaat kastuu koiranlenkillä, eikä Miina viitsi edes kävellä tällaisella ilmalla. Miina ei ole rodo.
Unet menee sekaisin huhtikuussa. Nukahtamisongelmia ei ole, mutta herään joka aamu neljältä. Unet tahtoo jäädä 5 tuntiin yössä, mikä tekee väsyneeksi päivällä, jos ei pääse päikkäreille, eikä niille pääse jos ei ole töissä kotona.
Nyt on pilvistä ja pimeää, sataa vettä. Jospa tämä rauhoittaisi liikaa valoa, johon ruumiin on niin vaikea tottua. Mies ja rodo, sama ilma niille käy.
Mehtä ja tie yhtä märkiä. Saapaat kastuu koiranlenkillä, eikä Miina viitsi edes kävellä tällaisella ilmalla. Miina ei ole rodo.
Sukset
Viimeinen hiihto oli 10.4 illalla, jolloin kahdeksan jälkeen oli vielä hieno kirkas pakkanen. Hiidin tyttären kanssa 11 km, vaimo puolet siitä. Sekä ladulla mäkiä että jäällä.
Sen jälkeen alkoikin tihuuttaa hiljalleen vettä ja ylämpötilat nousi plussan puolelle. Eilen 12.4 puhdistin suksien pohjat pitovoiteista, mutta en tehnyt niille muuta. Sidoin ne tarrahihnoilla yhteen ja nostin liiterin vintille lappeelleen. Sinne ne parhaiten mahtuu, ja siinä asennossa ne ei menetä jännitteitään. Sauvat on pystyssä seinää vasten niiden vieressä. Ne mahtuu, korkea paikka se ei ole.
Hiihtokauden voi tältä keväältä katsoa loppuneen. Paras kääntää katseensa lähemmäs, puutarhan puoleen, jos tekemistä ruumiilleen etsii.
Sen jälkeen alkoikin tihuuttaa hiljalleen vettä ja ylämpötilat nousi plussan puolelle. Eilen 12.4 puhdistin suksien pohjat pitovoiteista, mutta en tehnyt niille muuta. Sidoin ne tarrahihnoilla yhteen ja nostin liiterin vintille lappeelleen. Sinne ne parhaiten mahtuu, ja siinä asennossa ne ei menetä jännitteitään. Sauvat on pystyssä seinää vasten niiden vieressä. Ne mahtuu, korkea paikka se ei ole.
Hiihtokauden voi tältä keväältä katsoa loppuneen. Paras kääntää katseensa lähemmäs, puutarhan puoleen, jos tekemistä ruumiilleen etsii.
tiistai 9. huhtikuuta 2013
7 km
Töihin aamulla klo 6.30. Kotiin klo 8 illalla ja saman tien hiihtovaatteet päälle. Perhe innostui, kampeutui ylös sohvalta ja vaihtoi pukua myös. Käytiin hiihtämässä. Hiihdettiin jopa metässä mäkiladulla. Sillä ollut isompi roska oli päivien mittaan painunut latuun alas, ja eilinen lumisade oli tehnyt 2 cm mittaisen puhtaan kerroksen siihen päälle. Siellä luisti nyt oikein hyvin. Ja koska se on metässä, ei aurinko ollut päässyt turmelemaan sitä melkein ollenkaan.
Yhdeksään asti näkee pilvettömänä iltana vielä hyvin hiihtää. Tuntuipa hyvältä. Pieni hiihto, mutta hyvän olon siitä sai.
Sitten syömään. Riisiä ja chili con härkäpapua.
Yhdeksään asti näkee pilvettömänä iltana vielä hyvin hiihtää. Tuntuipa hyvältä. Pieni hiihto, mutta hyvän olon siitä sai.
Sitten syömään. Riisiä ja chili con härkäpapua.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Viimeiset hiihdot, ehkä
Joki sulaa. Tässä ei enää hiihdetä. On joskus hiihdettykin, mutta se on ollut maaliskuuta vielä.
