Kun tytär inhoaa kermavaahtoa, enkä minä tykkää tahmeista suklaakuorrutuksista, päätettiin tehdä niin sisus kuin kuorrutuskin maitorahkasta. Tykästyttiin siihen kun maisteltiin taannoin tuulihattuja. Runko kostutettiin appelsiinimehulla, jonka minä kourassani puristin. Maitorahkaksi valittiin sitruunaa ja valkosuklaalimeä. Kolome purkkia siihen tarvittiin. Yksi väliin ja kaksi päälle.
Tytär teki viime kesänä keräämistään mansikoista ja liivatteesta päälle koristeet.
Kyllä siitä syötävä tuli. Vaimoa piti odotella; tuli kotiin vasta klo 22. Syötiin sitten kakut ja mentiin nukkumaan. Mutta ei synttäreissä mitään vikaa. Tavalliset töissä olevan ihmisen synttärit.
Minä olen parhaimmillani appelsiinien puristamisessa, taikinan vatkaamisessa koneella, tavaran kantamisessa ja sen sellaisessa. Niitä hommia äitini minulla poikana teetti, hänellä kun ei tyttäriä ollut, ja niitä tyttäreni nyt minulla teettää. Annan hänelle leipurimestarin hommat ja hän ne ottaa. On saanut hoitaa minun kanssani tehdessään kaiken maustamisen jo 4-vuotiaasta, ja kaikkea muutakin, sen mukaan kuin sille on uskaltanut teräviä veitsiä antaa. Ruuanlaitto taitaa olla se elämänala, missä minä olen kaikkein eniten sukupuolittunut, niin ku veministit sannoo. En vain ole koskaan kiinnostunut siitä, mutta näen hyvin, että se monia naisia oikeasti kiinnostaa. Jääköön se heille. Leipä viipaleiksi, päälle voita ja juustoa: se on minulle ruuanlaittoa. Bravuurini on kerman kaataminen mämmin päälle. Se on ruuanlaittoa. Jos haluaa lämmintä, voi mämmin lämmittää mikrossa.
Mutta on sitä kaikenlaista tehtykin, sitä mitä naiset sanoo lämpimäksi ruuaksi. Keittoja, munakkaita, paistettua riisiä, erilaisia lettuja, kalaa paistettuna ja uunissa haudutettuna. Perunatkin osaan keittää. On aikoja, jolloin on pitänyt ruokkia ainakin lapsi, yleensä vaimokin, eikä ne suostu elämään pitkään leivällä. Outoja olentoja.
