perjantai 30. huhtikuuta 2010

Lisää kevään ääniä

Keväissä on monenlaisia tunnelmia. Tässä Mara Tremblaylta 'Le printemps des amants', viime vuonna julkaistulta albumilta Tu m'intimides. Hän on Quebeqistä. 

Le printemps des amants — paroles: Mara Tremblay / musique: Mara Tremblay

Il y a dans ma tête comme une voix
Qui s’entête à dire que toi
T’es ma fête, et dans mon silence je pense
Au chemin, à cette voie
Qui nous unit pour une fois
Pour une vie et dans ce silence, je danse

Car dans le nord de notre amour, il y a le vent
Qui nous porte où il y a le temps qui s’arrête un instant
Pour la fête, le printemps
Des amours et des amants

Et je découvre chaque jour
Que ton amour est sans détour
Un trésor rempli de lumière se libère
Et les étoiles et le matin
Et le courage d’être bien
Et la mélodie du bonheur

Et dans le nord de notre amour, il y a le vent
Qui nous porte où il y a le temps qui s’arrête un instant
Pour la fête, le printemps
Des amours et des amants

Sanat täältä hänen kotisivultaan.

torstai 29. huhtikuuta 2010

Kevään ääniä

Frühlingsstimmen, Josef Strauss nuorempi 1882, Natalie Dessay 1993. 

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Pinnaattilettuja ja kuohumehua

Tytär sai kotitaloudesta kotiläksyksi pihan siivoamista. Tuli kysymään minulta jotain helppoa ja nopeaa hommaa. Niinpä haravoitiin talon ympärykset, sekä mätettiin talon edestä sepeliä ja kuivaheinää tielle kilokaupalla. Kunnan tie, kunnan sepelit ja kunnan heinää. Saisivat vetää siihen päällysteen niin tämäkin homma helpottuisi. Tytär valitti taukoamatta töitä tehdessään ja oli tyytyväinen urakasta kun oltiin saatu se tehtyä. Murrosikäiset on sellaisia. Työnteko tekee niille hyvää.

Paistettiin päälle pinnaattilettuja sekä avattiin kuohumansikkamehupullo. Tytär ja vaimo olivat löytäneet sellaisen hunajakaupasta eilen. Riekon marjatila Keski-Suomessa sitä tekee. Aikuisen suuhun varsin makeaa mansikkamehua kuplilla, mutta tytär tykkäsi kovasti. Kilistettiin sen kunniaksi että vaimon työt on selvästi helpottuneet. Ei se vielä neljältä kotiin pääse, vaan tulee kuuden-seitsemän aikaan, mutta päivät on helpompia kuin ennen. Ei riitaa, ei tarpeettomia töitä, ei päivystyksiä, vain perustehtävien hoito ja nuorempien kouluttaminen. Kohta alkaa kahden viikon lomakin. Kaikki sujuu.

Белой акации

Kaunis kevätlaulu jälleen. Mietin sitä miten kansainvälinen minua edeltävä sukupolvi olikaan. Maassa oli venäläisiä ja saksalaisia paljon, kiinteää kanssakäymistä molempien kanssa. Edellisten kanssa tosin sotaa, mutta silti tuon ajan suomalaisten suhde venäläiseen kulttuuriin oli paljon läheisempi kuin minun, joka tiesin vain suljetun Neuvostoliiton, joka oli aika kumma ja hyvin hyvin vieras maa.

Tykkään Tamara Lundin äänestä suuresti. Oopperalaulajan koulutus tekisi monelle nykyisellekin populäärilaulajalle hyvää.



Белой акации гроздья душистые
Вновь аромата полны,
Вновь разливается песнь соловьиная
В тихом сиянии, сиянии луны!

Помнишь ли лето, под белой акацией
Слушали песнь соловья?..
Тихо шептала мне чудная, светлая:

"Милый, навек.. навек твоя".


Karkea käännös:
Terttuina tuoksuva valkoinen akaasia
Jälleen kerran, täynnä aromia,
Jälleen laulaa satakieli täyteisesti
Hiljalleen loistaa, loistaa kuutamo!

Muistatko kesän, valkoinen akaasia
Kuuntelimme laulua satakielen? ..
Hiljaa hän kuiskasi minulle ihanasti, kirkkaasti:
"Rakas, ikuisesti .. ikuisesti sinun.

