lauantai 30. huhtikuuta 2011

Kotitempuraa

Ruuanlaittoa vaihteeksi vaimon kanssa. Sai päähänsä paistaa vapun kunniaksi munkkeja, kun simaakin oli, ja sitten samassa rasvassa tempuraa. Tällaista helppoa kotitekoista. Portugalilaiset toivat jotain tällaista rasvassa paistettua ruokaa Japaniin 1500-luvulla, japanilainen nimikin on peräisin sanasta temperatura. Siellä se sitten muhi 500 vuotta portugalilaisista erossa itsekseen, mutta en tiedä onko lopputuloksessa suurta eroa. Raaka-aineissa korkeintaan.
Perunaa suikaleiksi leikattuna, pyöriteltynä kananmuna-vehnäjauhovellissä, keitetään rypsiöljyssä.

Perään samaa porkkanasta. Kätevintä kun yksi rauhalliseen tahtiin tekee siitä pieniä könttejä ja pudottelee rasvaan, toinen yhtä rauhalliseen tahtiin poimii kypsiä pois. Pitkään siinä ei mene.

Näitä sitten tulee pieni keko. Riittää seuraavaksikin päiväksi. Muuta ei ruuaksi tarvitsekaan, siinähän on leipä, rasva ja vihannes samassa. Eikä tarvitse välttämättä lautasiakaan, syötiin tänäänkin suoraan keosta sormin samalla kun niitä tehtiin. Ei paljon tiskiä. Kelpaa koirallekin.

Sillä aikaa kun tempuroita keitettiin, kimalaiset paiskoi töitä. Nyt on oikein hyvä pajujen kukintavuosi. Paljon kukkia, eikä pahoja yöpakkasia. Olen jotensakin tykästynyt näihin pajujen kukkiin. Kiiltopajua tämäkin.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Naiskukkia ja muitakin

Tässä pitäisi nyt olla kuva nuoren kiiltopajuneidon sukupuolielimistä.

Ne eivät pajunaisilla ole ollenkaan niin värikkäät kuin jätkillä, eikä nämä näytä niin sojottelevankaan. Mettä siellä varmasti on kuitenkin oltava, jotta kimalainen haluaisi sinnekin suunnistaa.

Lepän (alnus incana) kukat on nekin mielenkiintoisia. Yksikotisena sillä on molemmat samassa puussa. Naaraskukka on jäykkä sojottava tummanpunainen tappi; uroskukka roikkuu alaspäin vetelänä lerppuna. Asiat voivat olla niin monin päin.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Pajunkukkia

Tytär keräsi viime kesänä kaikki löytyneet kesäkukat, joten tänä kesänä hän päätti kerätä kevätkukkia. Niitä harvan herbaariossa onkaan; en minäkään koskaan aikoinani puiden kukkia kerännyt. Joten ollaan koiran kävelyillä katseltu mitä teiden varsilla kukkii. Olen pajuja pitänyt nätteinä ennenkin, mutta sitten ne vasta näteiltä näyttää kun niitä menee läheltä katsomaan.

Oletan näiden pajujen olevan kiiltopajuja (Salix phylicifolia) niiden yleisyyden, kasvupaikan, kuoren ja edellisten kesien lehtien muiston perusteella, mutta voin tietysti erehtyäkin. En ole ennen yrittänyt tunnistaa niitä kukista, eikä kirjatkaan ja nettikasviot oikein ole ottaneet kukkia tosissaan. Joka tapauksessa tässä muutama kukka; hedekukkia kaikki, eri yksilöistä ja hiukan eri avautumisvaiheista.
Heteiden ponnet on ennen avautumistaan mielenkiintoisen punertavia. Auettuaan ja siitepölyn varistessa tarjolle kimalaisille pääväriksi vaihtuu keltainen.

Seuraavan lajin tunnen, koska sen osaan tunnistaa rungosta: raita (Salix caprea). Ainakaan tämän uroksen kukissa ei näy olevan ollenkaan punaista, vaan keltainen on kaikissa vaiheissa vallitseva väri.

Pitäisi minulla tietysti olla tasapuolisuuden vuoksi kuvia myös emikukista, mutta ne nyt eivät vain tällä kertaa onnistuneet.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Pääsiäistä

Mökillä oli rannassa jo niin paljon sulaa, että Miina pääsi juomaan järvestä. Puhdasta ja kylmää se vesi on; siitä join itsekin, en kehdannut avata kaivoa ja lähteä veivaamaan vettä sieltä

Tämän kevään ensimmäisen sinivuokkokukankin otin. Lumi oikeastaan vasta nyt pääsiäisen helteillä hävisi maasta, ei siellä vielä muuta noussutta näkynyt.