Jos vielä panisi tänne muistiin asusteet. Minulla on kultaisen 1980-luvun puku. Omani siihen aikaan ostettu on jo hajonnut; tämä on vaimon ostama, hänelle liian iso ja käyttämättä jäänyt. Koska vihaan kaupoissa käyntiä, sopii minun hyvin hiihtää tuokin puku loppuun. Siihen aikaan käytettiin iloisia värejä.
Vaimo ja tytär pukeutuvat muodikkaammin ja modernimmin nykymuotoisiin tiukkoihin hillittyvärisiin hiihtopukuihin.
Jokisuulta on 4 km järven toiseen päähän. Tänne tulo oli helppoa, koska on kova etelätuuli, joka kätevästi työnsi tänne asti.
Nyt on päästy eteläpäähän. Tänne päin tulo vaati töitä. Jalassa on lukset. Olen niitä niiden kivuliaisuuden takia varonut, mutta piti nyt kokeilla. Tiedän kyllä että on ihmisiä, jotka hiihtää Buranan voimalla, eli ottavat ennen lähtöään sen verran kovan annoksen kipulääkettä ettei heidän tarvitse tuskiin kiinnittää huomiotaan. Minä hiihdän mieluummin ilman Buranaa. Enkä käyttänyt luistelumonoja, vaan tavallisia. Luistelumonoissa tuntuu että joutuu seisomaan varpaillaan, mikä sekin lisää rasitusta ja sen myötä tuskia. Nyt kipu oli lähinnä säärien etulihaksissa. Sanovat että siitä pääsee tottumalla; ehkä niin. Levätä piti n. 500 m välein, sen verran raskasta touhua. Myötätuuleen liihteli hyvin 2 km jonka jälkeen vasta piti pysähtyä läähättämään ja antamaan sydämensä rauhoittua. Suksillä pystyy hyvin hiihtämään tavallista hiihtoa 10 km varsin nopeaa vauhtia joutumatta lepäilemään tai edes kovin pahasti väsymättäkään. Nautinnollisesti. Isot erot näissä tyyleissä. Tällä reissulla liihdin 12 km, mikä todisti että kyllä luksilla pystyy tasaisella etenemään, vaikkei se niin miellyttävää olisikaan. Välillä läähättäen, mutta kuitenkin.
Rasituksena 12 km niillä vastasi 30 km hiihtoa tavallisilla suksilla. Saunassa hiihdon päälle jaksoi vain lyödä löylyä ja ähkiä. Iltaruuan syötyään oikaisi sohvalle ja sammahti siihen jo kahdeksalta. Vaimo herätti klo 23 siirtymään sänkyyn peiton alle.
Kyllä luksilla muuten voi hiihtää, vaikka väittävät ettei voi. Voi, jos alla on liukas latupohja, joita sieltä täältä vielä tapasi pätkinä. Hiihtohan tapahtuu koko ruumiilla, joten sitä on vain liikutettava sillä tavalla kokonaisvaltaisesti että mies liikkuu eteenpäin, ja muutettava potkua toisenlaiseksi. Sauvojakaan ei tarvitse käyttää normaalia voimakkaammin. Eteneminen on toki hitaampaa kuin oikeilla suksilla, mutta aika hyvää kuitenkin. Paikoissa, missä jäljellä olevia ladun pätkiä löytyi, pystyi hiihtoa käyttämään lepona ja kivun poistajana sen sijaan että olisi vain roikkunut sauvojensa varassa ja läähättänyt.
Miina oli matkassa, enempi järven keskivaiheilla siellä edestakaisin kävellen ja istuskellen. Jokainen ohi kulkiessaan taputti sitä mennessään. Kaikki tuli järvelle nyt eri aikaan erilaisilla välineillä, joten hiihdeltiin eri matkoja eri tahtiin toisillemme vilkutellen. Miina tapasi sen takia jonkun aika lyhyin välein.