Tuossa videossa tosin näkyy tuomen (Prunus padus) kukkia, eikä mitään akaasiaa. Eikä se puu, mistä laulu kertoo, ole nykybotaniikan nimeämisoppien mukaan akaasia, vaan robinia (Robinia pseudoacacia). Alkuaan pohjoisamerikkalainen puu, joka tuotiin sieltä Eurooppaan jo 1601, ja jota on sittemmin viljelty ja annettu villiintyä pitkin Keski- ja Itä-Eurooppaa. Kyllähän lajista 400 vuodessa tulee jo varsin kotoperäinen. Ja ukrainalaiset tietysti nimeää puita ihan oman mielensä mukaan. 

Hepatica cilicica ei ole minkään nimi

Alkaa tästä keväästä viimein kiinnostua, kun on kotona lähinnä sähköpostitöissä ja on aikaa käydä välillä pihassa rauhassa katsomassa. Kevät vaatii keskittymistä. Se ei ole maisemaa niin kuin talvi, vaan pieniä yksityiskohtia, joiden puoleen pitää kyykistyä. Sinivuokoista/Hepatica nobilis on tuhat kuvaa blogeissa, nyt myös minulla. Mielessä aina helähtää kun niitä huomaa. Ja pitäähän normaaliblogissa olla kuva sinivuokoista.

Turkintalventähdetkin/Eranthis cilicica on näköjään nousseet. Ne on kotoisin ihan pussista. Muttei se haittaa niitä eikä minua.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Metässä

Luin perjantaina säätiedotuksesta, että lauantaina olisi räntäsadetta vähemmän ja sunnuntaina taas enemmän. Ilmeisesti se meni väärin. Sininen taivas tuolla on ollut koko tämän päivän, eilen taas tuli räntää koko päivän olan takaa. Ei se mitään. Sehän vain kastelee. Meidät molemmat aika perusteellisesti.

Poistin loputkin varjopuina toimineet lajit Sorbus aucuparia, Alnus incana, Betula pubescens ja B. pendula. Kasvamaan jäi pohjoisboraalisia lajeja kuten Fraxinus excelcior, F. mandshurica, Quercus robur, Tilia cordata, Ulmus glabra, Acer platanoides, A. pensylvanica, A. saccharinum, Juglans ailanthifolia, Pterocarya rhoifolia, Phellodendron amurense, Corylus avellana, Prunus padus, Malus domestica, Taxus cuspidata, Tsuga diversifolia, Thuja plicata, T. occidentalis, Pseudotsuga menziesii, Larix sibirica, Abies koreana, A. concolor, A. balsamifera, ja A. sibirica.

Arboretumina se on pieni, mutta sadan vuoden päästä siinä on jo kunnon puita. Tosin pitää sieltä vielä kaadella jatkuvasti alikasvoksena kasvavaa Picea abiesta ja niitä sorbuksia. Molempien taimia on joka paikka täynnä. Nyt paikka ei vielä näytä sotkuista risukkoa kummemmalta. Sellainen se nimenomaan on.

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Kevät

No, kyllä tämän keväänkin kanssa tullaan toimeen. Ihan mielenkiintoinen vuodenaika. Pitäisi vain olla työtön tai eläkkeellä jotta ehtisi seurata mitä kaikkea ulkona tapahtuu. Ja on ne oksilla karjuvat linnutkin ihan tervetulleita. Niiden kunniaksi, Ann-Christine Nyström und die Four Cats, direkt aus Finnland:

Lunta

Miina kiertää kävelemässä melkein kaikkien jäljellä olevien lumilämpäreiden päällä. Lumi on mukavaa. Maaliskuu on sellainen kuukausi, että sitä voisi viettää vaikka kolme vuotta yhteen putkeen. Lunta paljon vielä ja pakkasta, mutta jo silti valoisaa päivisin. Lokakuu on toinen miellyttävä kuukausi.

Mitäpä sillä kesällä tekee. Sitä on aina tarjolla etelämpänä.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Los perros de Colombia

Yksi kolumbialainen oppilaani näytti seminaarissa pientä Utuben filmiä kolumbian koirista ja lapsista. Se on paikallisen taideprojektin tuotosta. Tekevät sekä filmejä että näytelmiä, joissa kolmen eri sisällissodan (vasemmistolaiset, oikeistolaiset ja narcot) kodeistaan ajamat ihmiset esiintyvät. Kertyvät Bogotán kaltaisten suurkaupunkien slummeihin. Näillä näytelmillä ja filmeillä pyritään opettamaan ihmisiä rauhanomaiseen elämään ja hyvään käytökseen, eli viemään heitä kohti konfliktinratkaisua. Tällainen taiteentutkimus menee tietysti jo hyvän matkaa yhteiskuntatieteiden suuntaan, mutta ei se minua haittaa. Tässä filmissä on näytetty lapsille miten videokameraa käytetään ja annettu heidän tehdä filmi siitä miten koiria pitäisi kohdella hyvin. Epäilisin, että tämä on kuitenkin jonkun aikuisen leikkaama.



