Mielenkiintoinen marraskuu

En ole tällaista marraskuuta pitkään aikaan nähnyt, jos silloinkaan. Järviä olen kyllä nähnyt jäässä marraskuussa, mutta en näin pitkiä pakkasia, etenkään näin kovia. -10 ja raju koillis- ja itätuuli. Tykkään kuitenkin kovasti. Tyyntyisi tuo tuuli vähän, niin kannattaisin tällaisen sään jatkumista muuttumattomana huhtikuun alkuun. Turvallista pakkasta, lunta muttei kovin paljon, tasaisen värisiä maisemia.

Hyvä kun pääsee jo jäälle kävelemään. Mielenkiintoisempaa kuin niiden ainaisten tuttujen polkujen ja teiden kävely.

Rauhoittumassa

Täällä ei ole ketään. Yhen närhen näin koko päivänä.
Kesämökkiläiset ei enää mökeillään käy. Järvessä on rannat jäässä, sen verran että ihan rannassa kestää kävelläkin, mutta selkä on vielä vapaa. Ei sinne pääse kukaan edes pilkille, eikä enää veneelläkään minnekään. Ei täällä kyllä ole kävijöitäkään.
Tein talven 2012-13 polttopuita. Ei haittaisi jos riittäisi talvelle 2014 myös. Tällaista isoa koivua polttaa hyvin kuukauden pari. Suurin osa puista on kuitenkin varsin tiheässä kasvanutta lepikkoa, niin että ne ei ole kovinkaan paksuja. Mutta sen edestä helppoja käsitellä. Ei paljon mitään karsimista, kunhan latvan katkaisee. Ne pitää pätkiä niin lyhyiksi että jaksan reuhtomatta kantaa tai vetää tukkisaksilla ne pinoon.
Miina ei ilmiselvästi ole edellisissä kodeissaan savottoihin tottunut. Mukana kuitenkin kulkee. Välillä metässä lumessa pyörimässä, välillä makaa auton takapenkillä. Takaovi on auki. Toimii hyvin koirankoppina, eikä sille tule turkissaan kylmäkään näin pienellä pakkasella (4-6 C) kun makuualusta on lämmin. Kun se on autossa, ei jää kaatuvien puiden alle. Sinne se menee kun saha pörähtää käyntiin. Kun se hiljenee, saattaa Miina tulla ehdottelemaan josko lähdettäisiin jo kotiin. Eihän sitä heti, vasta kun on aika lopettaa.

Lyhyt on jo marraskuinen päivä. Neljältä on niin hämärää, että ei kannata enää tehdä töitä moottorisahan kanssa. Eikä enää jaksaisikaan, epätavallinen liikkuminen painavissa varusteissa 10 cm lumessa ja risuissa kahlaten alkaa äkkiä tuntua lihaksissa, kun päätyöni teen tällä helvetinkoneella sohvassa istuen. Vahvoja ovat olleet, isäni sukupolven miehet. Puun kaatoa päivästä toiseen talvella, pokasahalla. Karsinta kirveellä, ja kuorien poisto petkeleellä. Tukit on nostettu rekeen miespelissä.

Elämänuraa

Sauna on mukava marraskuussa. Tuntuu ihan eri tavalla kuin kesällä. 

Isänpäivänaattoa

Soitin isälle ja kysyin pitäisikö siellä käydä huomenna. Mitä turhia. Se välittää sellaisista päivistä yhtä paljon kuin minäkin. Mutta pyysi käymään joskus viikolla. Tarvitsee kuskia ja kantajaa kauppareissulle. Ei suostu ottamaan vastaan kunnan ruokapalvelua. Aika kuluu paremmin kun keittelee itse. Saakin juuri sitä mitä haluaa. 

Räntää sataa niin paksusti että ei tiellä auton valoilla edes näe paljon mitään eteensä. Sohjoa tiellä niin paksusti, että auto tahtoo lähteä liukumaan tai heittelehtimään jos vauhti vähänkin nousee. Ei ole suurta herkkua ajaminen tällä ilmalla. 

Paras lukea tämä viikonloppu graduja ja muita opiskelijoiden papereita kotona, pitää viikolla päivä vapaata.  Jos vaikka pakastuisi ja kuivuisi. 

Miinakaan ei kehtaa paljoa kahlata märässä lumirännässä, jota ylhäältä päin tulee koko ajan silmät täyteen. Sen että suoli herää ja paskat tulee. Sitten kyselee jo kuivaan lähtöä. 