Muuten olin polttopuuhommissa. Raahasin syksyllä lumen alle jääneitä runkoja pinoon, pätkin niitä jo jonkin verran ja naisväki pilkkoi. Tytärkin opetteli kirvestä käyttämään, ei nuorempana ole suostunut. Mutta sitä tehdessä ollaan kaikki näköjään oltu niin väsyneitä, ettei siitä hommasta ole kuvaa. Lihakset kipeinä kaikilla. Käveltiin me toki metissäkin, ja istuksittiin auringossa.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Iltakävely

Mehtiin pääsee jo hyvin, hanget on painuneet ja kuusikoista jo hävinneetkin. Mutta sinne on mentävä pitkävartiset kumpparit jalassa. Vedet on vielä pitkälti metissä jälellä. Kävin tytärten kanssa kävelyllä, joka lätäkkö keskeltä kävellen, ei kiertäen.

Järvissä puolestaan on vielä vesi hyvin alhaalla. Nyt pääsee kävelemään paikoilla, minne normaaliveden aikana ei ole asiaa. Nyt tuolla oli vettä vain nilkkoihin, eikä pohja vielä upottanut samalla tavalla kuin se kesällä tekee. Eikä vielä ötököitä juuri ollenkaan. Ruo'ot ja sarat painuneina, niin että näki hyvin minne kulkee. Se voi näyttää nyt heinäniityltä, mutta ei ole. Paljon veden aikaan tuolla voi melkein soutaa. Tosin taitaa se tupasvilla jonkinlainen heinä kyllä olla.

Kivillä, missä ei kukaan koskaan käy, oli komeat jäkäläkasvustot.

Ilta-auringon jyrkässä vaakavalossa vielä erityisen terävinä. Tämä kuva tuntuu siltä kuin tämä olisi väärin päin, että tätä pitäisi kääntää 90 astetta oikealle, mutta näin se oli. Kun tätä aikansa katsoo, niin tottuu. Vain päiväntasaajan seutuvilla valo voisi tulla noin jyrkästi ylhäältä päin.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Valkosipuli

Valkosipuli tunkee jo maasta ylös. Verso vielä punertaa. Vähän aikaista minusta, mutta ei sitä voi jarruttaakaan. Tuossa hiekkamaassa ei näytä olevan routaakaan, siitä se varmaan johtuu.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Vaalipäivä

Eduskuntavaalit 2011, lämmin ja aurinkoinen, hyvin tuulinen päivä. Harrasta pienen kaupungin tärkeän toimituksen tunnelmaa, niin kuin aina vaalipäivänä. Ystävällistä ja kohteliasta, iloisen ja totisen sekaista toimintaa. Liput liehuvat Osuuspankin edessä, ja eläkeläiset parveilevat äänestämään. Tässä kuitenkin valokuvan rajan ulkopuolelle jätettyinä.

Minulla ei ole kiinteitä äänestysperiaatteita, paitsi että samaa puoluetta ei äänestetä kahta kertaa peräkkäin. Nyt ääni meni nuorelle naiselle, joka ei varmasti pääse eduskuntaan; puolueelle, joka ei sekään meidän vaalipiiristä yhtään edustajaa tule saamaan. Mutta saan minä äänestää ketä tahdon; äänillä tehdään muutakin kuin avitetaan joitakin ihmisiä isoon kivitaloon töihin. Olen minä joskus äänestänyt valtapuolueitakin, ja vanhaa miestä. En syrji ketään, luulisin ainakin. No, persuja kyllä, vaaleissa, mutta sitä ei lasketa syrjinnäksi.

Tällä kertaa siis näin. Aikaansaavan tuntuinen nainen, ja ehkä hän on tyytyväinen, kun jonkin verran ääniä saa. Siitä on sitten hyvä jatkaa jotain muuta.

Rusakoita

Näitä täällä pihassa vielä liikkuu, ja on liikkunut koko talven. Niitä on ainakin kaksi isoa jönttiä, jos ei enemmän. Syövät mm. auringokukan siemeniä lintulaudan alta. Pari aamua sitten; kun tätä kuvaa katsoo nyt, huomaa lumen painuneen tuosta jo ainakin 30 cm. Nopein huhtikuu mitä muistan, ottaen huomioon lumen määrän vielä maaliskuun lopulla.

Kolme koristeomenaa söivät puolesta rungosta. Oma syyni tietysti. Kun syksyllä asetteli suojukset 1.5 metriin, ne näyttivät korkeilta. Kun näin lumisena talvena sitten kolasi niille seutuville vähitellen 1.5 metriä lunta, ei runkosuojista enää hyötyä ollut. Ei vain siinä palkkatöiden melskeissä saa kiinnitettyä tilanteeseen huomiota ajoissa. Mutta ne kasvaa uudestaan, parissa kolmessa vuodessa pituus on taas entisensä. Eivät vielä olleet täysikasvuisia.