Minua itseäni tässä videossa kuitenkin kiinnostivat nimenomaan nuo koirat itse. Niitä ei ole jalostettu liian pitkälle, ja ne liikkuu vapaasti. Toki elämä voi olla kovaakin, ajoittain, mutta niin se on ihmisillekin. Pääosin hyvinvoivan ja terveen näköisiä ne kuitenkin ovat, niin lapset kuin koiratkin. Hyvä tietää, että sitten kun Suomesta on kaikki koirat jalostettu sairaiksi, Kolumbiasta voi vielä saada terveitä sekarotuisia koiria.

Itse asiassa, tilastollisesti, kolumbialaiset ovat nyt keskimäärin rikkaampia ja he elävät pidempään kuin suomalaiset siinä Suomessa, jossa minä synnyin. Ehkä Suomessa oli tasaisempi tulonjako, mutta ei meillä silloin tehty kotitekoisia filmejä katsottavaksi toisella puolella maailmaa. Maailma muuttuu nopeasti yhdenkin ihmisiän kuluessa nykyään.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Joutsenet


Joutsenet lentää illassa lahden toisella puolen. Aivan jään pinnassa, niin kaukana että hädin tuskin ne saa kuvaan. Karjuvat tapansa mukaan mennessään.


Miina kahtoo joutsenia.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Savottaa Savossa

Mikähän onni tähänkään liittynee, kahlaamista sohjossa ja risukossa, räntä- ja vesisateessa. Mutta jokin kuitenkin. 



Isoimman sateen ajaksi läksin tosin Miinan kanssa päiväunille. Ei tämä urakkahommaa ole. Ja pitäisi jaksaa palkkatöissäkin.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Win win win - vai miten siinä kävikään?

Vaimolla oli iso taistelu terveys- ja sosiaalihallinnon kanssa. Pikkumaisia asioita, joista tehtiin iso periaatteellinen kiista. Säästöjen nimessä terveyskeskukseen on hankittu sekundalaatuisia työvälineitä, jotka hajoaa kun niillä yrittää tehdä sairaalle jotain, ja vaimon sopimia kohtuullisia palkkoja eri ihmisille leikattiin jälkikäteen erilaisilla verukkeilla. Vaimo hävisi taistelun näitä säästäjiä vastaan terveyslautakunnassa, sekä tiedotussodankin, niin että asia meni lehtiin epämiellyttävänä uutisointina, ikään kuin vaimo olisi ollut vastuuton tuhlari. "Käytäväkeskusteluja" vuodettiin toimittajille niin että vain säästäjien argumentit tulivat esiin. Eli virkamiehistö sai ensimmäisen winin.

Vaimo raivostui ja päätti viimein erota. Se oli perheelle win. Tytär ja minä kannatettiin lämpimästi. Viimeinkin selvä päätös pitkässä asiassa. 

Sitten työtoverit, sekä poliittinen ja talousjohto alkoi hermostua. Jos terveyskeskuksesta häviää viimeinen koulutusvastuuseen pystyvä lääkäri, siellä töissä oleva nuori väki joutuu laittomaan tilaan, häipyy nopeasti, ja koko paikka romahtaa. Vaimo säästi työllään 270 000 e rahaa viime vuonna verrattuna edelliseen vuoteen; käteen hajoavista kumihanskoista ja vääntyvistä neuloista saadut säästöt ei ole mitään siihen verrattuna. Lääkärifirma taas laskuttaa pakkorakoon joutuneelta terveyskeskukselta kevyesti tuplaten normaalivuoden kustannukset. Siihen ei olisi lama-aikana millään varaa. Pitäisi lopettaa taas pari koulua syrjäkyliltä ja ruveta pesemään niitä kertakäyttöhanskoja, sekä kääntää lämmöt pienelle niin terveyskeskuksesta kuin vanhainkodistakin. Alkoivat urakalla puhua vaimoa ympäri. Hän alkoi saada itsekin taka-ajatuksia. 20 vuotta siinä työpaikassa, suurimman osan aikaa tyytyväisenä, osin itse rakentamiensa järjestelyjen keskellä. Ei mikään helppo paikka lähteä. Hän on niin tunnollinenkin kaikessa. Tytär ja minä katseltiin sitä touhua, joka tuli ovesta ja puhelimesta näkyvästi meille kotiinkin. Pantiin sitten paperille omat vaatimukset:

Perheen vaatimukset
1. Välitön ero virasta, lepäilyä syyskuun alkuun. Sitä voi hyvin jatkaa loka-, marras-, joulu- tai tammikuun alkuun. Velkaa ei ole, yhtä pienin menoin voidaan elää kuin talonrakennusaikanakin. Ei ongelman häivääkään.