Kyllä minä tykkään marraskuusta. Aina jotain mielenkiintoista. Tähän kuukauteen ei koskaan pitkästy. 

Harmaa

Tytär löysi tukasta harmaan hiuksen. 

Tässä on sitten astuttu taas yksi porras kohti vanhuutta ja kuolemaa. Sopii hyvin. 

Kotona ...

Pitää nyt totutella taas tällaiseen maisemaan ... ja ajamaan jää- ja lumipeitteisillä teillä. Mikä kyllä hyvin onnistuu vanhasta muistista, ja on mukavaa, kun laskee vauhtia. Kävin viemässä äitini kotiinsa, missä putkiremontti on nyt tehty, eikä häntä tarvita enää meillä koiranhoitajanakaan. Halusi lähteä heti sinne siivoamaan.
En tiedä mitä tälle lammellekaan oikein tekisi. Koska se tarvitsee muovinsa pohjalle ollakseen vedenpitävä, ei sille voi paljon tehdä. Jotensakin se on kuitenkin vielä keskentekoinen. Jospa jonain vuonna keksin miten siitä saa nätimmän, niin teen sitten. Jos en keksi, niin en keksi.
Kesällä avattu polku on edelleen hyvässä kunnossa ja helppo kulkea. 
Värit häipyy maailmasta vähitellen, ja jäljelle jää vain harmaan sävyjä, joihin on siellä täällä sekoitettu vähän ruskeaa, vihreää tai sinistä. Tästä minä tykkään talvessa. Liian yksityiskohdat ja visuaalinen levottomuus katoaa.
Menee vielä monta kuukautta ennen kuin tuoltakaan laiturilta hypätään veteen uimaan.

さようなら畳部屋 Sayoonara tatamibeja

No niin, lähtö tuli viimein tästä tatamihuoneesta. Minä asuin siinä kaksi viikkoa, vaimo ja tytär kävivät muuallakin reissussa välillä. Lainattiin yhden kaverin äidin asuntoa, joka on pääasiassa aina tyhjänä. Äidillä on toinen asunto muualla, missä on hänen lapsenlapsiaan, ja melkein vain elelee siellä. Siivottiin asunto jäljiltämme, pestiin lakanat ja pyyhkeet kolikkopesulassa, missä oli isot kuivurit. Asunnot on niin pieniä, että ei niihin yleensä kuivuria mahdu, eikä oikein ole tilaa mihin lakanat ripustaisikaan. Parvekkeelle niitä saisi yhden kerrallaan kuivumaan. Vietiin jätteet ja muu pois heitettävä tavara aamulla kadun varteen - kaikki keltaisissa pusseissa; kierrätystavaraa saattoi seuraavan kerran viedä vasta seuraavana tiistaina. Peltipurkit, maitotölkit ja muovipullot sai vietyä yhden tavaratalon keräilypisteeseen. Lähtö tavallisesta asunnosta on aina Japanissa monimutkaista. Joka tapauksessa jätettiin asunto siistiin kuntoon jäljiltämme.

Siirryttiin viimeiseksi yöksi Kioton asemalle hotelliin nukkumaan. Aamulla vain laskeuduttiin sieltä aamiaisen jälkeen alakertaan, käveltiin vähän käytävällä ja noustiin lentokentän junaan. Kätevää. Ei ihan halpaa, mutta kahden viikon reissulla ei muuten tarvinnut maksaa asumisesta mitään.

Japanissa on hyvin kauniita näkymiä, mutta ei se maisemana yleensä ole kovinkaan kaunis. Jos nyt ei rumakaan. Nämä keskeiset kaupunkialueet vain on rakennettu täyteen horisontista horisonttiin.

Tytär mutisi koko kotimatkan. Suomessa odotti pimeys, koulu ja taas uusi koeviikko. Kieli- ja kulttuuriopinnot Japanissa, mihin hänelle yksi viikko syyslomaa lisää saatiin, olivat tietysti paljon mielenkiintoisempaa elämää. Käytännön kulttuuria meidän ja tuttujen japanilaisten opiskelijoiden kanssa kadulla ja erilaisissa paikoissa, ei kursseilla istumista. Mutta hän on nyt taas kerran puhunut 2 viikkoa putkeen lähes pelkkää japania ja lukenutkin joka päivä aika paljon; mangoja tosin melkein vain, mutta kohtalaisen ison pinon. Opetellut iltaisin merkkien käsinkirjoitusta - missä hän, niin kuin minäkin, kaikkein huonoimpia olemme. Ei reissu koulutuksen kannalta mitenkään hukkaan heitetty ollut.