Muuten täällä ilmeisesti on päästy vähillä talvivahingoilla.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Ruuanlaittoa

Vaimo on ollut kaksi viikkoa reissussa. Se on tiennyt ruuan laittoa lukuisia kertoja, jotta niin lapsen ja koiran kuin itsenikin elämä jatkuisi sopuisasti. Tyttärelle ei edes kelpaa sama ruoka kovin pitkään, eikä pakasteesta otettu uunissa paistettu kala kahta päivää useammin viikossa, joten on pitänyt varioida. Tässäpä siis taas vaihteeksi resepti:

Hyvä sipulimunakas

Otetaan iso sipuli ja iso valkosipuli. Kuoritaan ne, kaikki kynnet myös, leikellään sipuli vähän pienemmiksi paloiksi ja surautetaan kaikki paxilla hienoksi muussiksi. Ei haistella, koska höyry vetää äkkiä silmät umpeen. Lisätään niin monta kananmunaa kuin paketissa on jäljellä, sekä musta- ja valkopippuria, varmuuden vuoksi kumpaakin. En oikein tiedä mitä eroa niillä on. Ripaus suolaa. Sekoitetaan käsin. Paxilla ei pidä yrittää vatkata; tulee täyteen kuplia.

Paistetaan nopeasti ohuina levyinä. Syödään kuumina leivän kanssa. Kelpaa niin tyttärelle, koiralle kuin isällekin.

Onhan se aika isotöinen ruoka, mutta pitää isän vain jaksaa.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Pendolinossa

Näissä junissa on nykyään langaton verkkoyhteys. En ollut tiennytkään. En ole ajanut pitkiin junissa, en pendolinossa etenkään. Tämän pitäisi olla vain bussiness-luokassa - mistä siitäkään en ollut ennen kuullut mitään - mutta toimii tämä tavallisessa turistiluokassakin. Ei salasanaa ei mitään.

Kävin päiväseltään Helsingissä kokoustamassa, palailen kotiin saman tien. Kolme tuntia perillä vain meni. Kokouksen jälkeen ehdin käydä tunnin kävelemässä Kasvitieteellisessä puutarhassa. Pähkinäpensaat ja lepät siellä aloitteli kukintaansa. Sipulikukkia oli maasta toki myös noussut, talventähtiä etenkin, ja lumikelloja. Lunta siellä oli 0-30 cm. Suurta eroa ei ole verrattuna siihen millaista kotona sisämaassa on. Kylmempääkin kuin kotona; siellä +9 tänään, Helsingissä +5.

Lunta on kotona vielä 10-40 cm, ja sipulikukat alkaa nousta esiin vasta kun lumi päältä on häipynyt. Mutta ensimmäiset lepät alkaa kotonakin jo kukkia. Koko eteläinen Suomi näyttää nyt ihan samalta. Tiet on sulat, muualla pälvien täplittämää lumipeitettä.

Jaha, pysähdyttiin mehtään jonnekin Lahden pohjoispuolelle. Ehkä edessä on sitä kuuluisaa routaa tai jotain. Täällä sitä vain seisotaan.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

On tässä ollut nyt muutakin kuin töitä

Joskus opiskelijoiden kanssa juhlissa laulamassa ryyppy- ja pornolauluja. Koko illan, tunnista ja pikarillisesta toiseen, mitä nyt välillä sai myös syödä.

Nykyajan opiskelijat on kovin seremonia- ja pukutietoisia. Ovat melkein kaikki myös töissä jossain, niin että niillä on varaa silloin tällöin vuokrata puitteet puvuilleen. Töitä se kai tämäkin tavallaan minulle oli, opettajakunnan edustajana toimiminen nimittäin, niitä pornolauluja laulamassa 20-vuotiaiden naisten keskellä. Tulipahan nähtyä tuollaistakin.


Ja hanget on reilun viikon sisään laskeneet niin rajusti, että mehtään pääsi taas ei-palkkatöihin. Jatkoin puiden kaatelua, mikä viime syksynä jäi kesken. Vetelin niitä tukkisaksilla laaniin saman tien sen minkä jaksoin. Liukuvat nyt hyvin lunta pitkin. 20-40 cm lunta, lämmintä +6C.

Vuen puut on nyt hyvinnii pitkällään ja suurin osa kasassakkii. Ei tarvii ennee ku pätkiä, halkoo ja pinota kuivamaan. Polttopuista sua lämpösesä monneen kertaan. Se on yks niien hyviä puolia.