2. Mikäli ylläoleva ei millään ole mahdollista, perhe suostuu kakkosvaihtoehtoon. Välitön ero virasta, kesän 2009 kesälomien ja ylityövapaiden pitäminen heti, kesän 2010 kesäloman pitäminen kokonaisena. Mahdollisuus työskennellä terveyskeskuksessa tuntityönä puhtaassa potilastyössä, sekä nuorempien lääkäreiden koulutuksessa. Ei mitään hallinnollista työtä. Työpäivän maksimipituus 8 tuntia, työpäivä loppuu poikkeuksetta klo 16.00. Työskentelystä otetaan katkoja aina tarvittaessa. Äidillä velvollisuus käydä kokeeksi katsomassa myös muita, mahdollisesti parempia ja asiallisemmin hoidettuja työpaikkoja. 

Eilen asiasta oli vaimolla kunnan poliittisen johdon kanssa iso kokous. Kehuivat ja ylistivät vaimon pään pyörälle niin että hän lopulta päätti olla irtisanoutumatta virastaan. Hän kuitenkin katsoi, että hänelle tuli win. Hän sai mitä vaati. Täydellinen irtautuminen ylilääkärin tehtävistä ja muusta hallinnosta, se järjestetään muilla tavoin. Virkamiesten kanssa ei tarvitse tapella yksin, muut hoitavat sen sodan. Vaimo tekee tästä lähtien vain potilas- ja koulutustyötä, mistä hän tykkää ja missä hän on hyvä. Kahden kesän kesälomat ja ylityövapaat hän saa pitää tulevina kuukausina, tosin pätkissä. Sekundalaatuisista työvälineistä päästään eroon. Niitä hajoaakin niin paljon ettei ne edes säästä mitään. Vaimo oli kotiin tultuaan hyvin tyytyväinen. 

Tytär ja minä ei olla nyt varmoja kävikö tässä hyvin vai huonosti. Aika näyttää. Imperiumista ei tiedä yrittääkö se iskeä selkään jotain kautta. Henkilösuhteet tässä puolentoista vuoden mittaan on päässeet tulehtumaan. Mutta katsotaan. Vaimo on 1.5 metriä lujaa tahtoa, ja on nyt päättänyt näin. 

Lujaa ja lujaa; kehumalla sen tahdon saa kännettyä mihin vain, mutta rähjäämällä ei. Minulla on asiasta paljon pidempi kokemus kuin tuolla virkamiesporukalla. Poliitikot taas ovat selvästi olleet ammattitaitoisia.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Ei paljon jaksa kirjoitella. 

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Hän väitteli nyt viikonloppuna. Oikein komeasti. Kun solmu saatiin auki, kaikki luisti hyvin loppuun asti. Karonkassa oli yhtenä kohokohtana väittelijän puhe tekstiviesteistä solmujen aukaisutekniikkana. Niihinkin mentiin tiukimmassa vaiheessa viikko tuosta puhelusta.

Hän soitti karonkassa viulua. Oikein komeasti meni sekin.

Viikonlopun olen ollut voipuneena viikosta ja sen lopettajaisista.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Telkän pönttö



Etuseinään ruuvatut tikapuut telkän pojille uloskiipeämisen helpottamiseksi on oma keksintöni. Muistaakseni. Sivuovi olisi kannattanut tehdä alas asti avautuvaksi. Saisi vanhat purut kätevämmin vetäisemällä pois. Mutta ei ole iso asia.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Isokoskelon pönttö

Pidin rokulipäivän. Kävin isäni luona auttamassa häntä kauppareissulla, ja lopun päivän vietin mökillä. Siistin vähän omenapuita, kaasin pari vanhaa lahoamaan ruvennutta pihlajaa talon läheltä, ja puhdistin linnunpöntöt. Kyllä niissä asutaan. Minulla on isoa pönttöä rannassa 100-200 m välein, ja joka kesä niissä on asukkaat, telkkiä tosin kaikki, isokoskeloa ei ole näkynyt. Vaihdan keväisin puhtaat purut alle. Käytän konehöylän tekemää leppäpurua, jota olen kerännyt talteen erilaisista rakennushommista. Se on oikein lämmintä ja pehmeää pienille telkän pojille peuhata. Pysyy hyvin paikallaan, niin että niistä ei kukaan joudu paljaalle kylmälle lattialle hallayönä.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