神社 Jinja Shintootemppeleitä

八神社　En tiedä kuinka nimi luetaan.

？祖神社 En osaa lukea tätäkään nimeä, eikä koneessa ole ensimmäistä merkkiä

吉田神社　Yoshida jinja

Käveltiin tyttären kanssa aamupäivällä muutamissa pienissä shintootemppeleissä. Niissä on aina reippaat värit. Näissä ei ole kummoisempia puutarhoja, eikä niitä ole merkitty turistikarttoihin; ne on ihan tavallisia temppeleitä naapuruston asukkaiden käyttöön. Yoshidan jinja tässä alimpana on vähän isompi, mutta ei iso sekään. Noista pienemmistä ei koskaan tiedä käveleekö sieltä joskus Totoro nurkan takaa vastaan, metsän sisässä kun ovat, eikä siellä ole ketään muita.  

Kännykän kamera ei oikein jaksa toimia kirkkaassa auringonpaisteessa. Mutta en jaksanut raahata painavampaa rohjoakaan tänne. 

Niin, tuollaisen portin nimi on とりい torii. Sellainenkin olisi mielenkiintoinen rakentaa kotinsa eteen ... vähän eri mallilla kuitenkin, eihän meidän koti mikään shintootemppeli ole.

平安神宮 七・五・三 Heian Jinguu 7-5-3

Eilen oli päivä, jolloin 3, 5 ja 7 vuotiaat lapset puettiin kimonoon ja vietiin Shintoo-temppeliin siunattavaksi. Jotta kasvavat terveinä. Valokuvia otetaan. Heian temppeli on Kioton isoin, ja siellä niitä oli paljon.

法然院 Hoonen-in

Hoonen-in on pieni temppeli kävelymatkan päässä Ginkakujistä. Siellä ei käy paljon ketään. Se on rauhallinen ja nätti paikka, puut isoja, hyvin varjoinen. Siellä saa olla  ihan rauhassa. Lähellä asuu erilaisia kuvataiteilijoita, joilla on temppelin kanssa hyvät välit. Taidenäyttelyssä siellä ensimmäistä kertaa olen käynytkin, joskus yli 10 vuotta sitten. 

銀閣寺 第二

銀閣寺 Hopeapaviljonki

Se on hieno paikka, vaikka tietysti täynnä turisteja aina. Ruohon sijasta maan peittona on sammalta - jossa on melkoinen kitkeminen ja harjalla lakaiseminen jatkuvasti. Itse paviljonki on hyvin vaatimaton, täällä on pääasiassa puutarha. 

Yhteys on niin heikko, että en näköjään saa tänne kuin yhden kuvan. 

ゴミの日

Jätteet viedään 2 kertaa viikossa kadun varteen. Kirkkaisiin pusseihin puhtaaksi pesty kierrätysjäte, jukurttipurkit, maitopurkit, kääremuovit yms. Keltaisiin pusseihin keittiö- ja sekajäte, joka menee joko poltettavaksi tai maantäyttöön. Pussien pitää olla läpinäkyviä, jotta naapurit voivat vahtia toisiaan lajittelun suhteen. Yrittivät ensin tavallisilla muovikasseilla, mutta ei siitä tullut mitään. Kissat ja korpit tykkää keltaisista pusseista, käyvät kilpaa jäkekuskien kanssa siitä kuka niiden kimppuun ensin pääsee. Pussit pitää olla kadun varressa aamulla klo 8 mennessä, ja niiden pitäisi olla poissakin nopeasti. Tiistai ja perjantai ovat meidän kadulla jäteaamuja. Muulloin niitä ei saa kadun varteen viedä. 

Ahtaiden paikkojen systeemi. Toimii siinä määrin kuin ihmiset eivät yön pimeydessä vie pussejaan tielle ennen aikojaan, ja katu on jätekuskien reitin alkupäässä. 

Tämä on se Japanin maisema mikä minulla on tästä maasta aina kirkkaasti päässäni.

 

朝の曇

Aamulla ei enää satanut kuin hissukseen. Kiipesin katolle katsomaan ympärilleni. Pilvet oli vielä hyvin raskaita, ja niin paksuja ettei päivä meinannut valjeta ollenkaan. Ei nuo Kioton ympärillä olevat vuoret kovin korkeita ole, mutta aamun pilviä korkeampia kuitenkin.