Oli kirkas ja poutainen, välillä jopa aurinkoinenkin päivä. Ja kun aurinko painui mailleen, alkoi taas sataa, tavalliseen tapaan hyvin rankasti. Näin jos sataisi yön olisi järvessä aamulla taas sentti vettä lisää. Saa kuitenkin sataa vielä aika paljon ennen kuin nämä tontinreunuskiveni muuttuvat rantakiviksi. Tänne on järven pinnasta 5 m.
Tässä on maha aukinaisena haikeana katsellut hommia joita joskus teki. Käsin, toki parin kangen avulla, nämäkin kivet on joskus 10 v sitten aseteltu paikoilleen tontin peräkulmalle. Nyt ei onnistuisi.
Sama paikka vastapäisestä suunnasta ja eri valossa. Syksy on ollut niin lämmin, että puut siirtyy talvea kohti kukin omaan tahtiinsa. Joku jo melkein lehtensä pudottaneena, kovin paljon edes viittimättä kellastua; toinen vielä aivan vihreänä täydessä lehdessä.
En malttanut illalla olla tarttumatta pienempiin kiviin. Tuossa kasoissa odottelevat pitkästyneinä että joku asettelisi heitä sepelin päälle. Torikiven puolikas ei paljoa paina, ja saan kyllä sellaisen nostaa. Ei se paljoa paina torikivikään, kun yhden kerrallaan vain nostaa. Polvillaan pystyy hyvin työskentelemään kun liikkuu varovaisesti. Nostelin sitten tunnin verran mustia kokokiviä pois ja täyttelin niiden paikkoja eri värisillä puolikkaan kivillä. Hyvin onnistui. Tiedän hyvin että jos ei varo riittävästi leikkii sekä ompeleiden aukeamisella että mahdollisella tyrällä kaupan päälle, mutta samalla haavaa ja koko ruumista on rasitettava, jotta paraneminen jatkuisi kunnolla. Maaten ei parane, sama tässä kuin selän venähtämisissäkin. Hyvin meni ja mukavaa oli.