花見 Hanami, eli kukkien katselu

Omaa kameraa en ole ottanut viikkoihin esiin. Ei ole tehnyt mieli. Mutta yksi opiskelija lähetti Tokiosta muutaman kuvan kirsikankukista. Antoi myös minulle luvan käyttää. Hänen nimensä tässä nyt jää kertomatta, mutta jos joku haluaa julkaista näitä rahaa maksaen, niin järjestän kyllä yhteyden.



Sielläkin on satanut tänä keväänä paljon, mikä on riipinyt kukista nopeasti terälehdet.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Always look on the bright side of life

On sillä televisiolla käyttöä. Sieltä tuli eilen Monty Pythonin Life of Brian (1979). Olen niin vanha että ymmärsin hyvin 1970-luvun vitsejä, ja nyt viimein näin sen loppukohtauksen. Se on niin mahtava, että olin täysin mykistynyt. Paitsi että rupesin tietysti laulamaan tuttua laulua.



Monty Python
Bright Side of Life
by Eric Idle

Cheer up, Brian.
You know what they say;
Some things in life are bad,
They can really make you mad.
Other things just make you swear and curse,
When you're chewing on life's gristle,
Don't grumble, give a whistle,
And this'll help things turn out for the best, hey,

Always look on the bright side of life,
Always look on the light side of life,
If life seems jolly rotten,
There's something you've forgotten,
And that's to laugh and smile and dance and sing.
When you're feeling in the dumps,
Don't be silly chumps,
Just purse you're lips and whistle,
That's the thing.

And, always look on the bright side of life,
Always look on the right side of life,
For life is quite absurd,
An. death's the final word,
You must always face the curtain with a bow,
Forget about your sin,
give the audience a grin,
Enjoy it, it's you last chance of the hour.

So, always look on the bright side of death,
Just before you draw your terminal breath,
Life's a piece o' shit,
When you look at it,
Life's a laugh and death's a joke it's true,
You'll see it's all a show,
Keep 'em laughing as you go,
Remember that the last laugh is on you.

And, always look on the bright side of life,
Always look on the right side of life,
Come on, Brian cheer up,
Always look on the bright side of life,
Always look on the right side of life,
Worse things happen at sea, you know,
Always look on the bright side of life,
I mean, what do you have to lose?
You come from nothing,
You go back to nothing.
What have you lost? Nothing!
Always look on the bright side of life.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Joutsenet

Laulujoutsen lensi aamulla pään yli kun olin Miinan kanssa kävelyllä. Ovat sitten tulleet.

Lintulaudalla näkyi kottarainen pari päivää sitten. Talvi olikin yllättävän vähäeläiminen. Ruokaa kului vain neljännes siitä mitä normaalitalvena. Ei siellä käynyt juuri muita kuin tinttejä, eikä niitäkään paljon. Oravat, jänikset, myyrät, närhet, peltosirkut, rastaat, varikset ja harakat hävisivät tykkänään joulun tietämissä. Pöllöjen ja kettujen saalistuspaine tietysti on tuntunut niissä vähissä eläimissä joita tänne jäi, ja paksussa pehmeässä lumessa on ollut hankala liikkua. Vuosikausiin en ole nähnyt talvella näin vähän eläimiä.

Nyt niitä alkaa ilmestyä. Oravakin on tullut esiin jostain maapähkinöitä syömään ja Miinaa härnäämään. Viikko sitten ilmestyi rusakoita runtelemaan hedelmäpuitani. Niissä oli vain nornaalitalven korkuiset suojat, mutta nyt lunta oli paljon korkeammalla, joten oksia on silputtu ja kuorta revitty aika ylhäältä. Siellä vaikutti olleen yhden yön orgiat. Ruokaa ja seksiä ilmeisesti niin paljon kuin suinkin on jaksettu. No, onni yksillä, ei kai siitä pidä kovin pahasti harmistua. Ei seksiä koskaan maailmassa liikaa ole.

Kärpäsen näin eilen, lämmintä oli +10 astetta.

Pihalla alkaa vilkastua. Pusikoissa suhisee.