Säätyyppi vaihtuu
Vetää pilveen, lunta luvassa. Pitkään onkin ollut kirkasta ilmaa ja pohjoistuulta. Oikein miellyttävä kevät. Sellainen outo ilmiö sen seurauksena on ollut, että lumi on sulanut vain sieltä missä aurinko on päässyt kiinni tummaan pintaan. Meillä on alueet, joita talvella kolattiin, olleet sulat jo maaliskuun lopusta lähtien, mutta muualla hangen pinta ei ole laskenut vielä juuri ollenkaan. Kukkamaan päällä on vielä metri lunta.
.jpg)
Rodojen päälle vedin peitteet. Olisi pitänyt tehdä aikaisemminkin, mutta tahtovat unohtua liiterin taakse pihan takanurkkaan; työasioita niin paljon mielessä että pihaansa ei muista. Yleensä niitä vedellessä lumen pinta on jo selvästi laskenut, mutta nyt joutui kahlaamaan yli polven korkuisessa hangessa. Jossa sen verran hankiaista että joissakin kohdissa piti, mutta kohta jo taas putosi. Mahdollisimman raskasta. Joka tapauksessa peitteet on nyt päällä. Yläoksat saattoi joistakin kärähtää, mutta lumen alla on paljon oksia suojassa edelleen.
.jpg)
Vielä kävin liiterin katollakin kolan kanssa. Oikeastaan vähäluminen talvi, mitä nyt vain alaville paikoille on kertynyt. Katoilta ei ole tarvinnut käydä pudottelemassa ollenkaan, paitsi tältä katolta kannattaa keväisin avata kohta, josta valuvat lumet muuten vie rännin mennessään.
lauantai 6. huhtikuuta 2013
10 km
Tänään onkin lauantai ... työpäivä kotona pitkästä aikaa. Tyhjensin hartaasti sähköpostia ja tarkastin yhden gradun; hyvä ja kohtuupitkä, mutta oikein hyvin kirjoitettu. Menin eilen illalla yhdeksältä nukkumaan ja heräsin tänään viideltä aamulla. Aamiaisen ja koiran lenkin jälkeen töihin, joiden keskeen nukahdin sohvalle klo 7. Heräsin yhdeksältä ja jatkoin töitä, tosin tällaisena päivänä ilman kiirettä, ulkonakin siellä täällä koiran kanssa kierrellen. Nukahdin sohvaan klo 14 ja heräsin jälleen kerran klo 16. Kahdet päikkärit tänään. Tällainen olisi hyvä tahti arkipäiviksikin.
Ei hiihto vielä loppunutkaan. Kova pohjoistuuli rauhoitteli lumen sulamista ja niin vain jäälle taas päästiin.
.jpg)
Latuja siellä ei enää ole, ja lumen pinta on hyvin epätasaista, mutta kyllä siellä eteenpäin menee. Hyvinkin kovaa kun luistelee - tavallisilla suksilla ja tavallisilla monoilla. Niilläkin jalat kipeytyy, mutta niiden kanssa saa vaihtaa tavalliseen hiihtoon milloin tahansa ja antaa koipiensa levätä. Nyt järvellä pääsi minne tahansa aivan vapaasti. Eli käytiin ihan pohjoispäässä, sieltä eteläpäähän ja sitten takaisin keskelle, missä jonkin aikaa edestakaisin. Koko porukka; tytär ja minä nopeimpina yhtä matkaa, vaimo ja koira hitaampina toisena parina. Miinakin lönkytteli ainakin 6 km, mikä on hänelle pitkä matka. Makaa nyt reporankana viltillään. Liikunta tuo hyvät unet.
Oli siellä nättiä auringon laskiessa ja pakkasen kiristyessä.
Ei hiihto vielä loppunutkaan. Kova pohjoistuuli rauhoitteli lumen sulamista ja niin vain jäälle taas päästiin.
.jpg)
Oli siellä nättiä auringon laskiessa ja pakkasen kiristyessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
